Kumpi on ahneempi, leski, joka ei halua perintöä jakoon

Ahneuden arvioimisessa oleellista olisi tuntea eri osapuolten taloudelliset tilanteet ja vainajan tahto. Leskellä on hallintaoikeus yhteiseen asuntoon lopun ikäänsä. Aika usein aviopuolisot tekevät myös hallintatestamentin, niin että puolisolle jää hallintaoikeus muuhunkin omaisuuteen. Ehkä aloituksessa on kyse jostain tällaisesta tilanteesta, jossa perillinen haluaisi saada oman osansa heti, vaikka leskellä on siihen hallintaoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi uskomattoman karmeaa mennä jommankumman leskeksi jääneen vanhempani luo ja vaatia omaa lakiosaani. En voisi ajatellakkaan sitä, että leski joutuisi jakamaan omaisuutensa minun kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo joku laki mitä tahansa.

Sitten kun molemmat ovat kuolleet, kerkeän kyllä "omani" saamaan.

 

Mutta kun aina se vanhemman leski ei olekaan toinen vanhempi.

Tilanteita on monenlaisia ja omaisuutta monenlaista. Uusiosuhteessa olemme vaimon kanssa omaisuutta hankkineet, ja olisi se aika v..maista, jos vaikkapa vaimoni kuoltua hänen lapsensa vaatisivat kesämökin myymistä, kun vaimon kanssa yhdessä olemme vuosikaudet mökkiä rakentaneet ja hoitaneet. Aivan samalla tavalla tietysti myös toisin päin jos minun lapseni vaatisivat: "äitipuoli v...uun sieltä mökiltä ja rahat fikkaan".

Sijoitusvarallisuus on tietysti eri asia. Sen jakaminen olisi kohtuullista. 

Varsinkin uusiosuhteissa nämä asiat kannattaisi kyllä varmistaa testamentilla ja kertoa omille perillisilleen jo etukäteen, että nämä asiat olen näin ihan itse päättänyt. Sillä säästyy ikäviltä riidoilta.

Lesken asumisoikeus on kirjattu lakiin, ja tämän tietävät ne jotka naimisiin menevät. Tällöin tarkoitus on, että leski saa asua yhteisessä asunnossa lopun ikänsä. Ei se ole ahneutta vaan yhdessä puolison kanssa sovittu asia jollei sitä ole erikseen avioehdolla/testamentilla rajattu pois. Sen sijaan ahneutta on olla viemässä leskeltä asunto alta. Vastaan siis että ap on ahne, ei tuo leski.

Ihan kuin elämä olisi joku kilpailu siitä kuka on ahneempi ja kuka ei. Kokonaisuus ja vallitseva tilanne ratkaisee.

Miten tällaisessa tapauksessa toimitaan:

Avioparin toinen puolisko kuolee. Hänellä on lapsia myös edellisestä avioliitosta. Hänen jälkeensä jää rekisterissä oleva ajoneuvo, arvoltaan vähäinen. Eikö tämä kuulu kuolinpesän omaisuuteen? Eli pystyykö sitä kukaan myymään ilman toistensa suostumusta? Jääkö tällainen turhan aikainen rompe johonkin nurkkapieliin vai voiko esim. leski myydä sen?

teoreettinen kysymys kirjoitti:

Miten tällaisessa tapauksessa toimitaan:

Avioparin toinen puolisko kuolee. Hänellä on lapsia myös edellisestä avioliitosta. Hänen jälkeensä jää rekisterissä oleva ajoneuvo, arvoltaan vähäinen. Eikö tämä kuulu kuolinpesän omaisuuteen? Eli pystyykö sitä kukaan myymään ilman toistensa suostumusta? Jääkö tällainen turhan aikainen rompe johonkin nurkkapieliin vai voiko esim. leski myydä sen?

Kaikki vainajan omaisuus on kuolinpesän omaisuutta, miten tämä voi olla epäselvää? Kenen muunkaan omaisuutta se olisi? Se miten kuolinpesä sitten jaetaan, on asia erikseen. Tarvitaan kaikkien kuolinpesän osakkaiden lupa (nimet valtakirjaan) sen myymiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, että jos haluaa puolisonsa perivän, tekee testamentin. Jos ei halua puolisolle perintöä, ei tee testamenttia. Moraalisesti vainaja on eläissään halunnut omaisuutensa menevän lapselle/lapsille, ei puolisolle. Siten leski on ahne, koska hän haluaa sellaista, mitä puolisonsa ei hänelle halunnut antaa.

Vainaja on itetysti eläessään tehnyt paperit joissa kertoo mitä moraalisesti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi uskomattoman karmeaa mennä jommankumman leskeksi jääneen vanhempani luo ja vaatia omaa lakiosaani. En voisi ajatellakkaan sitä, että leski joutuisi jakamaan omaisuutensa minun kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo joku laki mitä tahansa.

Sitten kun molemmat ovat kuolleet, kerkeän kyllä "omani" saamaan.

 

Mutta kun aina se vanhemman leski ei olekaan toinen vanhempi.

Se on silti hänen ja toisen vanhempasi yhdessä kartuttamaa omaisuutta, ei sinun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitää toimia, jos haluaa että omaisuus menee lapsille jakoon, eikä jää leskelle muuta kuin asumisoikeus?

Ei tarvitse tehdä mitään, tuo on oletusarvo.

Jos leskellä ei ole omaisuutta, leski saa tasinkona puolet.

Totta, mutta tätä ei pystyne mitenkään estämään. Vai pystyykö?

Ja kannattaa muistaa, että asumisoikeus yhteiseen asuntoon pätee vain, jos leskellä ei ole muita asuntoja. Eli jos leskellä on sijoitusyksiö ja pariskunnalla on omakotitalo, niin lesken asumisoikeutta ei ole.

Toisaalat asumisoikeus yhteiseen kotiin on hyvin vahvasti suojattu eli sitä ei voi rajata  esim. testamentillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi uskomattoman karmeaa mennä jommankumman leskeksi jääneen vanhempani luo ja vaatia omaa lakiosaani. En voisi ajatellakkaan sitä, että leski joutuisi jakamaan omaisuutensa minun kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo joku laki mitä tahansa.

Sitten kun molemmat ovat kuolleet, kerkeän kyllä "omani" saamaan.

 

Mutta kun aina se vanhemman leski ei olekaan toinen vanhempi.

Se on silti hänen ja toisen vanhempasi yhdessä kartuttamaa omaisuutta, ei sinun. 

Eipä se kuule aina ole.

Ymmärrän sen, että perilliset tahtovat lakiosansa, koska he joutuvat joka tapauksessa maksamaan perintöveron heti. Ei kaikilla ole varaa maksaa tuostanoinvaan perintöveroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta olisi uskomattoman karmeaa mennä jommankumman leskeksi jääneen vanhempani luo ja vaatia omaa lakiosaani. En voisi ajatellakkaan sitä, että leski joutuisi jakamaan omaisuutensa minun kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo joku laki mitä tahansa.

Sitten kun molemmat ovat kuolleet, kerkeän kyllä "omani" saamaan.

 

Mutta kun aina se vanhemman leski ei olekaan toinen vanhempi.

Se on silti hänen ja toisen vanhempasi yhdessä kartuttamaa omaisuutta, ei sinun. 

Eipä se kuule aina ole.

Miten se voisi olla perillisen kartuttamaa omaisuutta? 

En tiedä, miksi silmäilen tällaisia keskusteluketjuja, kun jo etukäteen on selvää, että suurimmalta osalta keskustelijoista ovat peruskäsitteetkin täysin hukassa. Jos jokin yksittäinen lainkohta muistetaan, on sekin muuttunut jo muutamaan kertaan siitä, miten asia järjestyi muistelijan isovanhempien kuoltua.

Koska en enää itse toimi asianajoalalla, minulla ei ole ns. omaa lehmää ojassa kehottaessani jokaikistä, jota nämä asiat askarruttavat, ottamaan yhteyttä lakimieheen. Varsin kohtuullisin kustannuksin erityisesti asian taloudelliseen kokonaismerkitykseen verrattuna saa asiansa asianmukaisesti järjestetyiksi eikä tarvitse vuosia myöhemmin havahtua oikeudenmenetyksiin, kun on luottanut jonkun hyvää tarkoittavan, mutta täysin pihalla olleen tuntemattoman nettifoorumilla antamaan neuvoon.

Voi Jeesus, kunpa tietäisitte, mitä aikanaan ihmisiltä kuulin. Kuinka moni maallikko kertoi minun olevan väärässä ja valejuristi ja mitä vielä. Kehotin jokaista heistä ottamaan minuun myöhemmin yhteyttä ja kertomaan, kuinka asia sittemmin järjestyi heidän väittämällään tavalla. Ei ole vielä tullut yhteydenottoja.