Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on ahneempi, leski, joka ei halua perintöä jakoon
19.02.2013 |
vai perillinen, joka haluaa, että perintö jaetaan?
Ja testamenttia ei ole.
Kommentit (55)
Väärin nro 18, leski ei saa lakiosaa vaan tasinkoa rikkaammalta puolisolta. Jos leski itse oli rikkaampi puoliso, hän saa pitää omansa mutta ei saa mitään perinnönjättäjältä.
Esimerkki:
Pekka ja Maija ovat naimisissa, ei testamenttia, kaksi yhteistä lasta. Pekalla ja Maijalla on yhteinen okt jonka arvo 200 000 sekä yhteinen kesämökki, 80 000 josta vielä lainaa 20 000.
Pekka omistaa auton 2000 sekä metsää 30 000. Maijalla ei ole merkittävää omaa omaisuutta.
Pekka kuolee. Pekan ja Maijan omaisuuksien säästö yhteensä on okt+mökki+metsä+auto-laina eli 200 000+80 000+30 000+2000-20 000 =292 000e. Pekan kuolinpesä joutuu siis maksamaan Maijalle tasinkoa. Tasingon maksamisen jälkeen Maijan osuus omaisuudesta on 146 000e + asumisoikeus parin yhdessä omistamaan taloon. Perikunnan osuus on 146 000e mutta heidän tulee antaa Maijan asua kodissaan.
Maija kuoleekin ennen Pekkaa. Maijan omaisuus on siis 100 000 yhteisestä kodista, 40 000 yhteisestä mökistä ja 10 000 lainaa = 130 000. Pekan omaisuuden arvo on 162 000 euroa. Koska lesken omaisuuden arvo on suurempi kuin edesmenneen, Pekka ei maksa tasinkoa kuolinpesälle. Näin ollen perikunta perii koko Maijan omaisuuden 130 000 mutta Pekka saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leski perii puolet omaisuudesta ja perilliset puolet. Ei kai leski ahne ole, jos haluaa pitää kiinni puolisonsa kanssa yhdessä hankkimastaan omaisuudesta. Kyllä tässä nyt muut on korppikotkia.
Ottamatta kantaa perinnönjaon tekniseen puoleen, sanoisin että se riippuu omaisuudesta. Lain mukaan avioleskeä ei saa lempata ulos yhteisestä asunnosta, vaan hänellä on asumisoikeus siinä. Laki ei kuitenkaan suojaa muuta omaisuutta joutumasta jaon alle. Jos leski omistaa oman puolikkaansa esim. yhdessä hommatusta rakkaaksi käyneestä kesämökistä, niin minusta perillinen on silloin ahne, jos vaatii senkin jakoon laittoa. Vainajan rahojen jaon kyllä ymmärrän, koska perintöverot pitää joka tapauksessa maksaa, ja normiasuntovelkaiselle tai vuokralla asujalle voi olla aika vaikeaa kaivaa jostain tonnitolkulla rahaa ykskaks, puolen vuoden varoitusajalla (ainakin oma perintöverolaskuni tuli puolen vuoden kuluttua) Mutta jos yhtään rahaa ei jäänyt eikä omasta taskusta löydy, ja jäi aika vähän realisoitavaa omaisuutta ja siitä enemmänkin velkaa kuolinpesän maksettavaksi, niin silloin pitää leskenkin ottaa järki käteen, mitä kuolinpesän velkojen ja verojen hoitoon tulee.
....omalla kohdallamme annoimme äidille hallintaoikeuden mm. autoon, että pääsi mökillä käymään. Sitten kun äiti halusi itse luopua mökistä, autokin myytiin.
Mutta noilta riitatilanteilta voi välttyä, kun tekee elinikäisen hallintatestamentin tai keskinäisen testamentin puolison eduksi
[quote author="Vierailija" time="20.02.2013 klo 09:07"]
Leski perii puolet omaisuudesta ja perilliset puolet. Ei kai leski ahne ole, jos haluaa pitää kiinni puolisonsa kanssa yhdessä hankkimastaan omaisuudesta. Kyllä tässä nyt muut on korppikotkia.
[/quote]
Leski EI PERI puolisoltaan yhtään mitään ellei erikseen näin ole testamentilla määrätty! Leski voi saada vainajan omaisuudesta tasinkoa ja jos leski on täysin varaton, silloin se on puolet vainajan omaisuudesta.
Lue vastaajan 19 esimerkki. Mistä ihmeestä tää käsitys tulee että leski jotenkin perisi puolisonsa??? Esimerkiksi oma äitini sai tasinkona isämme osuuden heidän kotitalostaan, kaikki loppu kesäasuntoja, veneitä ja rahaomaisuutta myöden meni jakoon meille lapsille. Näin siksi, koska äidillä oli sen verran omaakin varallisuutta.
Eli perukirjoituksessa lasketaan yhteen vainajan omaisuus + lesken omaisuus ja se laitetaan puoliksi. Jos leski on köyhempi osapuoli, hän saa tasinkoa sen verran, että osuudet menevät tasan. Jos leski on se rikkaampi osapuoli, hänen ei tarvitse maksaa tasinkoa kuolinpesälle.
Lakimääräinen perimysjärjestys
Laissa on määrätty perimysjärjestys. Tähän voidaan tehdä poikkeuksia henkilön eläessä testamentilla tai ennakkoperinnöillä tai lahjoituksin. Perilliset voivat myös perinnönjaossa jakaa omaisuuden haluamallaan tavalla, eikä lain sanelema perimysjärjestys ole tälle esteenä.
Perillisryhmillä on eräänlainen etusijajärjestys; mikäli ensimmäisestä ryhmästä löytyy yksikin perillinen, hän saa koko omaisuuden. Jos ensimmäisestä ryhmästä ei löydy ketään, seuraavan ryhmän perilliset ovat kaikki yhtälailla oikeutettuja perintöön.
Ensimmäiseen perillisryhmään kuuluvat rintaperilliset, joita ovat vainajan lapset ja heidän lapsensa. Ryhmässä on rajoittamaton sijaantulo-oikeus, joka tarkoittaa, että mikäli perillinen on kuollut ennen perittävää, perillisen lapset saavat saman aseman kuolinpesässä kuin jo edesmennyt perillinen eläessään olisi saanut. Ainoastaan rintaperillisellä on lakiosaoikeus.
Mikäli perittävältä ei jäänyt lapsia, hänet perii aviopuoliso. Lain mukaan rekisteröidyssä parisuhteessa eläneet rinnastetaan aviopuolisoihin. Sen sijaan avopuoliso ei lain mukaan peri, joten avopuolisoiden on tehtävä testamentti, mikäli he haluavat, että puoliso perii omaisuuden toisen puolison kuollessa.
Mikäli aviopuolisoa eikä rintaperillisiä ole, vainajan perii toinen perillisryhmä, johon kuuluvat vainajan isä ja äiti sekä heidän jälkeläisensä eli vainajan siskot ja veljet ja heidän lapsensa.
Tarvittaessa perillisiä etsittäessä tutkitaan vielä kolmas perintöryhmä eli isovanhempien perillisryhmä. Perintöön oikeutettuja ovat tällöin isovanhemmat ja heidän jälkeläisensä. Tässä ryhmässä sijaantulo-oikeus on kuitenkin rajoitettu; serkut eivät enää peri. Mikäli vainajalla ei ole serkkuja läheisempiä sukulaisia elossa, vainajan omaisuus menee valtiolle, ellei hän ole eläessään toisin määrännyt testamentilla.
Joten se leski on aneempi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näköjään porukalla on puurot ja vellit sekaisin:
Avioliitto päättyy joko eroon tai kuolemaan, sen jälkeen tehdään ositus. Toisin kuin avioerossa, kuolemantapauksessa varakkaamman puolison ei tarvitse antaa kuolinpesälle tasinkoa. Mutta jos leski on köyhempi, kuolinpesä maksaa leskelle tasinkoa.
LESKI EI PERI MITÄÄN vaan saa puolet omaisuudesta avioliittolain perusteella. Loppu on kuolinpesän osakkaiden omaisuutta, pesä voidaan jakaa tai olla jakamatta.
Leskellä on oikeus jäädä asumaan yhteiseen asuntoon.
Onkohan tuo kysmys ahneudesta? Mutta ongelma on perintöverot, ne on maksettava myytiin omaisuus tai ei. Eli jos leski ei halua myydä koko omaisuutta hänen on ostettava perillinen ulos pesästä (= asunto-osakkeesta yleensä) että tämä saa verot maksettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pitää toimia, jos haluaa että omaisuus menee lapsille jakoon, eikä jää leskelle muuta kuin asumisoikeus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pitää toimia, jos haluaa että omaisuus menee lapsille jakoon, eikä jää leskelle muuta kuin asumisoikeus?
Ei tarvitse tehdä mitään, tuo on oletusarvo.
Vierailija kirjoitti:
Miten pitää toimia, jos haluaa että omaisuus menee lapsille jakoon, eikä jää leskelle muuta kuin asumisoikeus?
Tehdä testamentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sitten tulee myös ne perintöverot, jotka valitettavasti perijät joutuvat maksamaan, riippumatta siitä, saako perintönsä heti vai kymmenen vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Leski perii puolet omaisuudesta ja perilliset puolet. Ei kai leski ahne ole, jos haluaa pitää kiinni puolisonsa kanssa yhdessä hankkimastaan omaisuudesta. Kyllä tässä nyt muut on korppikotkia.
Mistä tiedät että on yhdessä hankittu? Joissain tapauksissa leski on makoillut toisen omaisuuden turvin kotona jo vuosia ja odotellut tasinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pitää toimia, jos haluaa että omaisuus menee lapsille jakoon, eikä jää leskelle muuta kuin asumisoikeus?
Tehdä testamentti.
Ja avioehto?
Vierailija kirjoitti:
Miten muuten itse kukainenkin on hoitanut tai ajatellut hoitaa oman testamenttinsa tai avioehtosopimuksen? Kannattaa miettiä hyvissä ajoin, hoitaa se kuntoon ja muuttaa sitä heti jos tarvetta ilmenee.
Itselläni on hyvinkin tarkka testamentti, ja mielessä jo yksi muutos mikä siihen pitäisi tehdä. Lisäksi miehelläni on testamentti ja meillä on myös hyvin erikoinen avioehtosopimus.
Meillä on keskinäinen omistusoikeustestamentti ja avioehto, joka tosin koskee vain kesämökkiäni. Jos kuolen ensin, mökki menee miehelle, mutta jos tulee ero, niin mökki on avio-oikeuden ulkopuolella. On myös edunvalvontatestamentti ja hoitotahdot tehtyinä. Ja luonnollisesti kaikesta omaisuudesta on suljettu mahdolliset tulevat puolisot ja heidän jälkeläisensä ulos. Myös lastemme puolisot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten pitää toimia, jos haluaa että omaisuus menee lapsille jakoon, eikä jää leskelle muuta kuin asumisoikeus?
Ei tarvitse tehdä mitään, tuo on oletusarvo.
Jos leskellä ei ole omaisuutta, leski saa tasinkona puolet.
Vierailija kirjoitti:
Leski perii puolet omaisuudesta ja perilliset puolet. Ei kai leski ahne ole, jos haluaa pitää kiinni puolisonsa kanssa yhdessä hankkimastaan omaisuudesta. Kyllä tässä nyt muut on korppikotkia.
Ei tässä menee nyt käsitteet sekaisin. Leski ei peri mitään jos ei ole testamenttia. Mutta leski saa pitää joko oman omaisuutensa tai oman omaisuutensa ja siihen päälle vainajalta saatavan tasingon (jos vainaja oli varakkaampi),
Tämä tasinko ei kuitenkaan ole perintöä. Eikä se yleensä ole puolet perillisten saamasta.
Noin yleisellä tasolla olisi kohtuullista toimia siten, että pesä pidetään jakamattomana, mutta perintöverot hoidetaan pesästä. Yhden lauseen perusteella on vaikea sanoa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi uskomattoman karmeaa mennä jommankumman leskeksi jääneen vanhempani luo ja vaatia omaa lakiosaani. En voisi ajatellakkaan sitä, että leski joutuisi jakamaan omaisuutensa minun kanssa. Siinä ei ole mitään järkeä, sanoo joku laki mitä tahansa.
Sitten kun molemmat ovat kuolleet, kerkeän kyllä "omani" saamaan.
Ihan samaa ajattelen minä ! Mun mielestä tuo on ainoa oikea tapa hoitaa asia. Mä ihmettelen ihan kauheasti näitä alapeukuttajia.
Perillinen.
Ei olisi tullut mieleenikään vaatia osuuttani äidiltäni vanhempien yhdessä keräämästä omaisuudesta hänen jäätyä eläkkeelle. Ennen kuin rakkaudesta kanssani avioon mennyt exäni tästä huomautti. Että totta kai tuo osa kuuluu sinulle, kas niin kauniisti exkultani ajatteli silloin minua ja parastani. Samaan hengenvetoon vaati meitä molempia ottamaan henkivakuutukset ihan vaan kaiken varalta ja kun halusin ottaa eron totesi hän, että voihan sitä asua erillään ja saada eron sitten kahden vuoden päästä automaattisesti. Että jos anoppi sattuisi sillä aikaa sopivasti menehtymään.