Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu siltä, etten pysty rakastamaan toista lastani
28.02.2019 |
Tiedän otsikon kuulostavan aivan kamalalta, ja minustakin tuntuu hirveältä myöntää asia. En kuitenkaan pysty puhumaan tunteistani kellekään, koska en jaksa tulla tuomituksi eikä esim. aviomiestä ole (olen leski).
Minulla on kaksi poikaa, iältään 12 ja 13v. Vanhin lapsi on ollut aina todella helppo vauvasta saakka, sellainen rauhallinen ja tottelevainen.
Nuorempi poika taas on se, jonka kanssa minulla on ollut alusta lähtien ongelmia. Hänellä on lievä kehitysvamma, ADHD ja eräs toinen neurologinen sairaus, jotka kaikki vaikeuttavat elämäämme. Tämän lisäksi hänellä on pahoja oppimisvaikeuksia, ja vaikkei hän ole pahantahtoinen, hän käyttäytyy usein kuten pieni lapsi. Mm. raivokohtauksia (sellaisia ns. itkupotkuraivareita), ei ymmärrä mitä saa tai ei saa tehdä (esim. koulussa lyönyt toista oppilasta ilman syytä, selityksistä huolimatta ei ymmärtänyt, miksei niin voi tehdä), saattaa yhä laskea alleen ns. "protestina", ja tuntuu siltä, että vaikka hän on jo 12, vaikuttaa siltä että hän on henkisesti yhtä kypsä kuin 5-6-vuotias.
Minusta tuntuu siltä, ettei minulla ole henkisiä resursseja jaksaa hänen kanssaan tai edes rakastaa häntä. En kuitenkaan ikinä esim. satuttaisi häntä. Mutta tuntuu siltä, etten tiedä mitä teen hänen kanssaan.
Kommentit (16)
Älä hanki lapsia, jos et pysty rakastamaan heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaispalveluihin yhteyttä. Saat esim viikonlopuksi pojan hoitojaksolle tai jopa viikoksi. Diagnoosi onkin jo niin soittamaan.
Vertaat nuorempaa poikaasi liikaa vanhempaan lapseen. Lopeta sellainen, sillä se vaikuttaa negatiivisesti koko perheen ilmapiiriin.
Voisiko lastensuojelusta olla apua? Jos selittäisit tuon saman mitä kirjoitit tänne?
Ehkä joku osaava sijaisperhe joka voisi ottaa lapsen, vaikka joskus viikonloppuisin jne
Tai ihan miten teille nyt sitten sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota yhteys lastensuojeluun, heillä on useita eri vaihtoehtoja tarjota sijaisperheestä mieskaveriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa syyllistämästä itseäsi turhan takia. Ei sun ole mikään pakko rakastaa, jos et pysty. Ei rakkautta voi pakottaa. Suuri osa vanhemmista ei rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon ja monet ei yhtään. Siitä vaan vaietaan, se on tabu. Riittää, jos hoidat lapsesi. Enempää ei voi kukaan vaatia. Tilanteesi on aivan tarpeeksi vaikea ilman turhaa syyllisyyttä.
Ettei vaan olisi niin että poikaa kiusattu koulussa ja siksi lyönyt. Joku sitten keksinyt syyllistää poikaasi. Tuskin poikasi ihan toivoton tapaus on. Yleensä ja usein "erikois" lapsille lyödään leimoja ja odotuksia ja koulussa kiusataan. Tämä johtaa turhautumiseen ja näin se sitten voi purkautua väkivaltana ja ongelma käytöksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä lasten isä?
Haudassa. (Lukekaa ennen kuin alatte viisastella)
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä❤ Tee vaikka lasu itsestäsi, nyt on tärkeää että haet apua itsellesi ja lapsille ajoissa. Selviät kyllä. Iso hali täältä.
No ei kai tässä nyt mitään lasuja tarvi tehdä. Otat yhteyttä perheneuvolaan ja sieltä sitten selvitetään teille sopivaa tukimuotoa. Pieni hengähdystauko arjesta auttaa myös näkemään asioita toiselta kantilta.
Tarvitset lomaa.