Parikymppisenä lapsen saaneet hoi!

Mukavasti. Onnitellen. Hämmästyneenä. Sain esikoiseni 20-vuotiaana niin sanotusti yksin ja lapsi oli heti alusta lähtien hyvin rakastettu, kaikkien silmäterä. Myös minä rajastun häntäenemmän kuin mitään maailmassa. Olin todella tunnollinen, kiva, aktiivinen, ajattelevainen, vastuullinen äiti.

Ei mitenkään erityisesti. Samallalailla,kun myöhemmässä iässäni. Olin kypsä ja järkevä.

Ihan asiallisesti kohtelivat. En tiedä vaikuttiko se että olin lapsen syntyessä jo naimisissa isän kanssa, ja että lapsen isä oli 15 vuotta minua vanhempi. Mutta ei kukaan sitä epäillyt että liian nuori äidiksi olisin, ei ainakaan minulle tai miehelleni päin naamaa ;-)

Terveydenhoitaja suhtautui kuin teiniin. Tiuski, komenteli yms. Olin 23v kun ensimmäisen sain. Nyt kun lapsia on 3 sanoi, että kyllä olette hyviä vanhempia. En voi silti unohtaa sitä kohtelua. Muut suhtautuivat ihan normisti.

Olin 21 kun sain esikoisen (mies 5v. vanhempi) ja hyvin minuun kaikki suhtautui. Muistan kun sairaalassa joku hoitaja kysyi monesko lapsi on, kun käsittelin sitä niin luontevasti :). Hämmästyi kun sanoin ,että ensimmäinen.

En siis saanut keneltäkään mitään pahaa kommenttia.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 09:26"]

Olin 21 kun sain esikoisen (mies 5v. vanhempi) ja hyvin minuun kaikki suhtautui. Muistan kun sairaalassa joku hoitaja kysyi monesko lapsi on, kun käsittelin sitä niin luontevasti :). Hämmästyi kun sanoin ,että ensimmäinen.

En siis saanut keneltäkään mitään pahaa kommenttia.

Hehh..hehh hhee..  Realismi taitaa olla kateissa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 09:26"]

Olin 21 kun sain esikoisen (mies 5v. vanhempi) ja hyvin minuun kaikki suhtautui. Muistan kun sairaalassa joku hoitaja kysyi monesko lapsi on, kun käsittelin sitä niin luontevasti :). Hämmästyi kun sanoin ,että ensimmäinen.

En siis saanut keneltäkään mitään pahaa kommenttia.

Hehh..hehh hhee..  Realismi taitaa olla kateissa.

[/quote]

[/quote]

No ei kyllä ole eikä ollut :). Olin hoitanut paljon lapsia ja myös vauvoja joten luontevasti omaanikin "pyörittelin".

Ei mitenkään kummallisesti. Muutamat ikäiseni tutut, ei ystävät, kummastelivat koska opinnot olivat kesken. Mutta ne, jotka tunsivat meidät paremmin, eivät ihmetelleet lainkaan. Olen aina ollut luonteeltani nössö, samoin mieheni, eli emme koskaan oikein innostuneet bilettämisestä ja rellestämisestä. Istuimme mieluummin sohvalla katsoessa hyvää elokuvaa, joten siihen elämään sopi lapsi kuin nenä naamaan. Hyvin on mennyt. Ikä ei ole kummastelun kohde, vaan kummastelua aiheuttaa enemmän kestovaipat ja kantoliinat sekä sormiruokailu. Emme näytä miltään teinipariskunnalta, emmekä käyttäydy niin, joten kellään ei ole ollut mitään valittamista.
Neuvolassa ovat suhtautuneet meihin todella kivasti, vain harjoittelijat ovat vähän häiritseviä kun osa on lapsettomia tuttuja peruskoulusta/lukiosta. Omat vanhemmat ovat suhtautuneet todellä hyvin, ei mitään negatiivista sanaa. Välillä saa tosin olla korjaamassa, koska kasvatusjutut ovat aikansa eläneitä. Sisarukset ilahtuivat, heille perheen perustamiseen menee varmaan vielä aikansa. Ja omat isovanhemmat taas ovat tietenkin aivan haltioissaan kun näkivät uuden polven näinkin pian. Ympäristöstä ei ole tullut mitään huonoja ennakkoluuloja ainakaan minun korviini. Mielestäni 20 on ihan hyvä ikä hankkia lapsia, jos elämä on mallillaan.

Vain yksi ihminen päivitteli. Sanoi, että pilaan elämäni kun teen lapsen nuorena.

Noh, en pilannut :)

21 vuotiaana sain esikoisen ja silloin kuulin joitakin teiniäiti huuteluita julkisilla paikoilla. Lähipiirissä ei mitään kummallista (pitkä seurusteluaika takana). No yksi nelikymppisenä esikoisen saanut jaksoi koko ajan valittaa kun hän ei jaksa ja minä kyllä, koska olen nuori.

Sain lapseni 4kk sitten, 21-vuotiaana.

Hyvin on kohdeltu. Olen käynyt kahdessa neuvolassa joista toisessa kauhisteltiin hieman ikääni (en tosin tajua miksi), muuten on ollut ihan asiallista. Synnärilläkin oli mukavia kätilöitä, ei mitään ongelmaa.

Kaverit vähän ihmettelivät, mutta se johtunee ihan persoonastani, en ehkä ole sitä tyyppiä joka ensimmäisenä hankkisi lapsia. Samoin perheeni hämmästeli, mutta hekin ovat olleet hyvin mukana tukemassa alusta asti.

Luulenpa, että persoonasta on nämäkin jutut kiinni...

Sain lapsen samana päivänä kun täytin 20, jotkut sanoi että nuori äiti, kun viereisellä petillä oli äitini ikäinen ensisynnyttäjä :)

Eipä oikeastaan mitään erikoista muistaakseni, lapsi on nyt jo 18.

Luonto on tarkoittanut että lapset tehdään parikymppisenä, 18 vuotiaana pitäis aloittaa, silloin on hedelmällisimmillään, 25v hedelmällisyys alkaa laskea, ja 35v se laskee jo nopeammin ja riskit kasvaa nopeasti.

Parikymppinen ei ole mielestäni enää mikään "nuori" äiti, normaali äiti on 20-35v, nuorempana ja vanhempanakin voi toki lapsia tehdä.

[quote author="Vierailija" time="15.02.2013 klo 08:49"]

Ei mitenkään erityisesti. Samallalailla,kun myöhemmässä iässäni. Olin kypsä ja järkevä.

[/quote]

Meillä sama. Ei mitään erityiskohtelua tai muuta.