Kerätään tähän ketjuun TYÖPAIKKOJEN STEREOTYYPPISIÄ HAHMOJA! Minä aloitan:

Vierailija kirjoitti:

Seinäruusu.

Nuhjaantuneisiin vaatteisiin pukeutunut 35-vuotias mies- tai naishenkilö, jonka nimeä et muista. Hänellä on työtovereitaan pienempi palkka, vaikka hän olisi työpaikan älykkäin ja osaavin. Hiljainen. Mahdollisesti kuolettavan tylsä puhetyyli. Hänen nimeään ei muista. Työkaverit ottavat usein kunnian hänen työstään, koska kukaan ei oikein muista hänen työpanostaan tai olemassaoloaan. Ei koskaan etene ja tiedostaa tämän. Laahustaa hitaasti työpisteensä ja kahviautomaatin väliä.

Tämä on mitä todennäköisimmin myös eväslehteilijä.

Katkero: Tulee aina kaltoinkohdelluksi ihan joka käänteessä. Paremmat loma-ajat menevät aina toisille, kahvipannu aina tyhjänä juuri kun katkerolle maistuisi. Etsii kiihkeästi liittolaista, linnottautuu tämän kanssa kahvihuoneen nurkkaan juputtamaan ja pyörittelemään silmiään. Tunne-elämältään arvaamaton, saattaa saada raivokohtauksen koska tahansa puhuteltassa. Toisinaan tiuskii myös vain siksi, että joku kävelee väärällä tavalla hänen ohitseen. Paras tapa tulla toimeen katkeron kanssa on välttää ärsyttämästä, mutta varoa myös visusti joutumasta hänen kanssaan liittolaissuhteeseen, koska myöskään se ei voi ikinä päättyä hyvin.

Meillä tämmöinen:

Aikasyöppö. Liimautuu kollegan työpisteen ääreen jaarittelemaan ties mistä aidanseipäästä. Joka asiaan pitää kertoa oma kommentti, mahdollisimman pitkästi tietenkin. Kaikki asiat käännetään itseen. Ei ole mitään käsitystä siitä, että muut voisivat olla väsyneitä hänen juttuihinsa, tai että muut eivät halua käyttää työpäivästään jopa tunteja hänen kanssaan jaaritteluun. Samat jutut kerrotaan aina vaan uudelleen, koska aikasyöppö ei edes kiinnitä huomiota siihen mitä hölisee ja kenelle, pääasia on olla äänessä. Ja kaikki vain odottavat, että laittaisi nyt sen turpansa kiinni ja jatkaisi matkaa.

Luonnollisesti tämä henkilö on se, jolla ei ole mitään oikeita töitä tehtävänä eikä siis mitään kiireitä tai aikatauluja. Kunhan hengailee ja on tekevinään jotain yhtä ja samaa projektia kuukaudesta toiseen. Pomo on täysin sokea tilanteelle.

Uusityyppi: Helvetin innoissaan joka ikisestä uudesta hankkeesta, projektista ja ideasta. Lähtee täysillä mukaan kaikkeen. Uusityyppi on toukkavaihe, muuttaa muotoaan joksikin muuksi tässä ketjussa mainituksi olioksi viimeistään kahden vuoden kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Superäiti, joka mainostaa äitiyttään ja jälkikasvuaan joka välissä, raahaa Emma-Sofian ja Veeti-Juliuksen töihin monta kertaa viikossa, ei keskustele mistään muusta. 

Lajin parhaat edustajat saavat minkä vain asian käännetyksi omaan äitiyteen tai lapsiin. Vaikka kyse olisi viemäröinnistä, Purja-Annikin koulunkäynti saadaan liitettyä siihen saumattomasti. 

Huom, näitä löytyy myös isukeista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämmöinen:

Aikasyöppö. Liimautuu kollegan työpisteen ääreen jaarittelemaan ties mistä aidanseipäästä. Joka asiaan pitää kertoa oma kommentti, mahdollisimman pitkästi tietenkin. Kaikki asiat käännetään itseen. Ei ole mitään käsitystä siitä, että muut voisivat olla väsyneitä hänen juttuihinsa, tai että muut eivät halua käyttää työpäivästään jopa tunteja hänen kanssaan jaaritteluun. Samat jutut kerrotaan aina vaan uudelleen, koska aikasyöppö ei edes kiinnitä huomiota siihen mitä hölisee ja kenelle, pääasia on olla äänessä. Ja kaikki vain odottavat, että laittaisi nyt sen turpansa kiinni ja jatkaisi matkaa.

Luonnollisesti tämä henkilö on se, jolla ei ole mitään oikeita töitä tehtävänä eikä siis mitään kiireitä tai aikatauluja. Kunhan hengailee ja on tekevinään jotain yhtä ja samaa projektia kuukaudesta toiseen. Pomo on täysin sokea tilanteelle.

Aikasyöppö-bumerangi. Juuri kun luulit päässeesi eroon, tyyppi singahtaa takaisin.

Minä-en-ainakaan-tyyppi. Suusta voi kuulla mm. seuraavaa:

Minä en ainakaan opettele tätä uutta ohjelmaa.

Minä en ainakaan suostu vaihtamaan juhla mokkaa mihinkään muuhun.

Minä en ainakaan käy sitä keskustelua, joku muu hoitakoon.

Minä en ainakaan tee, ei kuulu toimenkuvaan

Tyyppi, joka luulee, että työkaverit tai alaiset ovat niin läheisiä tuttavia, että heihin eivät päde normaalit kohteliaisuussäännöt, vaan kaikille voi tiuskia, huutaa ja huokailla aina oman mielialan mukaan.

Salainen agentti. On ollut kiireinen ja näpytellyt itsekseen viimeiset viisi vuotta salaista projektiaan, josta kellään muulla ei ole harmainta aavistusta. Välttelee kontakteja ja tulee ja menee miten sattuu. Saattaa olla myös soluttautunut vieraan vallan agentti.

Kateellinen Vanhapiika. Kade kaikesta: työtaidosta, vaatteista, autosta, kavereista jne. Niin karsee, niin karsee. Kadehtii toisen ihmisen tekstinkäsittelyn taitoa ja hankkii lääkärintodistuksen omien käsien toimimattomuudesta, kun ei pysty samaan kuin kaveri.

On varmaan jo mainittu tässä ketjussa, mutta pakko sanoa:

Vastarannan kiiski. Vastustaa aina ihan periaatteesta kaikkia muutoksia ja tuomitsee muiden mielipiteitä. Keksii aina valittamisen aihetta mitättömistäkin aiheista ja taivastelee usein "nykymaailman menoa". Tämä tyyppi on yleensä eläikää lähentelevä täti-ihminen, jonka seuraan kukaan ei halua päätyä kaksin. Vastarannan kiiski jääkin usein yksin jupisemaan taukohuoneeseen, kun muut poistuvat vaivihkaa kyllästyttyään loputtomaan voivotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Linnoittautuja. Ei poistu työhuoneestaan koskaan taukotiloihin. Keittää kahvinsa omalla keittimellään. 

Olispa oma työhuone (on avokonttori..) muuten tämä olisi minä! :)

Parkettien partaveitsi. Tästä tavallisesta perheenisästä kuoriutuu firman bileissä varsinainen Travolta. Tanssittaa työpaikan tytöt pyörryksiin.

Prinssit & prinsessat. Työ saatu vanhempien suhteilla. Siellä käydään lähinnä näyttämässä itseään ja jauhamassa harrastuksistaan, matkoistaan jne. Työtehtävistä valitaan ne mukavat ja näkyvimmät.

Tietotoimisto. Käyttää tolkuttomasti aikaa tonkiakseen tietoa työkavereistaan tyydyttääkseen uteliaisuuttaan. Tietääkin jokaisen varjellut salaisuudet, värittää jutut vielä hurjemmiksi ja juoruilee niitä estottomasti ympäriinsä.

Eläkkeelle siirtyvä. Marisee kun nykyisin kaikki on niin erilaista ja työn vaativuus erilaista ja tehokkuutta vaaditaan. Istuu pitkiä kahvi ja ruokataukoja. Inhoaa nuoria uusia aikaan saavia työntekijöitä. Ylipainoinen, ei jaksa mitään. Harrastaa ahkerasti kulttuuria ja ravaa kaikki näyttelyt ja esittää sillä tavalla parempaa kuin muut. Halveksii ihmisiä, joilla menee huonosti tai jotka eivät ole yhtä järjestelmällisiä kuin hän.

Siivoavat aina silmiä pyöritellen kahvihuonetta ja pesevät kahvipannuja. On näitä "äitisi ei työskentele täällä" -tyyppejä.

Tekopyhä. On muka niin ymmärtäväinen muita kohtaan vaikka todellisuudessa takaa paljastuu aika kylmä ja kyyninen ihminen.

Kitisee kun pitäisi saada lomat pidettyä ennen eläkkeelle siirtymistä. 

Huomionhakuisesti iskee kaikki lääkkeensä minigrippussissa kahvipöydälle ja alkaa puputtaa niitä aamupalan yhteydessä, koska tätähän ei olisi voinut tehdä jo kotona ennen töihin lähtöä! Joo kyllä me tiedetään et sulla on lääkkeitä ja oot sairas, mutta on meillä muillakin omat sairautemme eikä vaadita sillä huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinäiti, superäidin alalaji, jolle jälkikasvu soittelee yleensä iltapäivisin noin vartin välein. Toimistolaiset osaavat jo puhelinäidin perheen jääkaapin sisällön sekä lasten harrastusaikataulut ulkoa.

Meillä on tästä oma variaationsa, puhelinaviomies. Soittaa vaimolle työpäivän aikana vähintään 3 kertaa. Kertoo vaimolle kaikki viimeisimmät käänteet ja kertoilee erityisesti pomosta, jota ilmeisesti pitää hyvänäkin ystävänä (ei ole). Ihan ihme settiä, selittää vaimolle jotain että juu Erkkiä tässä odottelen ja niillä on palaveri, täytyis vähän sitä ja tätä katsoa. Wtf??? Soittelee vaimolle myös kauppa-asioissa ja ohjeistaa kaikissa käytännön asioissa kuten mistä ovesta täytyy mennä sisään johonkin rakennukseen. Ollaan pohdittu onko tämä vaimo jotenkin vajaaälyinen.

Vierailija kirjoitti:

Kahvitaukokaveri. Olette olleet jo vuosia samassa organisaatiossa, mutta vielä tänäkään päivänä et tiedä mitä kyseisen henkilön toimenkuvaan kuuluu.

...enkä tiedä edes kyseisen henkilön nimeä eikä enää kehtaa kysyäkään. T. isossa organisaatiossa työskentelevä

Ay-aktiivi. Niin pientä asiaa ei olekaan, etteikö siitä voisi ottaa yhteyttä liittoon.

Isäomistajan laiska ja ammattitaidoton poika. Myös suojatyöpaikkalaiseksi voisi kutsua.