Miksei lasten puheita oteta tosissaan, jos lapsi kertoo perheväkivallasta kotona?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä siitä että jos lapsi tulee oikeasti kertomaan luottamuksellisesti että vanhempi lyö, niin tuskin on leikinlaskusta kyse. Varsinkin jos on jo kouluikäinen lapsi kyseessä. Vaatii valtavasti rohkeutta tulla kantelemaan omasta vanhemmastaan.

Joku neljävuotias saattaa toki iloisesti selittää isän hakkaavan äitiä vaikka on kuullut vain sivusta kun aikuiset keskustelevat jostain telkkariohjelmasta, mutta ei näitäkään puheita voi täysin sivuuttaa. Kyllä ammattilaisilla varmaan on keinot selvittää milloin lapsi puhuu totta ja milloin ei?

Ja sitten taas jos kouluikäinen valehtelee tuollaisesta asiasta, niin hän varmaan kaipaa jotain apua muutenkin. Kuulostaa huomion hakemiselta tai kehityksen jälkeen jäämiseltä, jos sepittää omiaan taaperon lailla.

Toivon kovasti, että mahdollisimman moni ajattelisi samoin kuin sinä. Tilanteeseen puuttuminen voisi antaa perheväkivallasta kärsiville lapsille paremmat eväät aikuisuuteen. Elämä traumojen kanssa on raskasta.

Kyllä se suurin syyllinen on se väkivaltainen vanhempi. Sen vihan ,katkeruuden ja syytökset voi kohdistaa sinne omaan kotiin missä kaikki oikeasti tapahtui eikä syyttää koko maailmaa tapahtuneesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se suurin syyllinen on se väkivaltainen vanhempi. Sen vihan ,katkeruuden ja syytökset voi kohdistaa sinne omaan kotiin missä kaikki oikeasti tapahtui eikä syyttää koko maailmaa tapahtuneesta.

Syyllisiä ovat myös ne jotka, väkivallasta tiesivät mutta siihen eivät puuttuneet. He ovat omalta osaltaan vastuussa siitä, että tilanne saattoi jatkua samanlaisena vuosikausia. He ovat väkivallan mahdollistajia jättämällä lapsen yksin yrittämättä hankkia perheelle apua.

Ei niitä aiheellisia hätiä ja huolia löydetä kateuslasujen suuren määrän takia.

Päivälääke!!

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä aiheellisia hätiä ja huolia löydetä kateuslasujen suuren määrän takia.

Moni jättää ilmoitukset kokonaan tekemättä, vaikka huomaisikin isoja ongelmia jossain perheessä. Todella väsynyttä vedota tuohon. Kaikki ilmoitukset kuitenkin tutkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Päivälääke!!

Ota toki, on hyvä ajatus pitää huolta mielenterveydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä aiheellisia hätiä ja huolia löydetä kateuslasujen suuren määrän takia.

Moni jättää ilmoitukset kokonaan tekemättä, vaikka huomaisikin isoja ongelmia jossain perheessä. Todella väsynyttä vedota tuohon. Kaikki ilmoitukset kuitenkin tutkitaan.

Siihen se aika sitten menee. Työntekijät ovat todella väsyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä aiheellisia hätiä ja huolia löydetä kateuslasujen suuren määrän takia.

Moni jättää ilmoitukset kokonaan tekemättä, vaikka huomaisikin isoja ongelmia jossain perheessä. Todella väsynyttä vedota tuohon. Kaikki ilmoitukset kuitenkin tutkitaan.

Siihen se aika sitten menee. Työntekijät ovat todella väsyneitä.

Tämä ei liity aloitukseen. Miksi sinä et henkilökohtaisesti auta perheväkivallan uhriksi joutunutta lasta?

Olen itse ollut pahoinpidelty lapsi. Isä löi henkarilla ja nahkavyöllä, jos tein ääniä. Äiti tukisti niin, että hiuksia irtosi ja heitteli tavaroita päälleni. Oireilin. Olin itsekin väkivaltainen -itseäni kohtaan. Yritin esittää vahvaa ja järkeillä, että kaikki kääntyy parempaan suuntaan. Opiskelin. Sain hyviä arvosanoja. Muutin. En ole enää yhteydessä vanhempiini. Teen kyllä töitä, mutta olen sairastunut keskivaikeaan masennukseen ja minulla on paniikkihäiriöitä. Minulla on ymmärrettävistä syistä keskinkertaiset sosiaaliset lahjat, joten ystäviäkään ei ole paljon. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen opettajalleni joka ohjasi minua ja inspiroi opiskelemaan. Mummi (ei verisukulainen) on toinen ihminen, jolla on suuri sydän ja huolehti minusta silloin kun eniten tarvitsin huolenpitoa. Se pelasti minut. Kumpahan olisin saanut hyvän perheen. En saanut.    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yritit asiasta kertoa?

Se ei ole aloitukseni pointti. Haluaisin tässä pohtia sitä mitä syitä ihmisillä on jättää lapsen hätä huomiotta.

Joko lapsi puhuu vaikka mitä muutakin, minkä todenmukaisuudesta ei voi olla varma. Toinen vaihtoehto, että kyseessä täysin tuntematon. Mikäli leikkikentällä joku lapsi alkaisi kertomaan minulle jotain niin tuskin lähtisin selvittämään, että kenenhän lapsi kyseessä ja reagoisiko poliisi, jos nyt heti soitan häkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yritit asiasta kertoa?

Se ei ole aloitukseni pointti. Haluaisin tässä pohtia sitä mitä syitä ihmisillä on jättää lapsen hätä huomiotta.

Joko lapsi puhuu vaikka mitä muutakin, minkä todenmukaisuudesta ei voi olla varma. Toinen vaihtoehto, että kyseessä täysin tuntematon. Mikäli leikkikentällä joku lapsi alkaisi kertomaan minulle jotain niin tuskin lähtisin selvittämään, että kenenhän lapsi kyseessä ja reagoisiko poliisi, jos nyt heti soitan häkeen.

Eli olet yksinkertaisesti välinpitämätön ihminen. Miltä se tuntuu? Lapsen hädän sivuuttaminen?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut pahoinpidelty lapsi. Isä löi henkarilla ja nahkavyöllä, jos tein ääniä. Äiti tukisti niin, että hiuksia irtosi ja heitteli tavaroita päälleni. Oireilin. Olin itsekin väkivaltainen -itseäni kohtaan. Yritin esittää vahvaa ja järkeillä, että kaikki kääntyy parempaan suuntaan. Opiskelin. Sain hyviä arvosanoja. Muutin. En ole enää yhteydessä vanhempiini. Teen kyllä töitä, mutta olen sairastunut keskivaikeaan masennukseen ja minulla on paniikkihäiriöitä. Minulla on ymmärrettävistä syistä keskinkertaiset sosiaaliset lahjat, joten ystäviäkään ei ole paljon. Olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen opettajalleni joka ohjasi minua ja inspiroi opiskelemaan. Mummi (ei verisukulainen) on toinen ihminen, jolla on suuri sydän ja huolehti minusta silloin kun eniten tarvitsin huolenpitoa. Se pelasti minut. Kumpahan olisin saanut hyvän perheen. En saanut.    

Itsekin ajattelin, että kunhan vain pääsen kotoa pois, niin kaikki on hyvin. En tajunnut sitä, että raskaat muistot eivät silti jätä rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yritit asiasta kertoa?

Se ei ole aloitukseni pointti. Haluaisin tässä pohtia sitä mitä syitä ihmisillä on jättää lapsen hätä huomiotta.

Kyllä sillä vaan on väliä kerrotko sukulaiselle, opettajalle vai kaupan kassalle. Kaupan kassa ei tiedä kuka olet, sukulaiset voi suhtautua vähän siten, että sukulaiset suuttuu ja sillä opella on velvollisuus tehdä lasu. Samaan liittyy myös se vuosikymmen kysymys. Jos sun kokemus on jostain pitkän ajan takas et tiedä miten hommat nykyään menee, eli että laskuja tehtaillaan pienimmästäkin epäkohdasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenelle yritit asiasta kertoa?

Se ei ole aloitukseni pointti. Haluaisin tässä pohtia sitä mitä syitä ihmisillä on jättää lapsen hätä huomiotta.

Kyllä sillä vaan on väliä kerrotko sukulaiselle, opettajalle vai kaupan kassalle. Kaupan kassa ei tiedä kuka olet, sukulaiset voi suhtautua vähän siten, että sukulaiset suuttuu ja sillä opella on velvollisuus tehdä lasu. Samaan liittyy myös se vuosikymmen kysymys. Jos sun kokemus on jostain pitkän ajan takas et tiedä miten hommat nykyään menee, eli että laskuja tehtaillaan pienimmästäkin epäkohdasta.

Tämä on aivan urbaanilegendaa. Tällä ihmiset perustelevat itselleen sitä, ettei puutu ilmiselviin ongelmatilanteisiin. Ajatellaan että joku muu on varmasti jo tehnyt asialle jotain, niinpä itse ei tarvitse tehdä mitään. Lopputulos: kukaan ei auta väkivaltaisessa perheessä elävää lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kaupan kassa ei marssi perheen kotiin ja ilmoita, että nyt se lyöminen loppui?

Mikseivät aikuiset tee lastensuojeluilmoituksia, vaan suojelevat väkivaltaista ihmistä?

Väkivaltaisessa perheessä elävä lapsi kärsii joka päivä paljon enemmän kuin se aikuinen, jolle (ehkä) suututtaisiin tehdyn ilmoituksen takia.

Ei sille aikuiselle kukaan SUUTU vaan tarjotaan paikka terapiaan ja annetaan mahdollisuus saada vaikka lääkitys kohdilleen. Muita perheen tukimuotoja kuten yleinen tarkistus miten raha-asiat voisi hoitaa toisin, ehkä pohtia miten jaksaa töissä tai kouluttautua? Siis nämä asiat mitä aikuinen stressaa.

Ehkä lapsi tarvitsee harrastuksen? Siihen Kelalta voi saada tuen -

Ehkä tukiaikuinen on perheessä toimiva niin joku vie lasta sinne harrastukseen jos vanhempi on masentunut eikä jaksaisi?

Vaihtoehtoja löytyy, eikä niissä suuttumus vanhemmalle kuuluu yhteenkään. Myös itse voi tehdä lastensuojelunilmoituksen jos kokee tarpeen tilanteessa jossa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi kaupan kassa ei marssi perheen kotiin ja ilmoita, että nyt se lyöminen loppui?

Mikseivät aikuiset tee lastensuojeluilmoituksia, vaan suojelevat väkivaltaista ihmistä?

Väkivaltaisessa perheessä elävä lapsi kärsii joka päivä paljon enemmän kuin se aikuinen, jolle (ehkä) suututtaisiin tehdyn ilmoituksen takia.

Ei sille aikuiselle kukaan SUUTU vaan tarjotaan paikka terapiaan ja annetaan mahdollisuus saada vaikka lääkitys kohdilleen. Muita perheen tukimuotoja kuten yleinen tarkistus miten raha-asiat voisi hoitaa toisin, ehkä pohtia miten jaksaa töissä tai kouluttautua? Siis nämä asiat mitä aikuinen stressaa.

Ehkä lapsi tarvitsee harrastuksen? Siihen Kelalta voi saada tuen -

Ehkä tukiaikuinen on perheessä toimiva niin joku vie lasta sinne harrastukseen jos vanhempi on masentunut eikä jaksaisi?

Vaihtoehtoja löytyy, eikä niissä suuttumus vanhemmalle kuuluu yhteenkään. Myös itse voi tehdä lastensuojelunilmoituksen jos kokee tarpeen tilanteessa jossa elää.

Tarkoitin sitä, että nämä ressukat jättävät lastensuojeluilmoituksen tekemättä siitä syystä, että pelkäävät perheen aikuisen suuttuvan heille sen takia. Välitetään ainoastaan omasta navasta, ei suojattoman lapsen hyvinvoinnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?

Aloitus käsittelee sitä miksi aikuiset toimivat näin. Haluaisin kuulla perusteluja, en keskustella itsestäni tai elämästäni.

Minuakin kiinnostaisi jotkut yksityiskohdat, koska jos joku tuntematon lapsi kadulla kertoisi, että häntä lyödään, en ole varma mitä tekisin ilman mitään muuta tietoa. Jos sukulais- tai ystävälapsi kertoisi saman niin ilman muuta selvittäisin asiaa tarkemmin ja tekisin lasun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?

Aloitus käsittelee sitä miksi aikuiset toimivat näin. Haluaisin kuulla perusteluja, en keskustella itsestäni tai elämästäni.

Minuakin kiinnostaisi jotkut yksityiskohdat, koska jos joku tuntematon lapsi kadulla kertoisi, että häntä lyödään, en ole varma mitä tekisin ilman mitään muuta tietoa. Jos sukulais- tai ystävälapsi kertoisi saman niin ilman muuta selvittäisin asiaa tarkemmin ja tekisin lasun.

Mitä syitä sinulla olisi sivuuttaa lapsen hätä, jos hän olisi niin epätoivoinen, että hakisi kadulla tuntemattomalta apua?

Lapseni kaveri oli sanonut koulussa lapselleni, että ”hänen isänsä löi häntä aamulla”.

No, paha mennä tekemään heti lasua, kun tuo poika on oikeasti sellainen valehtelija ja luikuri, että vääntelee sääntöjä itselleen sopivaksi. Tulistuu hetkessä, huutaa ja raivoaa pienistäkin. Ei siedä pettymyksiä tai häviämistä. ADHD.

Ymmärrän tavallaan, jos hänen isänsä on vähän kovemmin ottanutkin kiinni, jos poika on temppuillut aamulla. Ja pojan tuntien hän on voinut jopa kostoksi isälleen kertoilla koulussa, että isä löi.

Ei näistä aina tiedä.