Onko muita 40-vee ikäisiä joilla ei ole juuri CV:n laitettavaa?
Jäin nyt nuorimman lapsen jälkeen työttömäksi ja työkkäri pisti tehtäväksi tehdä CV:n..hävettää edes tehdä sitä, koska kävin aikoinaan ammattikoulun ja viimeiset 20-vuotta olen ollut lähinnä lasten kanssa kotona..olen käynyt pari oman alan työkkärinkurssia ja tehnyt välillä pieniä pätkiä töitä vuokrafirmojen kautta omalla alalla myös..tuntuu etten ikinä pääse sillä paperilla töihin..jossain vielä oli, ettei työnantajat välttämättä arvosta aukkoja CV:ssä, mutta niihin ei kannattaisi laittaa myöskään, että ollut ”vaan” lasten kanssa kotona. Suunitelmissa on vaihtaa alaa kokonaan, mutta aikaisintaan syksyllä alkaa koulutuksia mitkä minua kiinnostaa. No mielenkiinnolla ootan miten käy tämmöisen tynkä CV:n kanssa..olen siis reilu 40 ja työkokemusta koko elämässä ehkä 3-vuotta pienissä pätkissä..ja kyllä miehen rahoilla elelty ei toimeentulotuilla yms mitä joku kohta mainitsee😊
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on sitten jännä. Kotiäiti saa tylyn tuomion, mutta muistan kun joskus joku mt-ongelmista koko aikuisikänsä kärsinyt kyseli, että onko mitään toivoa työllistyä, niin täällä tsempattiin ja oltiin vaan että kyllä se siitä.
Ja juu, on meitä muitakin. Olen 38v. ja kokemusta on ripottain yhteensä 8 vuotta. Nyt kouluttaudun uudelle alalle, mutta en ole kovin toiveikas. Onneksi minulla on mies, jolle tämä on ok, mutta olen pulassa vanhempana, jos hänelle jotain sattuu.
Kotiäidissä ja mt-potilaassa on se ero, että kotiäiti on laiska eikä halua tehdä töitä, mt-potilas taas ei välttämättä voi tehdä töitä.
Jos edelleen kuvittelen olevani pomo, voisin hyvin palkata pitkään mt-saikella olleen ja intoa puhkuvan toipuneen ihmisen. Sen sijaan en palkkaisi ihmistä, jota ei ole tähänkään (esim. 40 vuoden ikään) mennessä kiinnostanut tehdä työtä. Sellaisesta tuskin yhtäkkiä kuoriutuu mitään motivoitunutta huipputyöntekijää.
/4
En nyt tartu tuohon provoiluusi, mutta todellako monenkymmenen vuoden mt-ongelmat voivat sinusta kadota kuin tuhka tuuleen?! Sen kotiäidin lapset ei ole ikuisesti lapsia ja siten työkyky on normaali.
En minä provoile. Mistä sait sellaisen käsityksen?
En palkkaisi ensisijaisesti myöskään sitä vuosikymmeniä mt-saikella ollutta, jos muuta olisi tarjolla. Sen sijaan palkkaisin sen pomminvarmana ennemmin kuin monta kymmentä vuotta kotiäitinä olleen. Työkyky saattaa kys. mammalla olla normaali, motivaatio ja työelämätaidot eivät. Mt-toipilaalla saattaa taas motivaatio olla erinomainen, ja hän on varmasti parempi valinta silläkin uhalla että ongelmat joskus uusiutuvat.
/4
Vielä ihmetellään miksi ihmiset eivät hanki lapsia..voisiko joku vääntää rautalangasta miksi äiti tai vaikka isä ei saa olla kotona jos puoliso haluaa sen rahoittaa? Ymmärrän, ettäpaheksutaan jos elää tuilla vuosikausia ja tehdään lapsia tukien toivossa. Eikö ole hyvä et lapsia hankkii ne kellä siihen on varaa? Mä aattelen, että se kotiäiti/mt-potilas voi olla hyvä työntekijä..ei ketään pitäis tyrmätä näkemättä😊
Vierailija kirjoitti:
Vielä ihmetellään miksi ihmiset eivät hanki lapsia..voisiko joku vääntää rautalangasta miksi äiti tai vaikka isä ei saa olla kotona jos puoliso haluaa sen rahoittaa? Ymmärrän, ettäpaheksutaan jos elää tuilla vuosikausia ja tehdään lapsia tukien toivossa. Eikö ole hyvä et lapsia hankkii ne kellä siihen on varaa? Mä aattelen, että se kotiäiti/mt-potilas voi olla hyvä työntekijä..ei ketään pitäis tyrmätä näkemättä😊
Saa tietenkin olla kotona, mutta on sitten turha nelikymppisenä ihmetellä miten kukaan ei revikään takinkauluksesta työelämään, sitten kun sinne viimeinkin suvaitsisi siirtyä.
/4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täytyy sanoa että jos olisin pomo, niin en ikinä palkkaisi töihin ihmistä joka on ollut 20 vuotta lasten kanssa kotona.
Tsemppiä työnhakuun.
Palkkaisitko viiskymppisen, jolla käytännössä vain kahdesta paikasta kokemusta (17v + 12v)?
Hassu kysymys. Totta kai voisin palkata. Ei voi olla ihan paska työntekijä, jos on noin kauan saanut olla samassa työpaikassa.
/4
Kiitti, päivitin eilen juuri CV:tä ja totesin sen jotenkin surulliseksi noilla meriiteillä.
En halua moralisoida, ihan vain kysellä jos ette "huomaa hyvää" jota siinä sivussa teette kun hoidatte lapsia kotona:
Esim. vanhempainyhdistyksessä toimimista? Luokkarahaston hoitajana? Jotain harrasteryhmien vetovastuuta? Omaishoitajana isoäidille ja hänen asioidensa hoitamista?
Ihan kaikella ylpeydellä laittaisin sellaiset CV:hen, joissa on ollut yleisen hyvän kanssa tekemisissä. Siitä syntyy kuitenkin tekemisen profiilia, vaikka ei palkkatyötä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on sitten jännä. Kotiäiti saa tylyn tuomion, mutta muistan kun joskus joku mt-ongelmista koko aikuisikänsä kärsinyt kyseli, että onko mitään toivoa työllistyä, niin täällä tsempattiin ja oltiin vaan että kyllä se siitä.
Ja juu, on meitä muitakin. Olen 38v. ja kokemusta on ripottain yhteensä 8 vuotta. Nyt kouluttaudun uudelle alalle, mutta en ole kovin toiveikas. Onneksi minulla on mies, jolle tämä on ok, mutta olen pulassa vanhempana, jos hänelle jotain sattuu.
Kotiäidissä ja mt-potilaassa on se ero, että kotiäiti on laiska eikä halua tehdä töitä, mt-potilas taas ei välttämättä voi tehdä töitä.
Jos edelleen kuvittelen olevani pomo, voisin hyvin palkata pitkään mt-saikella olleen ja intoa puhkuvan toipuneen ihmisen. Sen sijaan en palkkaisi ihmistä, jota ei ole tähänkään (esim. 40 vuoden ikään) mennessä kiinnostanut tehdä työtä. Sellaisesta tuskin yhtäkkiä kuoriutuu mitään motivoitunutta huipputyöntekijää.
/4
Näillä mielenterveyskuntoutujilla vaan saattaa henkiset voimavarat alkaa nopeasti vähenemään työpaineiden lisääntyessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä palsta on sitten jännä. Kotiäiti saa tylyn tuomion, mutta muistan kun joskus joku mt-ongelmista koko aikuisikänsä kärsinyt kyseli, että onko mitään toivoa työllistyä, niin täällä tsempattiin ja oltiin vaan että kyllä se siitä.
Ja juu, on meitä muitakin. Olen 38v. ja kokemusta on ripottain yhteensä 8 vuotta. Nyt kouluttaudun uudelle alalle, mutta en ole kovin toiveikas. Onneksi minulla on mies, jolle tämä on ok, mutta olen pulassa vanhempana, jos hänelle jotain sattuu.
Kotiäidissä ja mt-potilaassa on se ero, että kotiäiti on laiska eikä halua tehdä töitä, mt-potilas taas ei välttämättä voi tehdä töitä.
Jos edelleen kuvittelen olevani pomo, voisin hyvin palkata pitkään mt-saikella olleen ja intoa puhkuvan toipuneen ihmisen. Sen sijaan en palkkaisi ihmistä, jota ei ole tähänkään (esim. 40 vuoden ikään) mennessä kiinnostanut tehdä työtä. Sellaisesta tuskin yhtäkkiä kuoriutuu mitään motivoitunutta huipputyöntekijää.
/4
Näillä mielenterveyskuntoutujilla vaan saattaa henkiset voimavarat alkaa nopeasti vähenemään työpaineiden lisääntyessä.
Niin saattaa, riippuen toki mielenterveysongelmien laadusta. Voi myös olla että ei vähene. Kotiäiti-mamman kohdalla taas ei ole pienintäkään riskiä siitä, että palkkaisi oikeasti hyvän työntekijän. Siksi siis se mt-potilas.
/4
Tämä palsta on kyllä parasta kritiikkiä..uskomatonta, että joku tuomitsee kaikki kotiäidit täysin työkyvyttömiksi..ei mikään ole niin hirveää kuin yleistäminen..tässäkin kun oli se lisäkoulutus se seuraava tarkoitus, koska kyllä sen itsekkin tietää ettei hyvät mahdollisuudet töihin ole..ei kukaan ole kuvitellutkaan tai itkemässä miksi ei palkata..mutta tulen myöhemmin kertomaan miten kävi, sainko olla syksyyn asti kun koulu alkaa rauhassa kotona vai pääsinkö haastatteluun tai ottiko joku hullu riskin ja palkkasi kotiäidin. Ketään omaisia en ole hoitanut ja valitettavasti kaikki koulun yhdistykset/vapaaehtoisjutut on jääneet käymättä..eli ei ole mitään semmoistakaan mitä lisäisin CV:n..
En nyt tartu tuohon provoiluusi, mutta todellako monenkymmenen vuoden mt-ongelmat voivat sinusta kadota kuin tuhka tuuleen?! Sen kotiäidin lapset ei ole ikuisesti lapsia ja siten työkyky on normaali.