Kysymys lapsettomille

Minä teen asioita ihan vain itselleni! Nautin elämästä tässä ja nyt. Mitä järkeä koota maallista sitä varten että joku muu sitten kuolemani jälkeen sen saisi? Paljon hauskempaa ja kivempaa elää, kun elää itseään varten!

Miten tuon asenteen löytää jos on paha olla yksin?

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelette että miksi teette elämässä asioita? Rakennatte vaikka talon ja hankitte omaisuutta jne? Eli mikä on syy että jaksatte jos ei voi ajatella että jotain jää tuleville sukupolville?

Siis miten niin, miksi en jaksaisi? Mitä se käytännössä tarkoittaisi että jaksaminen loppuisi?

Kohta lähden käymään kaupassa, haluan ruokaa ihan itselleni. Kahvia kanssa. Jos jaksaminen loppuu, niin meinaatko että en jaksaisi kävellä kauppaan (on alle kilometrin päässä) ihan vain siksi kun ostan ruokaa vain itseäni varten?

Entä jos kokee, että onnellisuus syntyykin omien  lasten varttumisen seuraamisesta? Jos ei tahdo tulla vanhaksi ennen kuin on synnyttänyt seuraavan sukupolven ja kasvattanut heidät? Kuolinvuoteellahan yleisesti kadutaan uralle omistautumista perheen sijaan, että kallis aika on kulkenut itsen ohi huomaamatta.

Sijoitan itseeni. Mitä pahaa tässä nyt sitten on? Ainakin kavereiden avautumisten perusteella tunnun tehneeni järkiratkaisun. Ei ole velkaa tai tarvitse karata minnekään hermolomille :)

Yksi sanoi olevansa mulle kateellinen, koska päädyin olemaan lapseton.

Itsellemme talon rakensimme, olemme tahattomasti lapsettomia. Testamentti tehty kenelle omaisuus jää kun meistä aika jättää. Eikä se kuulu muille.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos kokee, että onnellisuus syntyykin omien  lasten varttumisen seuraamisesta? Jos ei tahdo tulla vanhaksi ennen kuin on synnyttänyt seuraavan sukupolven ja kasvattanut heidät? Kuolinvuoteellahan yleisesti kadutaan uralle omistautumista perheen sijaan, että kallis aika on kulkenut itsen ohi huomaamatta.

Lopeta muiden holhoaminen. Jos jotakuta alkaa kaduttamaan niin se on hänen ongelmansa ja päänsärkynsä :P

Tottakai lapseton jaksaa.

Elämäni tarkoitus ei ole varallisuuden kerryttäminen. Asun mukavasti, sisustan koska pidän siitä, nautin elämästä ja mahdollisuudesta tehdä asioita spontaanisti. Sitten kun velat on maksettu, jään osa-aikaiselle töistä ja olen entistäkin vapaampi tekemään haluamiani asioita.

Kuulostaa kivalta sinun elämäsi, jos varallisuuden kerryttäminen lapsille on elämän suurimpia asioita. Onnea paitsi sinulle, myös lapsillesi.

Elämän tarkoitus on nautinto. Joku toteuttaa sitä jatkamalla geenejään ja toteuttamalla hoivaviettiään. Joku toinen saa nautintoa parisuhteesta, harrastuksista, työstä, kuntoilusta, päihteistä ja kuka mistäkin. 

Miksi tämän asian sisäistäminen on joillekin kovin ylivoimaista? Uskotteko te, että muut ihmiset ovat kopioita itsestänne vai mistä tämä ajatus on lähtöisin?

Teen töitä. Saan siitä rahaa. Rahoilla ostan mm. ruokaa. Rahoillani ostin myös asunnon. Suomessa on kurja asua ulkona kun on talvisin pakkasta.

En tiennyt että lapsettomat eivät saa käyttää rahojaan näihin asioihin 😐 Olenpa minä ollut tyhmä. Jätän heti ruokaostokset tekemättä ja muutan viereiseen puistoon asumaan.

Saanko silti käydä töissä? Minä pidän työstäni!

Olen paniikissa, olen ilmeisesti tehnyt kaiken elämässä väärin! Voinko pitää asuntoni jos hankin lapsen?! Voiko se olla jonkin muun nisäkkään lapsi?!

Voinko käydä edelleen salilla? Entä elokuvissa? Onko ravintoloissa syöminen edelleen minulle sallittua? Mihin kaikkeen minun on mahdollista käyttää rahojani?

Saanko käydä mökilläni?! Voinko kaikesta huolimatta rakennuttaa mökilleni uuden terassin?

Joudunko minä nyt vastuuseen teoistani...?

Vastaathan mahd. pian?!

P.s Enhän minä vaan joudu vankilaan?! Minä en pärjää vankilassa!!

No ei minunkaan vanhempani kerryttäneet minulle mitään. Eikä heidän pitänytkään, eihän heidän elämänsä tule olla minun palvelemistani.

Jälkipolville jättäminen ei motivoi minua yhtään, vaikka olen maalaistalon lapsi ja maalla perinnöksi jättämisen traditio on vahva. En näe mitään hyvää siinä, että naiset eläisivät elämänsä sukupolvesta toiseen vain varmistaakseen seuraavan kulutuspolven syntymisen. Ennen ei ollut valinnanvaraa ja ihmiset lisääntyivät holtittomasti. Sama meno jatkuu kehitysmaissa edelleen. Ei maailma kestä etenkään länsimaista kulutusta. Se on fakta, jota ei pääse pakoon ajattelemalla että tulkoon minun jälkeeni vaikka vedenpaisumus. Mutta mitäs tätä selittämään ihmisille, jotka ajattelevat lähinnä omaa elämäänsä ja perhettään. Maailmasta viis.

Aloittajan ajatuskulku on piilonarsistinen, että vain oman geeniperimänsä vuoksi on perusteltua kerryttää varallisuutta. 

Nyt en täysin ymmärtänyt kysymystä, joten en vastauksiakaan.

Olen aina halunnut lapsen ja perheen, mutta adoptio jne. prosessi on liian "pitkä". Tuskainenkin ehkä. Suhde on päättynyt.

Mitä olen ymmärtänyt väärin

Eikö totaalista nöyrtymistä (( en ole usk.) ole ilmastonmuutoksen edessä perheestä luopuminen ja (30 v kokemus) kasvisravinnolla eläminen?

Eikö itsekkyyttä olekaan se, että Haluaa perheen ja lapse koska keho käskee lisääntymään?

En tiedä.

Vähissä ovat tietoni. Kalevauva.fi.on ehkä punkeinta akoihin 2 ja puol. miltsii katselijaa&Tyypit esittävät presidenttiparia kritisoivan niisin.

Onko joillekin ihmisille elämä niin valtava ja kamala ponnistus, että ainoa asia jonka avulla jaksaa on "tulevat polvet"? Mä käyn töissä että saan rahaa. Koska mulla ei ole lapsia, mulla on kaikki vapaa-aika käytää sitä rahaa itseeni. Kuulostaa ehkä tyhjältä sulle, mutta mä harrastan itselleni mielekkäitä asioita, ostelen kivoja tavaroita jos tarve. Hoidan ihmissuhteitani sukulaisten ja ystävien kanssa. Rahaa mä säästän, että joku päivä pääsen ehkä eläkkeelle ja toivottavasti on rahaa matkustella ja nauttia elämästä. Kämppää en ole vielä ostanut, olen sen suhteen kahden vaiheilla.

Eikö sulla Ap ole elämässä muuta sisältöä kuin lapset? Kai sä tajuat, että joku päivä ne lähtee ja sun pitää keksiä itsellesi jotain tekenistä?

Meidän avioliitto on kahden kauppa eikä siihen tarvita kolmansia pyöriä.

Väliin kauhistuttaa miten ihmiset uskaltavat hankkia jälkikasvua tällaiseen maailmaan.

On tulossa ruokapula ja vielä siihen päälle pahimmassa tapauksessa sota. (Sillä lailla ökyrikkaat aina ovat ratkaisseet pahimmat talousongelmat. Tienaavat itse rahaa kun sijoittavat molempiin osapuoliin.)

Siskollani on neljä lasta kahden eri miehen kanssa. Mulle hänen elämänsä riittää hyvin esimerkiksi. Siksi en itse ole halunnut hankkia muksuja. Joskus annan rahaa johonkin hyväntekeväisyyteen, SOS-lapsikyliin tms.

Oma elämämme on täyttä ja mielenkiintoista ihan ilman jälkikasvua.

Käytän rahani itseeni. Suosittelen sitä kaikille, myös lapsellisille. Jokaisella on vain yksi elämä. 

Teen sisällöllisesti erittäin kiinnostavaa työtä, josta nautin ja jonka tulokset tulevat toivon mukaan hyödyttämään jälkipolvia. Sivutuotteena saan siitä rahaa. Miehelläni on sama tilanne. Kulutamme rahaa kuten meitä sattuu miellyttämään. Talon rakentamiseen emme haaskaa aikaa, iso kaupunkiasunto sopii meille paremmin. Ei tässä ole mitään jaksamista, elämäni on oikein mielekästä ja hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten ajattelette että miksi teette elämässä asioita? Rakennatte vaikka talon ja hankitte omaisuutta jne? Eli mikä on syy että jaksatte jos ei voi ajatella että jotain jää tuleville sukupolville?

Taloa en ole rakentanut mutta omaisuutta olen hankkinut aika paljonkin. Ajattelen että on sitten itse vanhempana kiva kun on edes vähän valinnanvaraa siihen millaista ja miten hyvää hoitoa saa. Jos omaisuutta jää jäljelle, se menee muutamalle sukulaiselle joita haluan tukea, ja osa hyväntekeväisyyteen.

Jotenkin outo ajatus että jos ihmisellä ei ole lapsia, hänellä automaattisesti ei ole mitään huolta tulevaisuudesta, ja ryyppää ja rällää koko ajan. Olen täysin varma että minä ryyppään vähemmän kuin noin 95 % niistä joilla on lapsia, pieniäkin.