Kuolleen sureminen parisuhteessa
Onko oikein surra kuollutta isovanhempaa, jos on parisuhteessa vai onko se merkki siitä, että joku muu on toiselle tärkeämpi kuin seurustelukumppani? Poikaystäväni on hyvin mustasukkainen ja vähän veikkaan, että hänen reaktionsa tunteiden osoittamiseen on kielteinen, jos suoraan kerron, että mieleni on yhä matala, kun menetin 96-vuotiaan isoäitini kolme viikkoa sitten. Hän oli ollut pitkään sairas ja tämä oli odotettavissa, mikä helpottaa ikuista luopumista, mutta kaikki lapsuusmuistot tulvivat mieleen. Tähän mennessä en ole voinut osoittaa mitään tunteita esim. vanhempiani kohtaan, koska poikaystävän mielestä se kertoo, että asetan läheiseni hänen yläpuolelleen, mutta vanhempani sentään ovat elossa ja heillä on kaikki hyvin, joten en ole pitänyt asiaa erityisen merkityksellisenä.
Kommentit (3)
Ihan kouluesimerkki skitsofrenian oireista. Hankkiudu nyt hyvän sään aikana eroon hänestä. Tai oikeastaan hyvä sää on jo kauan takana, jos ei voi mummon kuolemaa surra.
Meinaakohan se olla samaa mieltä mahdollisista lapsista? Joo, älä pliis mee sinne asti tuollaisen kanssa..
Ja kysyt asiaa ihan tosissasi? Ei omassa päässä soi minkäänlaiset kellot?