Kiusaako puolisosi sinua?

Ei mitenkään isoja asioita, mutta sellaista pientä millä tietää minun loukkaantuvan.

Esim. näkee lattialla tavaran, potkaisee sen pois tieltään jonnekin mistä minun on se vaikeampi nostaa.

Ei kerro mihin aikaan haluaa syödä, mutta ruoka ei kelpaa silloin kun olen sen tehnyt.

Jättää kertomatta koska on suunnitellut olevansa viikonloppuna kotona lapsenvahtina, että en pystyisi tekemään omia suunnitelmia.

Jne...

Sotkee kaapit.

Hakee jotakin, ja muut tavarat heittelee kaappiin miten sattuu takaisin. Monesti saa pyykit silittää useaan kertaan. 😡

Ei kiusaa <3

Taitaa olla hänellä jonkinlainen oma ongelma.

Kiusaa mutta on henkisesti sairas ja eläkkeellä tästä syystä. Pitää koittaa olla loukkantumatta.

Ei kiusaa eikä tule kiusaamaankaan, sillä koulukiusattuna toleranssini on nolla. Olen toki valinnutkin puolisoni niin, ettei hänellä ole em. matalamielisiä piirteitä.

Kiusaa ja yleensä tykkään siitä :)

Hyvän maun raja ylittyy harvoin, lähinnä silloin kun alkoi esikoisen syntyessä kesken supistuksen matkia hengitystäni.

On kulkevinaan ohi, mutta yhtäkkiä tarraakin kiinni peffasta. Tulee ulkoa ja työntää jääkylmät kätensä mun paidan sisään ja sanoo aiheuttavansa värinää.

Olen vuosia anellut että puoliso huomioisi minua, kun esim. nukun pitempään hänen lähtiessään aikaisin aamuvuoroon, olemalla hiljaa ja kolistelematta. Hänellä kun on tapana paukuttaa kaapin ovia, puhua itsekseen äänekkäästi, kiroilla, heitellä aterimia tiskialtaaseen ja muutoin tehdä tarpeetonta melua. Tietää siis että nukun, että tarvitsen unta jota en yleensä saa tarpeeksi, että kärsin tuosta melusta ja niin edelleen. Olen ajatellut että hänellä on jotain motorisia häiriöitä tai lievää tourettea tai vastaavaa, koska ei kykene säätelemään käytöstään. Nyt hän tässä muutama päivä sitten ohimennen lipsautti metelöivänsä tarkoituksella, huomiota saadakseen. Vuosikausien terrorisointi on siis ollutkin täysin tahallista; oman aamuäreyden/väsymyksen purkamista ja mielenosoituksellista huomiohakuisuutta. Enpä tiedä taas miten päin tässä pitäisi olla ja asia käsitellä. Ei ole ainut ongelmamme, mutta tuoreena nyt mielen päällä. 

Teidän miehet on sairaita. :( Miten kukaan voi kohdella rakastamaansa ihmistä noin? Miksi annatte heidän kohdella teitä noin?

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia anellut että puoliso huomioisi minua, kun esim. nukun pitempään hänen lähtiessään aikaisin aamuvuoroon, olemalla hiljaa ja kolistelematta. Hänellä kun on tapana paukuttaa kaapin ovia, puhua itsekseen äänekkäästi, kiroilla, heitellä aterimia tiskialtaaseen ja muutoin tehdä tarpeetonta melua. Tietää siis että nukun, että tarvitsen unta jota en yleensä saa tarpeeksi, että kärsin tuosta melusta ja niin edelleen. Olen ajatellut että hänellä on jotain motorisia häiriöitä tai lievää tourettea tai vastaavaa, koska ei kykene säätelemään käytöstään. Nyt hän tässä muutama päivä sitten ohimennen lipsautti metelöivänsä tarkoituksella, huomiota saadakseen. Vuosikausien terrorisointi on siis ollutkin täysin tahallista; oman aamuäreyden/väsymyksen purkamista ja mielenosoituksellista huomiohakuisuutta. Enpä tiedä taas miten päin tässä pitäisi olla ja asia käsitellä. Ei ole ainut ongelmamme, mutta tuoreena nyt mielen päällä. 

Olet kyllä ollutkin totaalisen sokea. Tahallistahan tuo on, jokainenhan sen tajuaa. Mitähän kaikkea muuta olet halunnut olla huomaamatta? Tuntuu pahalta puolestasi.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaa mutta on henkisesti sairas ja eläkkeellä tästä syystä. Pitää koittaa olla loukkantumatta.

En tajua että miksi tästäkin piti antaa alapeukut? Pässinpäät!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia anellut että puoliso huomioisi minua, kun esim. nukun pitempään hänen lähtiessään aikaisin aamuvuoroon, olemalla hiljaa ja kolistelematta. Hänellä kun on tapana paukuttaa kaapin ovia, puhua itsekseen äänekkäästi, kiroilla, heitellä aterimia tiskialtaaseen ja muutoin tehdä tarpeetonta melua. Tietää siis että nukun, että tarvitsen unta jota en yleensä saa tarpeeksi, että kärsin tuosta melusta ja niin edelleen. Olen ajatellut että hänellä on jotain motorisia häiriöitä tai lievää tourettea tai vastaavaa, koska ei kykene säätelemään käytöstään. Nyt hän tässä muutama päivä sitten ohimennen lipsautti metelöivänsä tarkoituksella, huomiota saadakseen. Vuosikausien terrorisointi on siis ollutkin täysin tahallista; oman aamuäreyden/väsymyksen purkamista ja mielenosoituksellista huomiohakuisuutta. Enpä tiedä taas miten päin tässä pitäisi olla ja asia käsitellä. Ei ole ainut ongelmamme, mutta tuoreena nyt mielen päällä. 

Olet kyllä ollutkin totaalisen sokea. Tahallistahan tuo on, jokainenhan sen tajuaa. Mitähän kaikkea muuta olet halunnut olla huomaamatta? Tuntuu pahalta puolestasi.

Kiitos. Pistää kyllä miettimään. Onhan mua pitkään vaivannut sellainen tunne, että toinen ei arvosta mua, eikä ole kiinnostunut niinkään musta ihmisenä, ei huomioi tarpeitani eikä halujani, että mun tehtävä sen sijaan on enemmänkin yksipuolisestimiellyttää häntä ja toteuttaa hänen tarpeitaan; materiaalisia, fyysisiä ja sellaista jatkuvaa korostettua hyväksyntää henkisellä tasolla. Sitten jos ja kun siinä nyt en omien rajojeni tai yleisen lapsiperhearjen ja elämän haasteiden vuoksi onnistu hänen mielensä mukaisesti, niin seurauksena yleensä on jotain dramaattista. On ollut henkistä väkivaltaakin. Puoliso on huutanut ja haukkunut sekä uhkaillut aika vakavilla asioilla riitatilanteissa. Hän myös särkee juttuja suutuspäissään. Olen viime aikoihin asti tulkinnut noiden johtuvan hänen uupumuksestaan töiden ja perheen rasitusten vuoksi, kuten hän itse on niitä selittänyt, ja koettanut lähinnä hoitaa tilanteet ja asiat mahdollisimman jouhevasti, vaikka tietysti itsekin kyllä ärähtelen takaisin riidellessä, kun suututtaa. En tiedä uskallanko ajatellakaan, että tuo kaikki voisi olla jotenkin tahallisempaa. Haluaisin yhä nähdä hänet pohjimmiltaan vilpittömänä ja hyväntahtoisena samalla lailla kuin itse koen olevani. 

Vierailija kirjoitti:

On kulkevinaan ohi, mutta yhtäkkiä tarraakin kiinni peffasta. Tulee ulkoa ja työntää jääkylmät kätensä mun paidan sisään ja sanoo aiheuttavansa värinää.

Tämänkaltaista meilläkin puolin ja toisin. Tosin härnäämiseksi kutsuisin kiusaamisen sijasta. Ja pientä sanallista  leikittelyä. Emme ota itseämme tai elämää liian vakavasti. Ihan keski-ikäinen olen, mutta hieman lapsenmielinen. Heitin esim. ukkoa lumipallolla ja kaatoi minut lumeen. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia anellut että puoliso huomioisi minua, kun esim. nukun pitempään hänen lähtiessään aikaisin aamuvuoroon, olemalla hiljaa ja kolistelematta. Hänellä kun on tapana paukuttaa kaapin ovia, puhua itsekseen äänekkäästi, kiroilla, heitellä aterimia tiskialtaaseen ja muutoin tehdä tarpeetonta melua. Tietää siis että nukun, että tarvitsen unta jota en yleensä saa tarpeeksi, että kärsin tuosta melusta ja niin edelleen. Olen ajatellut että hänellä on jotain motorisia häiriöitä tai lievää tourettea tai vastaavaa, koska ei kykene säätelemään käytöstään. Nyt hän tässä muutama päivä sitten ohimennen lipsautti metelöivänsä tarkoituksella, huomiota saadakseen. Vuosikausien terrorisointi on siis ollutkin täysin tahallista; oman aamuäreyden/väsymyksen purkamista ja mielenosoituksellista huomiohakuisuutta. Enpä tiedä taas miten päin tässä pitäisi olla ja asia käsitellä. Ei ole ainut ongelmamme, mutta tuoreena nyt mielen päällä. 

Olet kyllä ollutkin totaalisen sokea. Tahallistahan tuo on, jokainenhan sen tajuaa. Mitähän kaikkea muuta olet halunnut olla huomaamatta? Tuntuu pahalta puolestasi.

Kiitos. Pistää kyllä miettimään. Onhan mua pitkään vaivannut sellainen tunne, että toinen ei arvosta mua, eikä ole kiinnostunut niinkään musta ihmisenä, ei huomioi tarpeitani eikä halujani, että mun tehtävä sen sijaan on enemmänkin yksipuolisestimiellyttää häntä ja toteuttaa hänen tarpeitaan; materiaalisia, fyysisiä ja sellaista jatkuvaa korostettua hyväksyntää henkisellä tasolla. Sitten jos ja kun siinä nyt en omien rajojeni tai yleisen lapsiperhearjen ja elämän haasteiden vuoksi onnistu hänen mielensä mukaisesti, niin seurauksena yleensä on jotain dramaattista. On ollut henkistä väkivaltaakin. Puoliso on huutanut ja haukkunut sekä uhkaillut aika vakavilla asioilla riitatilanteissa. Hän myös särkee juttuja suutuspäissään. Olen viime aikoihin asti tulkinnut noiden johtuvan hänen uupumuksestaan töiden ja perheen rasitusten vuoksi, kuten hän itse on niitä selittänyt, ja koettanut lähinnä hoitaa tilanteet ja asiat mahdollisimman jouhevasti, vaikka tietysti itsekin kyllä ärähtelen takaisin riidellessä, kun suututtaa. En tiedä uskallanko ajatellakaan, että tuo kaikki voisi olla jotenkin tahallisempaa. Haluaisin yhä nähdä hänet pohjimmiltaan vilpittömänä ja hyväntahtoisena samalla lailla kuin itse koen olevani. 

Ei kuulosta tasapainoisen ihmisen käytökseltä. Itse en altistaisi lapsia tuollaiselle ihan jo siitä itsekkäästä syystä, etten halua tilanteeseen, jossa olen synnyttänyt itselleni kiusaajat tai mielenterveysongelmaiset lapset, joista joutuu kärsimään koko elämänsä. Yhtenä päivänä heräät kuin unesta ja tajuat koko kauheuden ja sen, mitä olet menettänyt liitossasi. Sitten varmaan pystyt tekemään tarvittavat päätökset.

Käydään suihkussa samaan aikaan, niin ottaa vettä suuhun ja purskauttaa mun päälle. Tunkee jääkylmät sormensa tai varpaansa mun paidan sisään. Kutittaa jalkapohjista. Puhaltaa niskaan, mistä saan kylmät väreet. Läpsäsee kuivauspyyhkeellä pepulle. Tykkää säikäytellä multa melkein paskat housuun, osaa kävellä niin hiljaa. 

Avovaimoni on selvästikkin kiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen vuosia anellut että puoliso huomioisi minua, kun esim. nukun pitempään hänen lähtiessään aikaisin aamuvuoroon, olemalla hiljaa ja kolistelematta. Hänellä kun on tapana paukuttaa kaapin ovia, puhua itsekseen äänekkäästi, kiroilla, heitellä aterimia tiskialtaaseen ja muutoin tehdä tarpeetonta melua. Tietää siis että nukun, että tarvitsen unta jota en yleensä saa tarpeeksi, että kärsin tuosta melusta ja niin edelleen. Olen ajatellut että hänellä on jotain motorisia häiriöitä tai lievää tourettea tai vastaavaa, koska ei kykene säätelemään käytöstään. Nyt hän tässä muutama päivä sitten ohimennen lipsautti metelöivänsä tarkoituksella, huomiota saadakseen. Vuosikausien terrorisointi on siis ollutkin täysin tahallista; oman aamuäreyden/väsymyksen purkamista ja mielenosoituksellista huomiohakuisuutta. Enpä tiedä taas miten päin tässä pitäisi olla ja asia käsitellä. Ei ole ainut ongelmamme, mutta tuoreena nyt mielen päällä. 

Olet kyllä ollutkin totaalisen sokea. Tahallistahan tuo on, jokainenhan sen tajuaa. Mitähän kaikkea muuta olet halunnut olla huomaamatta? Tuntuu pahalta puolestasi.

Kiitos. Pistää kyllä miettimään. Onhan mua pitkään vaivannut sellainen tunne, että toinen ei arvosta mua, eikä ole kiinnostunut niinkään musta ihmisenä, ei huomioi tarpeitani eikä halujani, että mun tehtävä sen sijaan on enemmänkin yksipuolisestimiellyttää häntä ja toteuttaa hänen tarpeitaan; materiaalisia, fyysisiä ja sellaista jatkuvaa korostettua hyväksyntää henkisellä tasolla. Sitten jos ja kun siinä nyt en omien rajojeni tai yleisen lapsiperhearjen ja elämän haasteiden vuoksi onnistu hänen mielensä mukaisesti, niin seurauksena yleensä on jotain dramaattista. On ollut henkistä väkivaltaakin. Puoliso on huutanut ja haukkunut sekä uhkaillut aika vakavilla asioilla riitatilanteissa. Hän myös särkee juttuja suutuspäissään. Olen viime aikoihin asti tulkinnut noiden johtuvan hänen uupumuksestaan töiden ja perheen rasitusten vuoksi, kuten hän itse on niitä selittänyt, ja koettanut lähinnä hoitaa tilanteet ja asiat mahdollisimman jouhevasti, vaikka tietysti itsekin kyllä ärähtelen takaisin riidellessä, kun suututtaa. En tiedä uskallanko ajatellakaan, että tuo kaikki voisi olla jotenkin tahallisempaa. Haluaisin yhä nähdä hänet pohjimmiltaan vilpittömänä ja hyväntahtoisena samalla lailla kuin itse koen olevani. 

Ei ole helppoa myöntää itselleen, että toinen ei rakasta minua. Pahimmassa tapauksessa ei ole koskaan rakastanutkaan, vaan minut on valittu, koska täytän toisen tarpeita. Vastavuoroisuutta ei ole. Huomaatko itse, miten kirjoitat "anelevasi" että saisit nukkua? Kenenkään ei tarvitse anella toiselta juuri mitään mutta ei ainakaan unta. Jokainen normaali haluaa itsekin vaalia toisen hyvinvointia ja ellei ymmärrä, niin käsketään olemaan hiljaa. Pelkään, että sinä sairastut vähitellen masennukseen tms. ellet tee pesäeroa tuohon itsekkääseen mieheesi.

Vierailija kirjoitti:

Käydään suihkussa samaan aikaan, niin ottaa vettä suuhun ja purskauttaa mun päälle. Tunkee jääkylmät sormensa tai varpaansa mun paidan sisään. Kutittaa jalkapohjista. Puhaltaa niskaan, mistä saan kylmät väreet. Läpsäsee kuivauspyyhkeellä pepulle. Tykkää säikäytellä multa melkein paskat housuun, osaa kävellä niin hiljaa. 

Avovaimoni on selvästikkin kiusaaja

Miksi tyttö/naisystävää pitää kutsua avovaimoksi?