Kuolleen parisuhteen pelastaminen tuntuu täysin mahdottomalta ruuhkavuosissa

Lyhyesti: kumpikin on tuhonnut parisuhteen purkamalla eri tavoin toiseen omaa ahdistustaan ja väsymystään siten, että vähitellen parisuhde tuntuu tuhoutuneen. Liian paljon pahaa on sanottu liian pitkällä ajalla. Seksi on täysin loppunut ja vaikka yhdessä on yhä ihan Ok hetkiä esim kun lapset nukkumassa, niiss ei ole enää tunnetta siitä että tässä ollaan parisuhteessa, tai minulla ei ainakaan sitä ole enää. Lasten arjen hoitamien yhdessä pitää yhdessä toistaiseksi, mutta toisaalta arjen raskaus ja lapsivapaiden hetkien vähyys tuntuu estävän mahdollisuuden alkaa oikeasti keskittyä parisuhteen henkiin herättämiseen, tai sen yrittämiseen, koska sekin on realistinen vaihtoehto ettei se enää onnistu.

Olisiko yhtään selviytymistarinaa jaettavaksi joilla olisi ollut jotenkin sama tilanne? Siis se, että tämä elämänvaihe on ollut liikaa kummankin stressinsietokyvylle ja se on tuhonnut parisuhteen ainakin pahimpien vuosien ajaksi?

Miten suhde voisi enää parantua, kun fiilis siitä ja usko siihen on niin pitkällä ajalla vähitellen mennyt tai horjuu ainakin erittäin pahasti?