Karsea, Karsea, Karsea...

Onkohan tuo tavarasta ahdistuminen joku hormonaalinen pesänpuhdistustoiminto? Huomaan numittäin itsessäni samoja piirteitä. Koska taaperon ja vauvan kanssa ei kauheasti ekstraa aikaa jää, tyydyn toistaiseksi vaan suunnittelemaan, miten paljon kirjahyllystä ja levykokoelmasta voisi lahjoittaa paikalliselle kirjastolle tai nuorisotalolle ja mitä rytkyjäni kehtaan heittää UFFille ja mitkä suoraan kaatikselle. Ja mistä muusta tavarasta voitaisiin luopua ja mihin se kannattaisi lempata.



Ulkoiluvarusteista: seuraavalla kerralla kannattaa tsekata Varustelekan tarjonta, lienee Isännän kautta teille jo tuttukin..? Niillä on ajoittain muutakin kuin camoa, jos ei maastokuviot hivele silmiä.



Loppuun vielä kiitokset blogista, olen ollut lukija siitä lähtien kun aloin odottaa esikoistani syksyllä 2009. Ja hauska oli myös törmätä loppukesästä Lintsillä :o)

Mä olen jo kaks ja puoli vuotta odottanut, että mahtuisin niihin "ennen esikoista" -vaatteisiini. Ja odotus jatkuu. En osta uusiakaan, sillä kohtahan ne vanhat mulle menee. Eiks juu? :P Sitä ihmettä odotellessa... Sama koskee ulkovaatteita. Oon kuule nätti, kun vedän sen pari kokoa liian pienen takin taas _tänäkin_ syksynä päälleni. Menee se kiinni, mutta ei sitä ole kiva pitää päällä O_o



Nim. Vaatekaappi = yhdet farkut ja pari hupparia :D

Eikääääh...?!?! :D Ei ole varmasti kiva joutua itse lukemaan tuollaisia järjenjättiläisten jättämiä kommentteja, mutta mä en yksinkertaisesti osaa mitään muuta kuin nauraa niistä kuullessani! Yyberi hupaisaa miten joitain ihmisiä aina tuntuu ahdistavan toisten tekemiset -tai kai se, että toisilla ihan oikeasti on OMAkin elämä... Hahah! sanon jokatapauksessa, ja toivotan vähemmän kiristävää loppuviikkoa ;)



Toisekseen, kun tää nyt on SUN blogi, niin mä vähän oletankin sun puhuvan ITSESTÄSI & ainakin henkilökohtaisesti tulen juurikin siksi aina täältä juttuja lukemaan ;) ...ja tälla kertaa sanon vaan, että komppaan!



Oma tytär on nyt jo 11kuukautta ja mä käyn edelleen katkeamatta läpi kaikkea kodissamme sijaitsevaa: vaatetta, kirjaa, tavaraa, you name it & siis luovun niistä, tavalla tai toisella. FB:ssä on muuten käteviä netti-kirppis-sivuja, jos kiinnostaa? ja siellä on myös kaikista paras ilman rahaa toimiva annetaan/vaihdetaan/vastaanotetaan-sivusto, jota kautta mm. kovasti jengi on meiltä tavaraa hakenut etc. Ja on tuo lyyli saanut 20 lastenkirjaakin yhtä röökiaskia vastaan :D Että vink vink'



Itse varasin noiden lisäksi nyt jo vuoden sisään toisen live-kirppiksen marraskuuksi, koska myönsin karun tosiasian: en mahdu. piste. Vaikka omalta kohdalta 21kiloa on (luojan kiitos!) viimein tippunut, niin tämä keho on kyllä kokenut melkoisia muutoksia koko pituudeltaan, eikä samat asiat vain enää tunnu toimivan samalla tavalla sitä verhoilemassa... Normaali-minä (se on se ennen beibeä versio siis ;)) olisi saanut tässä vaiheessa jo omankin ahdistuskohtauksen, mutta tämä epänormaali-minä (lue: ihmeellisen rakastunut äiti-ihminen) ei. Tämä minä vain nauttii siitä, kun pääsee eroon materiaalimääristä edes jossakin muodossa, kun TOSIAAN sitä tavaraa on pienen mukana tullut talouteen ihan luvattoman paljon lisää. argh' :o

Täälläkin on havaittavissa ahdistusta tavarapaljoudesta. Siksi olenkin myynyt tavaraa jo edellisen kommentoijan mainitsemilla nettikirppareilla. Pääsin eroon astioista joita oli muutama per sarja. Lisäksi olen suunnitellut jo tovin kirppispöydän varaamista. Pitäis vaan kereetä käymään läpi mitä kaikkea sinne vois pistää myyntiin.



Vaatekaappi on mullakin "kyllä mä näihin vielä mahdun"-tilassa. Päälle mahtuu yhdet farkut, tuulihousut, pari paitaa ja hupparia :D Ja apua, mä en mahdu mun untuvatakkiin! Miten mä tarkenen? Iiks.

Mustakin tuntuu että se saattaisi olla jokin viimeinn hormonipiikki joka vie vaatekaapin mustiin jätesäkkeihin :D

Varusteleka itseasiassa on pikkuveljen lempikauppoja, kävin joskus siellä hypistelemässä. Hauskaa tavaraa!



Lopuksi vielä täytyy sanoa että hauska kuulla sinusta, mietinkin että olitkohan joskus kommentoinut tänne :)

Mulla on täll hetkellä hyvinkin pitkälti sama tilanne. Mutta äitiysrytkyjä en enää vedä niskaan, en en en! :D

Mun pitäisi nyt saada aikaiseksi ensimmäisten vauvakamojen laitto jonnekin nettikirpparille, mutta se tarkoittaa että pitäisi olla aikaa ottaa niistä kuvia :D Että jos tiedät jonkun joka tarvii kerran (1) käytettyä Aventin rintapumppua ja 4 tuttipulloa niin ilmoittele ;)



Vielä en kyllä myönnä etten mahdu, mutta tuo vartalon muuttuminen on kyllä niin totta! Viimeksi kävi niin, että yksi mekko jäi pois koska vaikka olin "itseni kokoinen", oli raskauden myötä rintakehä (siis kylkiluut) laajentunut juuri niin paljon että vetskari ei vain mennyt loppuun saakka kiinni. Odotin pari kuukautta mutta ei vaan palautunut sitä kriittistä yhtä senttiä :D

Meillä on ihan sama tilanne kellarissa: läjä muutaman kappaleen kippoja ja kuppeja odottaa sinne kirpparille pääsyä.



Minä taas mahdun untsikkaan, mutta en toppahousuihin. Persus jäätyy :D

Just sain vihdoin ja viimein kirpparipöydän varattua... yritys hankkiutua eroon muksun pienistä vaatteista, mutta taitaapa mennä omat vanhat loimet siinä samalla... toivottavasti, tai sitten pitää toivoa että uff-laatikko on just tyhjennetty kun kurvaan farmariautollisen kierrätettävää sinne sisuksiin...

Meidän lähi-UFF-laatikolla on sama ongelma: se on AINA täynnä! Sitten kun se tyhjennetään se täyttyy vuorokaudessa uudestaan koska kaikki ovat odottaneet omien kamojensa kanssa kun ne eivät ole mahtuneet ennen tyhjennystä :D

Heh ;) Ihme kommentteja kyl. Pakkoko lukea blogia, jos ei tykkää :P



Mulla on ollu krooninen tavaranhävitysvimma siitä asti, kun tein kuopuksesta plussatestin. Siitä tulee tammikuussa kaksi vuotta. Ei tavaran nettomäärä oo mihinkään huvennut, mutta painopiste on koko ajan enemmän lapsiin päin kallellaan. Vielä kun saan surauteltua kankaat varastosta alan olla tyytyväinen. Ehkä ;)

Hei todella erikoista joo! Mulla on käynyt samanlainen rintakehäilmiö, ja nuo rinnatkin olivat niin pitkään jostakin hormoonitehtaalta, että aivan mahdotonta elo entisten yläosien/mekkojen kanssa... Nyt, kun oon vihdoin lopettanut imettämisen (pikkaisen tuli mitta täyteen tuota yhtä keskenkasvuista riuttahaita... että sori vaan täysimetys, tää feidas nyt kuukauden etuajassa, koska-ihan-oikeasti-hei AUTS!) ja rintavarustus on sitä myötä normalisoitunut, niin ajattelin marssia johonkin alusvaateliikkeeseen selvittämään missä sitä nykyään mennään... Luulen, että aivan eri koolla tullaan ulos, kuin sinne mennessä =sen verran erinomaisesti istuvat parhaillaan nämä aiemmat verhoilut ;)



Ja hei kiitos, pumppu olisi ollut kuumaa kamaa vielä kuukausi sitten kaverin taloudessa, mutta luulen heidän jo hommanneen yhden. Pumppusi menisi kyllä aika kuumana kamana siellä naamakirja-kirppareilla... että eikun näpsit puhelimella parit kuvat ja laitat kaman kiertoon ;)

(kauheen helppo sanoa täällä vain yhden lapsen kanssa :D )

Tuttua! Tänä kesänä tein kans suurinventaarion huushollissa, kaikki omat vanhat rätit jotka arvelin käyttöön vielä kelpaavan + sekalaista koristeroinaa ja sisustustaulua, mattoa, jokunen tuolikin kun ei vaan sopinut pieniin tiloihimme lähti lahjotuksena paikalliselle SPR-kirppikselle. Kaupunkialueella vielä hakivat koko satsin ilmaiseksi = mun ei tarvinu kuluttaa omia bensoja, vuokrata kirppispöytää, hinnotella.... Ja kirota kun kaikki ei kuitenka olis viikossa parissa menny kaupaks. Suorastaan Palvelua :) hyvä siivu lensi kyllä ihan seka- ja energiaroskiinkin. Nyt mahtuu taas ulkovarastossakin liikkumaan ja sai sisätiloista sinne säilytykseen jotain kamaa kun ei nyt tässä

tarvita / Tää puuska iski puolessa välissä toista raskautta... Viimeks tää pesäsyndrooma iski muodossa: ei me kyllä tänne mahduta millään. Pakko muuttaa! :D Isännän onneks ei tälläkertaa lähdetty sille linjalle :D

Mekin muutettiin ekan raskauden aikana. Nyt onneksi tulee vähän väliä kun sama homma on vasta ensi kesänä edessä taas :D