Armoa Ei Anneta, Sääliä Ei Tunneta

Vaikka kuinka vastustais, niin on kyllä hienoa, että jaksat pitää periaatteista kiinni. Itselläni on paha tapa lipsua niistä... Kyllä se siitä tasoittuu. Kai :)

Tervetuloa kahden lapsen maailmaan. Onnittelut saavutetusta riittämättömyyden tunteesta kun ei kerkiä joka paikkaan revetä :D Mutta lohdutuksena sen verran että omat tavat hoitaa homma jouhevasti löytyy aika äkkiä ;)



Ja myönnettäköön postaus muistutti omasta ajasta kun kuopuksen ollessa viikon vanha ja esikoinen oli silloin 1½vuotias meidän isäntä lähti viikon työmatkalle :)

Voi sinappikonetta! :) Tsemppiä, kyllä se siitä arjeksi muuttuu!

Anteeksi Jenni mutta päivän parhaat naurut, arjen kaikkien haasteiden keskellä sinulla on sana hallussa!

Tsemppiä! Kyllä se vielä iloksi muuttuu. :)

Sympatisoin, tietysti, tottakai, ja kovasti, senkin ihana mami <3

...mutta: Haaahhahaahhahhaahahahaaahhaa! :D :D :D liian hauska teksti, jälleen kerran ;)

Tilanteessa ei sinänsä ole mitään hauskaa (ainakaan jos on läsnä) mutta kyllä mä nauroin taas, anteeksi. Ihanaa että on tuota kirjallista (epäilemättä myös suullista) ulosantia annettu noin roppakaupalla ja kiitos kun jaat sen meidän kanssa=D voimia sinne ruusuntuoksuun!!!

Kiitos nauruista! :)

Ilo (ja kakanhaju) on minun puolellani ;)

Kiitos kiitos :D Nauraa saa aina, onttoahan se elo olisi muuten. Mun on helppo puhua nyt tällasia höpöjuttuja kun se raskaus on ohitse :D

Sympatiat vastaanotettu ;) Tuutkos säkin joskus muuten tsekkailemaan tota meidän uusinta heppua?

Kiitos :D Todennäköisesti jopa nopeammin kuin ykkösen kanssa, mutta ihan pikkasen hakee vielä uomiaan tämä homma :)

Naura pois, onhan tuo nyt kaikessa surkuhupaisuudessaan huvittava skenaario. Vaikka silloin ei kyllä itseä naurattanut ollenkaan :D

Kiitos! Hämmästyttää miten tehokkaasti olin onnistunut unohtamaan tämän vauvakakan määrän :D

Meilläkin ensi viikosta lähtien on luvassa kaksi Isännätöntä viikkoa työmatkan takia. Hiukan hirvittää, varsinkin jos on pelkkää sadekeliä ja se ydinreaktori pitäisi pitää sisätiloissa viihdytettynä...

Periaatteet on hei ainoa mitä minulla on jäljellä :D Itsekunnioitus, ylpeys, henkilökohtainen hygienia ja naisellisuus (muiden muassa) on mennyttä joten kynsin hampain siitä viimeisestä on pidettävä kiinni ;)

Meidän vauva (se, jolla oli laskettu aika samana päivänä kuin teidän kuopuksella) syntyi rv 40+3 la 15.9. Kotiuduttiin sairaalasta viime keskiviikkona neljän kammottavan sairaalapäivän jälkeen. Kiva olla kotona ja mieskin on isyyslomalla, mutta jestas sentään, ei tässä ehdi tehdä mitään.



Syöttämistä, rintakumien sterilointia, vaipanvaihtoa, pyykinpesua (koska ei osata pukea raivokkaasti rimpuilevaa vastasyntynyttä kuin niihin muutamaan helposti päälle menevään bodyyn), ja KOKO AJAN on itsellä ihan hirvittävä nälkä, ja jano, ja pissahätä, ja hiki. Aamuhampaidenpesu hoituu yleensä siinä viiden maissa iltapäivällä. Öisin saa unta 30 minuuttia ja päivisin ei ehdi nukkua kun pitää hoitaa vauvaa ja syödä itse.



Ja sitten vielä äiti ja siskot sanovat, että opetahan se jo nukkumaan päiväunia ulkona ja käy itsekin vaunukävelyillä.



Miten?



Vauvalla ei ole minkäänlaista rytmiä. Rytmin sijasta hänellä on reippaanlaisesti vatsanväänteitä. Kai se tästä vielä helpottuu, joohan? Esimerkiksi ennen kuin miehen isyysloma loppuu, se olisi kiva, kiitos.



Pitääkö ekan vauvan kanssa ottaa kauheat paineet siitä, että 8 päivän ikäisen tulokkaan kanssa ollaan keretty vasta yhdelle vaunukävelylle koko tuore perhe, etukäteen tehokkaasti suunnitellulla yhteistyöllä? Ja silloinkin mun tikit alkoi sattua puolimatkassa hiukan liikaa.

Mä tulen!! Ja siis me tullaan vaikka ihan koko köörikin! Haluaisitko sä saada vieraat -huom: tarjottavat tulevat takataskussaan- kylään siellä yksin ollessasi, vai mieluummin hallitussa kaaoksessa isänkin paikalla ollessa?

Paljon onnea!



Eikä tarvitse potea mitään morkkista sen vauvan kanssa tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, todellakaan. Viktorhan syntyi tammikuussa, joten ekat pari kk oli aivan liian kylmä vauvan ulkoiluun, eikä siitä kukaa kärsinyt. Eikä niitä tarvitse opettaa ulos nukkumaan, sinne simahtaa vauva kuin vauva lähes itsestään.



Ja olen kovasti pahoillani kun joudun kertomaan, mutta ei sille naperolle rytmiäkään ihan heti tule :) Ensimmäisen vauvan kanssa kaikki on hankalaa ja mitään ei ehdi, joten yritä vain tehdä täysin välttämättömin: syö, nuku, ja pese pyykkiä ennenkuin loppuvat. Imuroida ehtii myöhemminkin ja jos joku haluaa välttämättä sohvan taakse tunkea niin syyttäköön itseään ;) Muistan että meillä noin ensimmäinen 6 kk oli sellaista "kuka hiton hullu näitä muka tekee lisää?!"-vaihetta vaikka sitä vauvaa rakastikin :D



Hyvin sä vedät. Itse en ole kertaakaan käynyt pikkukakkosen kanssa vaunulenkillä, enkä edes aio yrittää ennenkuin ainakin viikko lisää on kulunut. Kyllä mä ehdin. Hiekkalaatikolle asti ollaan jo päästy tuon isomman takia, mutta ilman Vikua en varmaan olisi sielläkään vielä käväissyt.



Älä siis tee mitään mitä et halua, eikä varsinkaan mitään mikä sattuu.



Joka kerta se lähtö kuitenkin helpottuu, ja ennen pitkää olet ammattilainen. Vetelet Stockan rullaportaissa (joissa ei muuten saisi mennä vaunuilla mutta kuka niitä hissejä jaksaa odottaa?) vaunuilla kuin vanha tekijä!

Tulkaa ihan miten vaan ja millä tahansa kokoonpanolla. Isäntä on ens viikosta 2 vkoa työmatkalla, että joko ennen tahi jälkeen jos haluaa miehen komeaa naamaakin nähdä :)