Lue keskustelun säännöt.
Lapseni näkivat ravintolassa Downin syndroomaa sairastavan tytön
25.02.2019 |
Omat tyttöni ovat pian 14 ja 11 vuotiaat. Asutaan suht pienellä paikkakunnalla enkä muista siellä kohdanneeni koskaan yhtään lasta, jolla olisi down.
Oltiin Raision Myllyssä syömässä lauantaina ja yhdestä pöydästä nousi perhe lähteäkseen pois ja olin kyllä aiemmin itse huomannut, että pöydässä istui myös tälläinen down-tyttö. Ikää vaikea sanoa, kun en niin tarkkaan katsonut mutta ehkä 8-9v.
Mun tytöt alko iloisesti supattaa ja kysyin, että mitä niin toinen sano että "toi tyttö on niin sulonen, kato sitä". Kysyin, että tarkoittivatko sitä pöydästä noussutta tyttöä. Jatkoivat, että kyllä. "voi kun se on niin sulonen": Perhe lähti ja kulkivat meidän ohi ja tytöt edelleen ihan ääneen ilakoivat sitä kuinka suloiselle se lapsi heidän mielestään näytti. Sitten kun olivat menneet niin sanoin, että sillä tytöllä oli Downin syndrooma ja kysyin tietävätkö mikä se on. Eivät tiedä. Kerroin sitten ja isompi kysyi, että mistä minä sen tiedän, että sillä oli se. Selitin sitten tyypillisistä kasvonpiirteistä ja katsoivatkin googlella. Lopputulema oli, että 11v tiivisti asian "mutta oli se tosi suloinen".
Ihanaa huomata, että omat lapset suhtautuu asioihin noin eikä vain pällistellä ihmettelemässä. Kyllä tytötkin sitten hoksasi, että salkkareissakin on näytellyt Downin syndroomaa sairastava, mutta eivät olleet ajatelleet asiaa mitenkään.
Toivotavasti se tyttökin tietää itse kuinka ihastuttava hän on.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä selvästi kehitysvammaisten, downien ja muiden ei saisi antaa sekoilla normaaleiden ihmisten seassa vaan sulkea ne johonkin laitoksiin tai sitten ihan kylmästi hävittää ne pois.
Pedofiilit samoin.
Zyclon Beetä niskaan vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on jo pienenä optetettu, että on erittäin moukkamaista tuijotella suoraan ihmisiä.
Pitää osata vaivihkaa hämmästellä, jos on hämmästeltävää...
Nykyään näkee todella törkeää tuojottelua...
Ihmisillä on käytöstavat todella hukassa.
Olen opettaja yläkoulussa ja valtaosa teineistä ei tiedä downia. Itse kyllä tiesin teininä ja minusta muutkin teinit tiesi siihen aikaan. Olen miettinyt, että syynähän voi olla sekin, että downeja näkee nykyään niin vähän.... verrattuna vaikka 80-lukuun. Ei varmaan tarvi olla neropatti keksiäkseen, miksi down-lapsia tuntuu olevan koko ajan vaan vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa piilotettua itsekehua. Kylläpä sinulla onkin ihanat lapset ja kyllä olet hieno äiti joka noin suvaitsevaiseksi onnistunut kasvattamaan lapsensa.
Ja tuo down-tytön ihastuttavaksi kehuminen. Jotenkin ärsyttävää aina, kun ollaan niin suvaitsevaisia että vammaisia tms. poikkeavia ihmisiä (myös esim. eri värisiä, homoja jne.) pitää oikein nostaa jalustalle. Eivätköhän he itsekin toivoisi, että heihin suhtauduttaisiin vain tavallisesti ja samalla tavalla kuin kehen tahansa. Ei tarvisi korostaa, kuinka ihastuttavia ja suloisia ja rohkeita he ovat vain siksi, että ovat sattuneet syntymään valtavirrasta poikkeavina.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa!
Samaa mieltä edellisten kanssa. Kertokaa ihmeessä te vammaisten kehuvat ja heille lässyttävät että miksi teette niin?
Useamman kerran olen pysähtynyt koiran kanssa kun eräs kehitysvammainen poika on halunnut koiraa silittää. Aina on paljon kysymyksiä ja vastaan hänelle samoin kun vastaisin kelle tahansa koska ne kysymykset on samoja mitä kysyisi kuka tahansa?
En lässytä, en kehu. ”Mikä tämän nimi on” ”se on Musti” ”kuinka vanha Musti on” ”täyttää yhdeksän” jne.
Poika ei ole mitenkään supersöpöihana, vaan kehitysvammainen. Ja tykkää koirista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa piilotettua itsekehua. Kylläpä sinulla onkin ihanat lapset ja kyllä olet hieno äiti joka noin suvaitsevaiseksi onnistunut kasvattamaan lapsensa.
Ja tuo down-tytön ihastuttavaksi kehuminen. Jotenkin ärsyttävää aina, kun ollaan niin suvaitsevaisia että vammaisia tms. poikkeavia ihmisiä (myös esim. eri värisiä, homoja jne.) pitää oikein nostaa jalustalle. Eivätköhän he itsekin toivoisi, että heihin suhtauduttaisiin vain tavallisesti ja samalla tavalla kuin kehen tahansa. Ei tarvisi korostaa, kuinka ihastuttavia ja suloisia ja rohkeita he ovat vain siksi, että ovat sattuneet syntymään valtavirrasta poikkeavina.
Samaa mieltä tämän kirjoittajan kanssa!
Samaa mieltä edellisten kanssa. Kertokaa ihmeessä te vammaisten kehuvat ja heille lässyttävät että miksi teette niin?
Useamman kerran olen pysähtynyt koiran kanssa kun eräs kehitysvammainen poika on halunnut koiraa silittää. Aina on paljon kysymyksiä ja vastaan hänelle samoin kun vastaisin kelle tahansa koska ne kysymykset on samoja mitä kysyisi kuka tahansa?
En lässytä, en kehu. ”Mikä tämän nimi on” ”se on Musti” ”kuinka vanha Musti on” ”täyttää yhdeksän” jne.
Poika ei ole mitenkään supersöpöihana, vaan kehitysvammainen. Ja tykkää koirista.
Vammaisia kehuvat siis..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa piilotettua itsekehua. Kylläpä sinulla onkin ihanat lapset ja kyllä olet hieno äiti joka noin suvaitsevaiseksi onnistunut kasvattamaan lapsensa.
Ja tuo down-tytön ihastuttavaksi kehuminen. Jotenkin ärsyttävää aina, kun ollaan niin suvaitsevaisia että vammaisia tms. poikkeavia ihmisiä (myös esim. eri värisiä, homoja jne.) pitää oikein nostaa jalustalle. Eivätköhän he itsekin toivoisi, että heihin suhtauduttaisiin vain tavallisesti ja samalla tavalla kuin kehen tahansa. Ei tarvisi korostaa, kuinka ihastuttavia ja suloisia ja rohkeita he ovat vain siksi, että ovat sattuneet syntymään valtavirrasta poikkeavina.
Mutta kun ne on vammaisia. Vammaisia, tajuatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Downit ovat suloisia. Vanhemmat ei aina.
Eivät kaikki downit ole suloisia. Ja joistakuista downeista tulee vanhempiakin.
Nelikymppinen kuolaava down ei todellakaan ole suloinen. Kyllä, heitäkin on. Ihan työssäkäyviä ihmisiä mutta ei kyllä suloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä huonoa käytöstä supattaa vieressä istuvista tuntemattomista.
Kyllä toisia ihmisiä saa kehua!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi syy siihen, miksi haluan kasvattaa lapseni kaupungissa. Tottuu monenlaisiin ihmisiin, kun näkee kaikenkokoisia, -näköisiä ja värisiä jo pienestä pitäen. Asuin itse pikkupaikkakunnalla lapsena ja oli niiin ihmeellistä, kun siellä oli yksi n--keri, jota tuolla nimellä siis kutsuttiin. Ihan 90-luvulla. Kuulostaa täysin absurdilta, ettei 14-vuotias tiedä mikä on down.
Toisaalta ja toisaalta.... Eikä niitä tummia 30 vuotta sitten kaupungeissakaan juuri ollut. Ensimmäinen aalto tuli 90-luvun alussa Neuvostoliiton kaaduttua.
Minä taas väitän, että maaseutu kasvattaa suvaitsevaisuutta joissain asioissa paremmin kuin kaupunki. Kaupungissa asutaan blokkiutuneena omaan kuplaan ja samankaltaisten keskuuteen. Pikkupaikkakunnalla tuntee kaikki. Tunnet kylän vankilakundin, juopot, lääkärin, apteekkarin ja kaiken siltä väliltä. Se ojan pohjalla ryömivä juoppo voi olla luokkakaverisi isä ja hyvä tyyppi selvin päin. Kaupungissa voi nyrpistellä nenäänsä "erinäiselle ainekselle" jossain keskiluokkaisuuden ghetossa vailla kontaktia kaikkiin väestöryhmiin.
Mitä vammaisuuteen tulee, niin väitän, että lievästi kehitysvammaisilla on paljon helpompi elää suljetussa yhteisössä kuin olla tujotettavana ja väärinymmärrettynä isossa paikassa. Kun se Matin ja Maijan kehitysvammainen poika taapertaa siinä kylällä, niin kaikki tietää, että "sehän on se Kasperi, Matin ja Maijan poika, sillä on kehitysvamma", eikä sitä sen suuremmin ihmetellä, kun kaikki tietää taustat. Ja jos se töpeksii kaupassa, niin soitetaan suoraan Maijalle asiasta, eikä aleta soittelemaan poliiseja tai sossua heti paikalle.
Tottakai maaseudulla on myös yhtenäiskulttuuria, mutta väitättekö oikeasti, ettei kaupungissa ole samalla tavalla. On urbaanit punavihreät, umpikokoomuslaiset insinöörit, on vähävaraiset jne. Nämä asuu omissa bokseissaan tuntematta edes toisen kuplan ihmisiä. Suvaitsevaisuus on muutakin kuin ihailla jonkun väriä. Se on sitä, että hyväksyy kanssaihmiset toimintatapoineen laajemminkin ja ymmärtää, että oma tapa elää ei ole ainoa. Tätä ajattelua ei löydy kaupungeista senkään vertaa kuin maalta, jossa väkisinkin tuntee koko kerrostuman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin s u v a k i t suhtautuvat näihin miestulijoihin. Ne on niiiiiiiiin söpöjä että mussunmussun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kyllä huonoa käytöstä supattaa vieressä istuvista tuntemattomista.
Kyllä toisia ihmisiä saa kehua!
Haluaisitko itse, että vierustoverisi supattavat ja sipattavat ja luovat merkityksellisiä katseita ja ehkä hieman naurahtelevat? On hieman eri asia, kun reilusti mennä kehumaan tai sanoa siitä kertaalleen omille kavereilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap? Mihin katosit?
Sitä rupes hävettään näin nolo provo eikä kekannut enää vastattavaa. Ei se julkee edes lukea näitä kommentteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puhun usein miehelleni lähellä olevista. "Katso miten suloinen vauva"." olekkin ihanat hiukset tuolla naisella". Eilen ihastelin pientä poikaa. Vanhemmat viimein huomasivat, että puhun heidän lapsestaan. Kävin vielä ihan vieressä pikkuista ihailemassa. Vanhemmat olivat niin iloisen ja ylpeän näköisiä, kun jälkikasvua kehuttiin. Ap: n tapauksessakin lapset olisivat voineet ihan reippaasti kertoa tuolle down- henkilölle miten suloinen hän on. Kauniita niin ulkoisesti kuin mieleltäänkin downit usein ovat.
Kunnes itse saat vammaisen lapsen. Varo vaan!
Minun mielestä selvästi kehitysvammaisten, downien ja muiden ei saisi antaa sekoilla normaaleiden ihmisten seassa vaan sulkea ne johonkin laitoksiin tai sitten ihan kylmästi hävittää ne pois.
Pedofiilit samoin.