Jos saat lahjaksi jotakin käyttökelvotonta/rumaa/epämieluisaa, loukkaannutko lahjan antajalle?
Itse en loukkaannu, mutta harmistun kyllä jos lahjan antaja ei ole yhtään perehtynyt makuuni. Esimerkiksi sain eräältä ihmiseltä tuparilahjaksi "Live love laugh" seinätarran, joita en voi sietää.
Ihmettelin, että noinko vähän pitkäaikainen ystäväni makuani tuntee.
Kommentit (13)
Olen pahoillani siitä, jos joku antaa lahjaksi jotain sellaista, mitä hyvin tietäisi, että en pidä, jos olisi vähänkään kuunneellut puheitani tai katsellut toimintaani. Se, että mulla ei ole parfyymejä kåytössä ei tarkoita, että multa puuttuu parfyymejä, vaan että perheessä on allergikko.jne.
Minusta lahjat ovat vihoviimeinen keksintö. Kurjaa saada huonoja lahjoja ja aivan prseestä yrittää keksiä jotain järkevää. Olen yrittänyt minimoida tilanteet joissa joutuu lahjoja saamaan tai hankkimaan.
En kehtaisi ikinä loukkaantua minkään näköisestä lahjasta. Lahjan pääasia kuitenkin on tuottaa iloa saajalle.
En välttämättä ole aina pitänyt niin kamalasti kaikista lahjoista, mitä olen saanut, mutta hymyilen ja kiitän tietenkin.
En todella loukkaannu, jos ystävällä on erilainen maku ja tyylitaju, kuin itsellä. Sitähän sä ap. tarkoitat?
Päinvastoin ajattelen, voisinko ottaa oppia hänen tyylitajustaan, sillä kauneus ja tyylitaju on niin moniulotteinen ja suuri ja se oma makukin kaipaa hiomista ja jatkuvaa kehitystä ja muuttuu aikojen saatossa.
Ja jos en pidä jostakin esineestä tänään, se voi olla jo huomenna mieluinen, kun saa enemmän laaja-alaisemman näkemyksen.
Ja saman huomaan omassa ostokäyttäytymisessä. Joskus ostan itsekin sellaista, jota myöhemmin ihmettelen, missä minun makuni ja tyylitajuni on ollut silloin, kun olen ostanut hutiostoksen. Ja sitten joskus käy juuri päinvastoin, kun olen nukkunut yön yli. Sama lienee ystävien antamissa lahjoissa.
Ja miksi loukkaantua, kun se ei anna mitään mielihyvää tai iloa elåmään. Loukkaantuminen on turhaa ja elämän tuhlausta.
Miksi loukkaantuisin? Toki saattaisin sisäisesti olla harmissani.
Miksi kaikesta pitää loukkaantua?
En nyt oikeastaan saa lahjoja koskaan keneltäkään, mutta sitä ihmettelin kun kaasoni, sydänystäväni, järjesti polttareihini ainoaksi ohjelmaksi käynnin musikaalissa. Olen inhonnut musikaaleja aina, olen aina tilaisuuden tullen sanonut kaikille, että musikaalit on ärsyttäviä. Olisin mieluummin mennyt vaikka elokuviin.
En todella loukkaannu tai harmistu, oli lahja mieluinen vai ei, sillä lahjaan liittyy aina tarina ja se on symbolinen ele ystävyydestä ja rakkaudesta, joka on vielä läsnä, kun antaja ei ole vierellä tai edes tässä ajassa. Lahjan avulla antaja voi "elää" jopa sukupolvien ajan.
Omassa käytössäkin on isoisoäitini häälahjoja, jotka ovat liittäneet eri sukupolvet yhteiseen ketjuun ja muistuttavat vielä lahjan antajasta.
Tuovat elämään turvallisuutta ja jatkuvuutta.
En loukkaannu, mutta joskus on vaikea kätkeä typertyneisyyttään. Näin on käynyt esim. kun on tultu isolla tohinalla kutsumatta tuomaan joululahjaa. Sitten siitä paketista paljastuu 50-vuotiaalle sinkkunaiselle käytetty lasten pikkuauto. On siinä joutunut väkisinkin hieman esittämään kiitollisempaa kuin on.
99% elämäni aikana saamistani lahjoista on olleet tuollaisia. Olen harmistunut, olen loukkaantunut, loukkaannun välillä vieläkin kun mieheni jonka kanssa olen ollut 20 vuotta ei muka tiedä mistä tykkään. Suurimmaksi osaksi en enää kuitenkaan välitä. Lahjat lähtee kiertoon melko nopeasti. Olen lakannut odottamasta mitään kivaa.
Onneksi kierrätyskeskus on olemassa.
Mua ärsyttää eniten lahjat joita ei voi laittaa edes kiertoon. Siis esim nimikoidut käsityöt. Antajalle kova vaiva ja työ tehdä ja surettaa laittaan riskiinkaan kun kaapinperillä ensin pari vuotta säilönyt.
Enpä ole vielä tajunnut moisesta loukkaantua. Sen sijaan moni tuttu loukkaantuu milloin mistäkin, joten olen kokonaan lopettanut lahjojen antamisen. Ensi kesän hääkutsuihin olen jo vastannut kieltävästi ihan siksi, että en kestä sitä jälkikäteistä valitusta, miten huonot lahjat pilasivat kivan päivän.