Kerro hyviä kokemuksiasi psykiatreista/psykologeista

Ei ole.

Olen kohdannut useita psykologeja ja muutama psykiatrin. He vaikuttavat siltä, että tarvitsisivat itse psykiatrista hoitoa. Ihan oikeasti.

Kun olen kertonut kokemuksistani läheisille ihmisille niin yleisin kommentti on ollut, että alaa lähtee opiskelemaan henkilöt, joilla on itsellään mielenterveyden ongelmia. Tai ehkä perheessä on ollut mt-taustaa, joka on ajanut ammatinvalintaan. Geenivirhen

Hyödyin aikanaan psykoanalyysistä merkittävästi, ja jännästi se analyysi ikään kuin jatkuu oman pään sisällä vielä vuosia hoidon loppumisen jälkeenkin.

Analyytikkoni oli psykiatri, siis lääkäri. Nykyään varmaan jo eläkkeellä.

Minulla on erittäin ikäviä kokemuksia terapiasta ja muista tutkivista psykiatreista. En voi luottaa kyseiseen ammattialaan, enkä siellä toimiviin "ammattilaisiin". Ihmiset antavat rahansa/käyttävät valtion verorahoja ihan turhaan. Psykologia on tieteenäkin hyvin kyseenalainen juttu.

Ei ole mitään takeita mistään, kun avautuu psykilogille. Heidän koulutus sisältää vuosien oman psykoterapian ja haluaisin todella olla kärpäsenä katossa näiden sessioiden aikana.

Ihmeammatti, jonka tarpeellisuudesta tai hyödyllisyydestä ei ole mitään varmuutta.

Psykiatrit saavat paljon sponssia lääketeollisuudelta ja se on omiaan vielä heikentämään luottamusta kyseiseen ammattialaan, hoitoon ja tutkimuksen. On huonoja kokemuksia itsellänikin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole.

Olen kohdannut useita psykologeja ja muutama psykiatrin. He vaikuttavat siltä, että tarvitsisivat itse psykiatrista hoitoa. Ihan oikeasti.

Kun olen kertonut kokemuksistani läheisille ihmisille niin yleisin kommentti on ollut, että alaa lähtee opiskelemaan henkilöt, joilla on itsellään mielenterveyden ongelmia. Tai ehkä perheessä on ollut mt-taustaa, joka on ajanut ammatinvalintaan. Geenivirhen

Tämä on valitettavan usein totta.

Mennään terapoimaan itseä. Opiskeluaikaisista kavereista ja heidän kumppaneistaan sen huomasi. Sääliksi käy ne, jotka oikeasti luulevat saavansa apua.

Lyhyeksi jää kehujen osalta. Psykologeilla ei ole minkäänlaista tulosvastuuta.

Itsellä hyvä kokemus työterveyspsykologista, joka otti burnout-oireet tosissaan ja empaattisesti ohjasi tekemään muutoksia elämässä. Myöhemmin minulla oli työnohjaajana psykologi, joka myös huomasi väsymiseni merkit ja osasi kysyä oikeat kysymykset aina oikeaan aikaan.

Vastauksiahan terapiasta ei mennä hakemaan, vaan hakemaan apua jotta löytäisi vastaukset omasta itsestään. Hyvä terapeutti esittää oikeat kysymykset oikeaan aikaan. Se vaatii kyllä itseltäkin rohkeaa avautumista ja rehellisyyttä, jotta niin pääsee käymään. Itseään salailemalla ei mikään avaudu.

En voi kertoa, koska terapeutti ja terapiasuunta olivat täysin väärät: hommasta oli enemmän haittaa kuin hyötyä!

Ikävä kyllä, sama juttu. Vaikea kertoa mitään, kun kaikki meni ns. pyllylleen. Psykologi kyllä kääräisi hyvät tienistit kokonaisen kolmen vuoden aikana, joista ei ollut mitään hyötyä. Salikortti olisi tullut halvemmaksi ja olisi auttanut enemmän. Samoin ruokavaliomuutos.

Ihmeeksi paljon heitä tarvitaan ja jonoja on ja ihmiset siellä laukkaavat ja jopa puhutaan psykiatripulasta... siihen nähden että useimpien mielestä näköjään kaikki ovat huonoja?

Kävin työkykykartoituksessa yhden kevään.. Kiltti ylilääkäri, uransa loppupäässä. Ei löytänyt ns. hoidon tarvetta. Käynneistä jäi ihan hyvä mieli,  hän jotenkin kysyi  kysymyksiä, joita en ole koskaan osannut kysyä itseltäni eli ammattitaitoa löytyi. Tämä ei ainakaan mikään "hoidan itseäni" -hullu ollut. 

Mietin jälkeen päin, että jos olisi ollut muu kuin kartoitustilanne, olisinko saanut apua oikeassa hädässä. 

Seurustelin psykiatrin kanssa. Lempifantasiansa oli lähteä ampumaan vanhempansa. Aamuisin ihmetteli miksi löi minua yöllä.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä, sama juttu. Vaikea kertoa mitään, kun kaikki meni ns. pyllylleen. Psykologi kyllä kääräisi hyvät tienistit kokonaisen kolmen vuoden aikana, joista ei ollut mitään hyötyä. Salikortti olisi tullut halvemmaksi ja olisi auttanut enemmän. Samoin ruokavaliomuutos.

Ehkä ongelma olikin siinä, jos et muuttanut muuta elämässäsi? Jäitkö odottelemaan, että salikortti toisi hyvää kuntoa ja terveyttä? Ja ruokavaliomuutos muuttaisi ihannevartalon jos sen joku toinen sinulle tekisi?

Hyvä terapeutti tosiaan vain kannustaa, mutta ei tee mitään muutosta elämässä. Muutoksen jokainen joutuu tekemään itse.

Olen huomannut, että ne jotka käyttävät terapeuttia vain ripittäytymiskohteena eivät saa siitä mitään. Minä: "No mitä keskustelit siellä tällä kertaa?". Ystävä: "En minä enää muista! Puhuin kaikki vaan". Jos yhdenkään kerran jälkeen ei muista mitään, kannattaa ehkä opetella säännöstelemään puhetta ja kuuntelemaan enemmän. Ne, jotka hidastavat ja pysähtyvät kuuntelemaan (terapeuttia JA itseään) välillä, saavat hyviä oivalluksia. 

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin psykiatrin kanssa. Lempifantasiansa oli lähteä ampumaan vanhempansa. Aamuisin ihmetteli miksi löi minua yöllä.

Nainen vai mies?

Yksi tuttu psykiatrian erikoislääkäri pukeutuu vain sinisiin vaatteisiin, kaikkiin sinisen eri sävyihin. Ja pisteenä iin päällä se sininen luomiväri...

Jos hän ei olisi lääkäri, häntä pidettäisiin psyykkisesti sairaana.

Menin masentuneena ja unirytmin täysin kadottaneena psykiatrille. Olin aivan täynnä masennusta ja olin valmis tekemään mitä tahansa päästäkseni siitä eroon. Alusta lähtien tein itselleni selväksi, että psykiatri on aina oikeassa enkä mene sille väittämään vastaan tai viisastelemaan. Mun tilanne ei ole sille mikään erikoinen juttu, vaan varmasti perus kauraa. Luotin aina enemmän psykiatrin ammattitaitoon kuin itseeni. Yritin olla myös mahdollisimman rehellinen.

Ensimmäisen kerran jälkeen lääkkeillä tuli unirytmi takaisin. Masennuslääkkeet olivat vähän vastenmieliset ja varsinkin lopettaminen. Heikkoja hetkiäkin oli, jolloin tuli psykiatria epäiltyä, mutta muistutin itseäni mitä olin alkuun itseni kanssa sopinut.

Menin terapiaan ja kolmen vuoden jälkeen tunsin itseni melkein uudeksi ihmiseksi, kuitenkin vain löytäen itseni ilman masennuksen maalaamaa tummaa, karua ja oikuttelevaa mielenmaisemaa.

Psykiatri on paras keskustelija, jonka olen koskaan tavannut. Osasi inspiroida juuri oikealla tavalla. Terapeutti on paras kuuntelija, jonka olen koskaan tavannut. Osasi esittää juuri oikeat kysymykset.

Vuosia kestäneen reissun aikana sain opinnot päätökseen ja menin täysipäiväisesti töihin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on erittäin ikäviä kokemuksia terapiasta ja muista tutkivista psykiatreista. En voi luottaa kyseiseen ammattialaan, enkä siellä toimiviin "ammattilaisiin". Ihmiset antavat rahansa/käyttävät valtion verorahoja ihan turhaan. Psykologia on tieteenäkin hyvin kyseenalainen juttu.

Otapa selvää ammattikunnista ennen yleistystä.

Psykiatri on erikoislääkäri, psykologilla valmiudet paljon muuhunkin kuin terapiaan.

Terapeutit taas voivat olla sairaanhoitajia, sosionomeja ym.