Vauva vuodelle 2020-21

Neiti kesäheinä, ferritiinin nousun on pakko liittyä mulla kokonaisvaltaisesti kohonneeseen yleisvointiin. En meinaan ole syönyt mitenkään tavoitteellisesti rautaa ja tuo arvon nousu tuli todella puskista. Tarkoituksena oli nostaa tuo D-vitamiini, koska arvona 38 on naurettava ja voi hyvin vaikuttaa raskautumiseen. Söin kaksi kuukautta Möllereitä ja D-vitamiinia ja lisäksi raskautta ajatellen olen syönyt jo pidempään mm. Inocapseja ja yllätys oli melkoinen, kun ensinnäkin D-vitamiini oli noussut noin paljon ja siihen päälle vielä ferritiini kivana bonuksena. Maalaisjärjellä ajattelisin, että kun hurja vitamiinivaje korjaantui, niin elimistöllä oli ylipäätään vähän enemmän resursseja lähteä korjaamaan koko systeemiä kokonaisvaltaisemmin.

Halti kirjoitti:

Oo jännää Portland, että teillä starttasi nyt hoidot! Ja voi ei, että sulle osui noin kurjat sivuoireet letroista! Mä niin tiiän, millaista niiden syöminen on... Ens kiertoon pyydän ihan oikeasti kypsyttelyn Gonal-F:llä, en jaksa enää noita letrokiertoja. Ja niinkuin kommentoinkin aiemmin, niin mä saan niistä myös superherkästi tulehduksia, mikä ei varsinaisesti auta, kun pitäis talletella. Monihan niitä syö ongelmitta, mutta sitten ollaan me, jotka saadaan niistä ties mitä haittoja... 

Mut hei, me mennään täysin samoissa päivissä! Täällä kans dpo 4 ja perjantaina oli inssi! Mä oon vastoin viime aikoina tässä omalla polulla vallinnutta trendiä yhtäkkiä tosi odottavainen ja innoissani ja kauhuissani mietinkin, että 10 päivän päästä tullaan niin korkealta ja kovaa alas, että en tiä miten siitä selvitään. Mulla oli inssiviikolla aukkari, jonka jo itsessään pitäisi parantaa mahiksia, olin saanut nostettua D-vitamiinin 38-->146 ja ferritiinin 56-->117, inssi oli täydelliseen aikaan, ovisoireet poikkeuksellisesti todella vahvat ja follikkelejakin kaksi kappaletta. Olosuhteet olis niiiiiiiin hyvät, mutta paljostako vetoa, että sama negojen linja jatkuu, mitä aiemminkin... On tää kyllä sellaista henkistä koettelemusta, ettei mitään järkeä. Ja mitä enemmän lukee kaikista mahdollisista ongelmista mitä ihmisillä voi olla, sitä enemmän tuntuu, että miten tässä maailmassa kukaan voi koskaan tulla raskaaksi. 

Hitsit mikä sattuma, että mennään samoilla päivillä! Meilläkin oli tosiaan inssi perjantaina. Kerroin lääkärille letrojen rankasta henkisestä vaikutuksesta, ja hän totesi, että voidaan myös käyttää pistoshoitoa, mutta sillä on paljon hankalampaa saada oikeanlainen vaste aikaiseksi ja vaatii usein säätöä, siksi hän on ehdottomasti letrojen kannalla. Mikäli seuraavakin kierto on yhtä vaikea niin meinaan kyllä minäkin sanoa, ettennkestä enempää.

Aivan mahtavaa, että olet saanut arvot nousemaan ja että kaikki on nyt ikään kuin kohdillaan, tuossa on kyl sellainen hyvien olosuhteiden cocktail että, 😊.

Toivotaan parasta ❤️.

Hewint, onneksi olkoon letroista 😁✌️. Ei mut siis moni syö niitä oikeasti ilman suurempia oireita, toivotaan, että olet yksi heistä. Letrot salpaavat kehon estrogeenituotannon ja triggeröivät ikään kuin mini-vaihdevuodet (joka taas buustaa munasarjoja jotenkin), ja juuri estrogeenitason lasku on usein se rosvo myös PMS-oireiden takia (vähän yksinkertaistaen). Lisäksi moni sanoo, että eka kierto on pahin ja sen jälkeen keho ikään kuin tottuu, edes vähän. Saa omalta osaltani nähdä miten käy sen kanssa.

Aivan mahtavaa, että voit olla poissa töistä! Olisi kyllä aikamoinen unelma, 😊.

Letroihin vielä, eli niinkuin Portland sanoikin, niin stoppaavat estrogeenituotannon. Raskauden onnistumisen kannalta kohdun paksu, hyvärakenteinen limakalvo on ihan elinehto ja se limakalvo juuri paksuuntuu estrogeenistä. Eli lopputuloksena on erittäin mahdollista, että limakalvo jää naurettavan ohueksi eikä raskaus siksi ala. Mulle tuo kehittymätön limakalvo on tyypillistä ja sehän sitten hoidetaan niin, että tuupataan laastarilla estrogeeniä kroppaan. Kuinka nurinkurista, että ensin suljetaan estrogeenituotanto ja sitten heti perään sitä lisätään keinotekoisesti... 

Ja Portland, joo juuri tuo vasteen hankaluus niissä pistoksissa huolettaa. Mulla on välillä ollut letrojen jälkeen lisäkypsyttelyyn Gonal F ja kerranhan hyvin alkanut kahden rakkulan vaste muuttui kuusirakkulaiseksi (ehdittiin kyllä sekin kierto hyödyntää, kun monirakkulaisuus selvisi vasta kierron tokassa ultrassa eikä siitäkään yksikään vauva alkuaan saanut). Jännittää siis tehdä kypsyttely kokonaan pistoksilla, ettei mene koko kierto harakoille. Mutta nyt on mitta niin täynnä letroja, että ens kierto mennään sitten monirakkulaisuudenkin riskillä Gonalilla. 

Kiitos kaikille vinkeistä tiputtelun suhteen! Päädyin nyt varaamaan itselleni gynelle ajan seuraavan kierron odotettuun tiputtelu/ovulaatioajankohtaan. Julkiselle en olisi vielä tässä vaiheessa aikaa saanut, mutta kyllä se rauhoittaa mieltä, että pian tutkitaan, onko kaikki ok vai onko jotain poikkeavaa ehkä tapahtunut. Mieluummin saa tietää ajoissa, kuin vuoden päästä.

Täällä oli muutama sivu pohdintaa siitä, kun omat keskenmenot/lapsettomuus/yrittäminen herättää negatiivisia tunteita toisia odottajia kohtaan. Joku mainitsi, että tuntuu pahalta nähdä ylipainoinen ym odottaja, ja joku toinen pahoitti siitä (ihan ymmärrettävästi) mielensä.

Haluan vain sanoa, että tällaiset tunteet ovat aivan normaaleja kaikissa elämänkriiseissä ja vaikeuksissa, vaikkevat ne kovin salonkikelpoisia olekaan. Itse koin keskenmenon jälkeen voimakasta vihaa mitä erikoismpia ihmisryhmiä kohtaan: yhdessä vaiheessa olin todella katkera naispareille, jotka saavat lapsia hoitojen avulla. Säikähdin ja häpesin tunnetta kovasti, en ole koskaan tuntenut niin eikä tunteessa ollut mitään järkeä. Keskustelin asiasta kriisityöntekijän kanssa, ja käsittelimme sitä, miten tunteet ovat vain tunteita: vaikka miten "pahoja" ne olisivatkin, ne ovat vain tunteita. Ne voivat hävettää ja niiden myöntäminen sattuu, mutta se on välttämätön osa suruprosessia, ja menee ohi. Olen myös ollut vihainen itseäni nuoremmille ja vanhemmille odottajille, itseni ikäisille odottajille, yli- sekä alipainoisille odottajille, niille joilla on monta lasta, niille jotka tulevat raskaaksi helposti - puhumattakaan niistä, jotka valitsevat abortin tai käyttävät päihteitä raskausaikana.

En ole kuitenkaan ilmaissut vihaani kenellekään, olen käsitellyt sen itse, itkenyt itkuni ja myöntänyt sen vihan tunteen. Vain siten siitä pääsee ylitse ja asia tulee käsitellyksi.

En nyt siis halua kannustaa ketään vihaan ketään kohtaan (voiko tekstistäni päätellä niin???), vaan antaa kaikille luvan kokea kaikkia tunteita. Keskenmenot, lapsettomuus ja muut vaikeudet ovat tarpeeksi raskaita ilman, että pitää vielä pään sisällä miettiä, että "nyt ajattelen pahasti, nyt mietin väärin, en saisi tuntea näin". Oman pään sisällä saa rauhassa ajatella ihan miten haluaa, ajatukset ovat jokaisen omia ja niitä on oikeus tuntea ja käsitellä.

Tietenkin ymmärrän senkin puolen, että toisesta tuntuu pahalta, jos joku myöntää tuntevansa vihaa sellaista ihmistyyppiä kohtaan, mitä itse edustaa - tämä palsta on tasapainoilua. Toisaalta tämä on paikka, jossa saa puhua niistäkin asioista, mistä ei ehkä osaa puhua kenellekään kasvokkain, toisaalta paikka, jossa kaikilla on oikeus tuntea itsensä kannustetuiksi ja oikeutetuksi yrittämään omaa vauvaa. Täällä on kuitenkin ollut niin hyvä henki, etten ole tästä huolissani, kaikille tsemppiä tasapuolisesti!

Toivotaan oikein paljon plussia meille kaikille <3

Kultakala kirjoitti:

Kiitos kaikille vinkeistä tiputtelun suhteen! Päädyin nyt varaamaan itselleni gynelle ajan seuraavan kierron odotettuun tiputtelu/ovulaatioajankohtaan. Julkiselle en olisi vielä tässä vaiheessa aikaa saanut, mutta kyllä se rauhoittaa mieltä, että pian tutkitaan, onko kaikki ok vai onko jotain poikkeavaa ehkä tapahtunut. Mieluummin saa tietää ajoissa, kuin vuoden päästä.

Täällä oli muutama sivu pohdintaa siitä, kun omat keskenmenot/lapsettomuus/yrittäminen herättää negatiivisia tunteita toisia odottajia kohtaan. Joku mainitsi, että tuntuu pahalta nähdä ylipainoinen ym odottaja, ja joku toinen pahoitti siitä (ihan ymmärrettävästi) mielensä.

Haluan vain sanoa, että tällaiset tunteet ovat aivan normaaleja kaikissa elämänkriiseissä ja vaikeuksissa, vaikkevat ne kovin salonkikelpoisia olekaan. Itse koin keskenmenon jälkeen voimakasta vihaa mitä erikoismpia ihmisryhmiä kohtaan: yhdessä vaiheessa olin todella katkera naispareille, jotka saavat lapsia hoitojen avulla. Säikähdin ja häpesin tunnetta kovasti, en ole koskaan tuntenut niin eikä tunteessa ollut mitään järkeä. Keskustelin asiasta kriisityöntekijän kanssa, ja käsittelimme sitä, miten tunteet ovat vain tunteita: vaikka miten "pahoja" ne olisivatkin, ne ovat vain tunteita. Ne voivat hävettää ja niiden myöntäminen sattuu, mutta se on välttämätön osa suruprosessia, ja menee ohi. Olen myös ollut vihainen itseäni nuoremmille ja vanhemmille odottajille, itseni ikäisille odottajille, yli- sekä alipainoisille odottajille, niille joilla on monta lasta, niille jotka tulevat raskaaksi helposti - puhumattakaan niistä, jotka valitsevat abortin tai käyttävät päihteitä raskausaikana.

En ole kuitenkaan ilmaissut vihaani kenellekään, olen käsitellyt sen itse, itkenyt itkuni ja myöntänyt sen vihan tunteen. Vain siten siitä pääsee ylitse ja asia tulee käsitellyksi.

En nyt siis halua kannustaa ketään vihaan ketään kohtaan (voiko tekstistäni päätellä niin???), vaan antaa kaikille luvan kokea kaikkia tunteita. Keskenmenot, lapsettomuus ja muut vaikeudet ovat tarpeeksi raskaita ilman, että pitää vielä pään sisällä miettiä, että "nyt ajattelen pahasti, nyt mietin väärin, en saisi tuntea näin". Oman pään sisällä saa rauhassa ajatella ihan miten haluaa, ajatukset ovat jokaisen omia ja niitä on oikeus tuntea ja käsitellä.

Tietenkin ymmärrän senkin puolen, että toisesta tuntuu pahalta, jos joku myöntää tuntevansa vihaa sellaista ihmistyyppiä kohtaan, mitä itse edustaa - tämä palsta on tasapainoilua. Toisaalta tämä on paikka, jossa saa puhua niistäkin asioista, mistä ei ehkä osaa puhua kenellekään kasvokkain, toisaalta paikka, jossa kaikilla on oikeus tuntea itsensä kannustetuiksi ja oikeutetuksi yrittämään omaa vauvaa. Täällä on kuitenkin ollut niin hyvä henki, etten ole tästä huolissani, kaikille tsemppiä tasapuolisesti!

Toivotaan oikein paljon plussia meille kaikille <3

- Iso suosittelu gynelle käymiseen! Mulla oli ensikäynti tänään, halusin hieman mielenrauhaa, sillä olen diagnosoinut itselleni kaikkea PCOSista matalaan estrogeenin tuotantoon  ja tähän liittyviin ovulaatiohäiriöihin (en saa ovistikkuihin plussaa, kierto epäsäännöllinen 28-38pv, menkat superniukat kesto 1-2pv, vanhassa gynen lausunnossa mainittu jokseenkin PCO-tyyppiset munasarjat ymsyms...). Etsin gynen, jonka päätyö on paikallisella julkisella lisääntymislääketieteen klinikalla. Käynti oli todella helpottava, ainakaan ultraamalla mitään "vikaa" ei löytynyt. Käyn vielä hänen määräämissään verikokeissa ja katsotaan niiden tulokset ja mietitään mitä tehdään. Kuulemma näin puolen vuoden jälkeenkin voi saada lähetteen julkiselle vaikkei varsinaista "vikaa" löytyisikään. Jonot ovat kuitenkin pitkähköt, joten jonoihin voisi hakeutua jo ja jos tulee raskaaksi niin sitten jättäytyy vain pois.

En tiedä onko tämä oikeasti niin yksinkertaista, että voisiko gyne tehdä lähetteen ja se tulisi hylättynä takaisin. Mutta samalla mietin, että jos hän on julkisella klinikalla apulaisylilääkärinä ns. "oikeassa paikassa ja hyvässä asemassa", niin kaipa hän tietää miten toimia. Suosittelen siis googlailemaan jos löytyisi ns. "oikotie onneen".

Gyne muuten vakuutti mulle, että tallettelu 3pv:n välein on riittävä. Kerroin, että talletellaan miehen kanssa joka toinen pv, about kp12-kp24 ja sanoi että antaa mennä vaan jos siltä tuntuu, mutta kuulemma tosiaan joka kolmas päivä on myös täysin OK niin ei ala maistumaan pakkopullalta. 

Täällä koetettiin onnea.. no ei ollu onni. Testi nega. Noh, yritän siis ensviikol uusiks ja toivon et menkat ei oo ilmestymäs pilaa mitään.

Lisäks, mä nukuin tänään koko perkeleen aamupäivän. Tajusin kattoo kelloa ku mies tuli töistä 😅.. mikäs täs..

Nuorena äidiksi kirjoitti:

Täällä koetettiin onnea.. no ei ollu onni. Testi nega. Noh, yritän siis ensviikol uusiks ja toivon et menkat ei oo ilmestymäs pilaa mitään.

Lisäks, mä nukuin tänään koko perkeleen aamupäivän. Tajusin kattoo kelloa ku mies tuli töistä 😅.. mikäs täs..

Mikä kp sinulla menossa? Jospa testasit liian aikaisin tai testisi ei ollut kovin herkkä 😊

Onpa täällä monella jännät paikat! ☺️ Toivottavasti tulis mahdollisimman monta plussaa. ❤️ Meillä on yk10 meneillään ja kp 30/28, eikä menkoista vielä tietoakaan, mutta testit näyttää negaa. Oma toivo kerkes jo hiipua, eikö sellasen herkän testin pitäis olla jo positiivinen jos raskaus olis alkanut? Onks täällä kellään kokemusta?

Plussa olis kovin toivottu, mut pelkään, että kierto on vaan mennyt sekasin kun omassa elämässä on työpaikan vaihto just nyt meneillään, ja sen takia vietetty useempi uneton yö.

Mulla oli vasta yks kierto just tuollee, et selkeästi venähti. Testit näytti negaa. Menkat alkoi sitten useamman päivän myöhässä, vaikka normisti on melko säännöllinen kierto.

Nyt just ovisaika ja talletellaan tämä viikko. Miten ihmeessä sitä jaksaa taas oottaa pari viikkoa?? Ois jotenki ihanaa päästä jouluna kertoon vanhemmille vauvauutisia. Mut vähän epäilen, ku niin kauan mekin jo yritetty (tai vielä kauemmin siis ilman sen suurempaa miettimistä menty, et saa tulla jos on tullakseen). Jospa joskus vielä❤️

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Nuorena äidiksi kirjoitti:

Täällä koetettiin onnea.. no ei ollu onni. Testi nega. Noh, yritän siis ensviikol uusiks ja toivon et menkat ei oo ilmestymäs pilaa mitään.

Lisäks, mä nukuin tänään koko perkeleen aamupäivän. Tajusin kattoo kelloa ku mies tuli töistä 😅.. mikäs täs..

Mikä kp sinulla menossa? Jospa testasit liian aikaisin tai testisi ei ollut kovin herkkä 😊

Kp 20. Ovis ollu melkeen puolitoista viikkoa sitten jos oikein tunsin. 🤔 Mut voihan se olla juu et testasin liian aikaisin mut en tiiä sitte.. 🤭 testi oli herkkyydeltään 25.. toki se ei hirveen herkkä ole mut siis mikäpä kivempaa ku jännittää vähän pidempään .. 😅

Huomenta. Tänään tuli lämpö dippi, mittari kohosi 39,6 lukemaan 😁Toivottavasti siellä nyt sitten pysyisi eikä menkat alkaisi ❤️Itsellä välillä laskenut lämpö vasta samana aamuna kun menkat alkanut. Päivät menee tosi hitaasti, tänään kp17/25-28

Mulla maanantain lämpö 35,3 ja tänään 36,7 karkeasti samaan aikaan herättynä. Eilen en mitannut. Ajateltu ovis limojen perusteella aika tasan viikko sitten.

Ok, nyt täytyy sanoa että stressaan näitä lämpötiloja. 

Neiti kesäheinä kirjoitti:

Huomenta. Tänään tuli lämpö dippi, mittari kohosi 36, 9 lukemaan 😁Toivottavasti siellä nyt sitten pysyisi eikä menkat alkaisi ❤️Itsellä välillä laskenut lämpö vasta samana aamuna kun menkat alkanut. Päivät menee tosi hitaasti, tänään kp17/25-28

Hups, siis lämpö kohos 36,9 😁Numerot meni väärinpäin 🤭🙈🤣

Hei kaikille, olen uusi kirjoittelija mutta jo hetken aikaa lukijana matkassa mukana olleena. Oon taustalla myötäelänyt niin teidän iloissa kuin suruissakin ❤

Tuo Kultakalan avaus liittyen tunteisiin tiettyjä ihmisiä tai tilanteita kohtaan kolahti, kun olen viimeisen kuukauden aikana kipuillut samojen aiheiden kanssa. Meillä (minä 30v ja mies 37v) jäi ehkäisy pois huhtikuun lopulla ajatuksella että tulee jos on tullakseen mutta jonkinmoinen stressi alkoi edellisen kierron aikana, kun lähes päivittäin joku sosiaalisen median vaikuttaja ilmoitti olevansa raskaana ja kertovan, kuinka helppoa se olikaan! Tulivat raskaaksi joko jo ensimmäisen kierron aikana tai sen kummemmin suunnittelematta ”varmoilla päivillä”. Heidän onnihan ei tietenkään pitäisi vaikuttaa minuun varsinkaan kun on kyse itselle aivan tuntemattomista ihmisistä eikä ikinä voi tietää mitä kenenkin elämässä taustalla tapahtuu, mutta joku tässä mun ajatusmaailmassa mättää. Omaa rennontuntuista yritystä on takana vasta puoli vuotta mutta jotenkin naiivisti ajattelin keväällä, että syksyllä olisin jo raskaana. Tämän jälkeen poden huonoa omaatuntoa siitä kun valitan; miksei oma mahdollinen raskaus käy noin luontevasti kun samalla tiedostan, että meidän yritys ei ehkä ole ollut niin omistautunutta kuin esimerkiksi muiden tällä palstalla olevien pariskuntien, jotka ovat yrittäneet paljon paljon pidempään kuin 6kk ja kovasti pienokaistaan odottavat. Tämä tekee tästä ajatuksenjuoksusta ihan mahdotonta. Ja omistautuneella tarkoitan esimerksiksi sitä, että aloitin oviksen tikuttelen vasta viime kierrossa, en ole käynyt verikokeissa tai gynellä koko yrityksen aikana ja syön lisäksi vain foolihappo- ja rautavalmisteita. Oma suhtautuminen mahdolliseen raskauteen voi siis hyvinkin olla hieman naiivi TAI en halua, että koko elämäni pyörii tämän aiheen ympärillä vaikka esikoisesta haaveilemmekin. Tuntemukseni ovat siis ristiriitaiset = vauvakuumeilu versus rennosti eteenpäin, tulee mitä tulee.

Olimme jo ennen ehkäisyn jättämistä puhuneet, että jos käykin niin että tietyn ajan kuluessa yrittäminen ei johda raskauteen, emme kuitenkaan aio hakeutua lapsettomuustutkimuksiin tai -hoitoihin vaan elämme sitten kahdestaan ❤ me molemmat tietenkin toivomme, että perheemme lisääntyisi ja meitä olisi joskus edes kolme, mutta se ei kuitenkaan ole meidän suhteen ainoa haave. Noin kuuden vuoden seurustelun jälkeen kihlauduimme keväällä ja häitä suunnitellaan ensi kesälle jos vain COVID & rajoitukset sen sallivat.

Tsemppiä kaikille omiin tilanteisiin!

Mä oon mittaillut lämpöjä noin vuoden verran Oura-sormuksella. Sen hyvä puoli on, että se seuraa lämpöä aina tiettyyn vuorokaudenaikaan eli ei tarvitse itse tehdä mitään muuta kuin avata data aamuisin, Lämmöistä opin ainakin sen, että mulla lämpö nousee noin 0.3 astetta ovulaation jälkeen. Dpo 3 tulee dippi perustasolle, jonka jälkeen lämpötila taas nousee. Toinen dippi perustasolle tulee dpo 8-7, jonka jälkeen taas  lämpö nousee 0.3-0.5 astetta. Dpo 12 alkaa tiputtelu ja lämpötila kääntyy laskuun. Lopulta lämpätila romahtaa perustason alapuolelle sinä päivänä kuukautiset alkaa. Dipit dpo 3 ja dpo 8 kertoo ilmeisesti hormonitason muutoksista (estrogeeni/progesteroni), jotka normaaleja noilla kiertopäivillä. 

Nyt en ole enää tarkoituksella seurannut lämpöjä, koska huomaan stressaavani ihan turhaan, eikä lämpötilojen nousuista tai laskuista voi oikein päätellä mitään muuta kuin sen, että ovulaatio tapahtunut ja että kuukautiset todella alkaa. Itse huomaan sen kyllä tiputtelustakin pari päivää aikaisemmin, joten lämpötilan lasku ei ole relevanttia siinä mielessä. 

Tervetuloa mukaan kuumeilemaan Simpulainen 😊

Voi kun nyt olisikin teidän kierrot Halti ja Portland! Muille tietysti myös tsemppiä.

Täällä dpo 10, eilen olin aikeissa ostaa testin, mutta en ”uskaltanut”. 🤔 Tässä on vielä pari päivää aikaa ajatella että saatan olla raskaana. Miksi viedä sitä pois testaamalla nega. Kyllä ne menkat sieltä kuitenkin taas tulevat ilmoittamaan yk 9 alkamisesta. Usko alkaa loppumaan luomuyritykseen, mies kans alkaa jo herätä siihen ettei se raskaus vaan ala. Alkuun hän jännitti sitä että jos raskaudun heti, nyt alkaa jo huolestua.

Täällä kp 1. Mietin, että ottaisin tähän kiertoon avuksi jonkun Clearbluen tuotteen. Heillä on kuitenkin erilaisia, mikä niistä on se, joka näyttää sitä joko vilkkuvaa tai pysyvää hymynaamaa.

Hinta vähän kirpaisee, mutta ajattelin, että jos niistä saisi vähän mielenrauhaa ja varmuutta.

Ilona Eloisa, Clearbluella on kahtia eri ovulaatiotestejä: Violetteja, jotka mittaa kahta hormonia, eli lh:ta ja estrogeeniä ja pinkkejä, jotka mittaavat vain lh:ta. Violetit mittaavat estrogeenin nousun nimenomaan edellispäivän/päivien tuloksesta, eli kun estrogeeni on lähtenyt kohoamaan, tulee näyttöön vilkkuva hymynaama. Lisäksi violetit tunnistaa estrogeenista riippumatta lh-piikin, eli sen saa kiinni, vaikkei estrgoneeni lähtisikään nousemaan testissä tai tulisi muuta hämminkiä. Lh-piikki näkyy molemmissa testeissä pysyvänä hymynaamana. Mulla oli alkuun violetteja, koska oli hauska saada kaikki info mitä mahdollista, mutta nykyään en tee sillä vilkkuvalla hymynaamalla mitään, kun näen kyllä tikustakin, että viiva alkaa tummenemaan, eli ovis lähestyy (ja lisäksi käyn ultrassa, mutta siellä ei toki moni käy). Mutta siis molemmat on kivoja testejä on ja helppoa, kun näkee selvästi, että meneekö positiivisen raja (40 mIU/ml) rikki vai ei :)

Täti tuli ihan ajallaan... tänään kp4.

Yk3 pitäis lähteä käyntiin, mutta hiukan arveluttaa. Liian suurilla odotuksilla lähdin tähän, kun yk1 on lähtenyt edelliset raskaudet.

Ei oikein tahdo päästä pettymyksestä yli, kun ei voi asiaa jakaa muuta kuin miehen kanssa. Surkean yksinäinen olo.

Miehellä ei lapsia. Minulla on, mut silti valtava tyhjyys valtaa kun vuoto alkaa.