Vauva vuodelle 2020-21

Kysyisin vielä, onko täällä kemiallisen raskauden kokeneita: uskon, että meillä näiden 8 yrityskierron aikana on ollut ainakin 2 kemiallista raskautta. Molempien kiertojen aikana n. 6 päivää ovulaation jälkeen on tullut kiinnittymisvuotoa, jota oli myös ensimmäisessä raskaudessani. Kuitenkin kuukautiset on alkaneet normaalisti, tosin tavanomaista runsaampina ja pidempikestoisina. Olen myös huomannut, että kierto on muuttunut ja PMS-oireet voimistuneet näiden mahdollisten kemiallisten raskauksien jälkeen. Mietin, voiko ongelmana ollakin itselläni kiinnittyminen? Onko teillä muilla omia teorioita siitä, miksi raskaus ei ole alkanut / jatkunut?

Äitykkä-77 kirjoitti:

Nostitte naiset hienon aiheen pöydälle, kivaa että täällä uskalletaan ja pystytään puhumaan myös näistä ei niin mukavista asioista.

Itse olen pyrkinyt mahdollisimman vähän puhumaan jo olemassaolevista lapsistani, jotenkin halunnut tietoisesti välttää sörkkimästä toisten kipukohtia. Mutta toisaalta, en voi myöskään blokata täysin pois sitä mitä elämä on minulle siunannut ja muu perhe välillä viuhahtelee viesteissäni.

Mutta näin jo lapsia saaneena olen myös osaltani kohdannut väheksyntää omista keskenmenoista (en täällä), kuullut että miksi suren kun onhan minulla jo lapsia tai miksi edes haaveilen enää lapsista kun onhan minulla niitä. Asiat eivät kuitenkaan ole niin mustavalkoisia. Minulle henk.kohtaisesti molemmat keskenmenot ovat olleet isoja pudotuksia ja menetyksiä, eikä sitä menetyksen tuskaa ole lievittänyt yhtään tieto siitä että kotona on jo jälkikasvua. Kun jokainen lapsi on kuitenkin se oma yksilönsä, ei ketään korvata jollain toisella.

Ajattelin aikanaan edellisessä liitossa että lapset on nyt saatuna. Nykyisen puolisoni palava halu saada oma lapsi sai minut vielä kerran lähtemään ”vauvaprojektiin” ja ehdin matkan varrella jo kipuilla sitäkin että entäs jos en kykenekään hänestä isää tekemään. Nyt haaveilemme pikkusisaruksesta, keväällä koettu keskenmeno oli musertavaa, ajauduimme osittain sen vuoksi jonkinsortin kriisiinkin. Vaikka olemme äärimmäisen kiitollisia yhteisestä lapsestamme, niin se ei vähennä toivettamme ja haavettamme että saisimme vielä kokea raskauden ja vauva-ajan.

Ja kyllä, minäkin koen välillä tietynlaista katkeruutta kun ympärillä vauvoja syntyy ja minä epäonnistuin taas. Koen jopa tietynlaista vihaa mm sukulaistani kohtaan, heiltä alkuvuodesta otettiin kiireellisesti lapsi huostaan ja uusi on jo tuloillaan eikä elämisen meininki ole muuttunut ainakaan parempaan. Annan itselleni luvan näihinkin tunteisiin, mutta en anna niiden myrkyttää mieltäni. Uskon kuitenkin että jokaiselle meille on oma polku tehty kuljettavaksi, voimme toki jollekin sivupolulle välillä poiketa, mutta paljonkaan emme useampaankaan asiaan voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme.

Paljon halauksia ja positiivisia tuulahduksia tähänkin päivään ihan jokaiselle ❤️ Ja edelleen kiitos että täällä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä vain silotella mutkia suoriksi 🤗

Hyvin kirjoitit Äitykkä77 ❤️

Meillä oli pitkään lapsiluku täynnä, tai ei sitä ikinä ääneen sanottu, mutta kumminkin ❤️Sitten viime syksynä se vauvakuume kumminkin iski ja puolisolle kerroin asiasta. Päätettiin vielä yrittää ja keväällä aloitettiin ❤️ Ikionnellinen olen jokaisesta lapsesta minkä olen saanut, mutta silti suren joka kerta kun kuukautiset alkaa.

Tietenkään en voi samaistua niiden ajatuksiin, jotka yrittävät vasta ensimmäistä lastaan. Koetan silti ymmärtää ja tsempata ❤️

Kaikilla meillä on toiveena raskaus, jotka täällä olemme ❤️

Plussatuulia ihan jokaiselle ❤️

Mulla ei ole kyllä mitään varsinaista perustettä fiilikselleni, mutta sellainen mutu on ollut että olisin hedelmöittynyt useamman kerran tässä kevään ja kesän aikana mutta jostain syystä on mennyt kesken ennen kun on näkynyt raskaustestissä mitään. Oli kyse sitten kiinnittymisestä tai jostain muusta. Kysehän voi olla esimerkiksi myös siitä ettei keltarauhashormonitaso pysy riittävän korkeana ylläpitämään raskautta. Todisteita siis ei ole kun ei ole tullut sitä plussaa, mutta sen verran voimakkaita alkuraskauden oireita ja "sitä tunnetta" on kyllä ollut ainakin kolmesti vai peräti neljästi sitten tammikuun. Ja nytkin parhaillaan siis.

Käyttäjä12187 kirjoitti:

Kysyisin vielä, onko täällä kemiallisen raskauden kokeneita: uskon, että meillä näiden 8 yrityskierron aikana on ollut ainakin 2 kemiallista raskautta. Molempien kiertojen aikana n. 6 päivää ovulaation jälkeen on tullut kiinnittymisvuotoa, jota oli myös ensimmäisessä raskaudessani. Kuitenkin kuukautiset on alkaneet normaalisti, tosin tavanomaista runsaampina ja pidempikestoisina. Olen myös huomannut, että kierto on muuttunut ja PMS-oireet voimistuneet näiden mahdollisten kemiallisten raskauksien jälkeen. Mietin, voiko ongelmana ollakin itselläni kiinnittyminen? Onko teillä muilla omia teorioita siitä, miksi raskaus ei ole alkanut / jatkunut?

Minä luulen tietäväni, ettei meille tule lasta. En tiedä miksi, mutta jokin vaan sanoo minulle näin. Meillähän yritystä takana nyt 20kk, eikä tärpin tärppiä koko aikana, diagnoosi on selittämätön, molemmilla kaikki asiat kokeiden mukaan priimaa.

Ellei kyseessä ole kommunikaatio-ongelma sukusolujen välillä (joka selviää sit IVF:ssä mikäli sinne asti mennään) niin epäilen, että oman elämän rytmittömyys on mahdollinen syy. Olen koko aikusikäni tehnyt kolmivuorotyötä ja elämä on senmukaista. Unirytmi sekaisin, ruokarytmi sekaisin. Olen muutenkin hyvin herkkä hormonitasomuutoksille, ja koska unirytmi ja nälkä ym ovat kaikki hormonien säätelemiä niin sekavuus jossain voi heittää koko systeemin just sopivasti vähän vinksalleen. Mutta minulla ei ole mahdollisuutta tehdä päivätyötä.

Minulla ei ole kiire äidiksi, mielelläni odottaisin vielä pari vuotta, mutta valitettavasti luonto ei ole kanssani samaa mieltä. Se on tässä ehkä rankinta, kun tietää, että pitää puskea vaikkei välttämättä jaksa enää edes kiinnostaa. Mutta tämä ei ole asia, johon voidaan palata sit parin vuoden päästä uudestaan kun ikäkin on 37 vielä tämän vuoden puolella.

Tämä kierto meni meiltä ohi, eikä haittaa yhtään. En usko enää mihinkään luonnolliseen raskautumiseen. Olimme siis eri paikkakunnilla ovulaation aikaan. Loppukuusta ensikäynti julkisella puolella ja saa nähdä mitä he siellä meinaavat hoidoista ja mitä lähdetään tekemään. Yhtään ei kiinnostaisi mitkään hormonit. Haluaisin lähinnä tietää syyn ja mitä asialle voidaan tehdä. Tätähän minä en saa, vaan homma on omanlaista hakuammuntaa ja julkisella lisäksi standardipakettia. Tuntuu vaan työläälle ja hankalalle. Olisi siis helpompaa kuopata koko projekti, mutten kuitenkaan uskalla. Pakko katsoa kisaväsymyksen ohi ja yli ja vaan jaksaa tarpoa tässä pirullisessa uppohangessa.

Vinkkinä muuten Turun seudulla asuville: syyskuun ajan Mehiläinen Felicitaksessa ensikäynti tutkimuksineen puoleen hintaan. Todella hyvä tarjous! Hinnaksi tulee n 100€. Tämä Turun klinikalla, muista Felicitaksista en tiedä.

(bongasin omasta face-feedistä)

portland kirjoitti:

Käyttäjä12187 kirjoitti:

Kysyisin vielä, onko täällä kemiallisen raskauden kokeneita: uskon, että meillä näiden 8 yrityskierron aikana on ollut ainakin 2 kemiallista raskautta. Molempien kiertojen aikana n. 6 päivää ovulaation jälkeen on tullut kiinnittymisvuotoa, jota oli myös ensimmäisessä raskaudessani. Kuitenkin kuukautiset on alkaneet normaalisti, tosin tavanomaista runsaampina ja pidempikestoisina. Olen myös huomannut, että kierto on muuttunut ja PMS-oireet voimistuneet näiden mahdollisten kemiallisten raskauksien jälkeen. Mietin, voiko ongelmana ollakin itselläni kiinnittyminen? Onko teillä muilla omia teorioita siitä, miksi raskaus ei ole alkanut / jatkunut?

Minä luulen tietäväni, ettei meille tule lasta. En tiedä miksi, mutta jokin vaan sanoo minulle näin. Meillähän yritystä takana nyt 20kk, eikä tärpin tärppiä koko aikana, diagnoosi on selittämätön, molemmilla kaikki asiat kokeiden mukaan priimaa.

Ellei kyseessä ole kommunikaatio-ongelma sukusolujen välillä (joka selviää sit IVF:ssä mikäli sinne asti mennään) niin epäilen, että oman elämän rytmittömyys on mahdollinen syy. Olen koko aikusikäni tehnyt kolmivuorotyötä ja elämä on senmukaista. Unirytmi sekaisin, ruokarytmi sekaisin. Olen muutenkin hyvin herkkä hormonitasomuutoksille, ja koska unirytmi ja nälkä ym ovat kaikki hormonien säätelemiä niin sekavuus jossain voi heittää koko systeemin just sopivasti vähän vinksalleen. Mutta minulla ei ole mahdollisuutta tehdä päivätyötä.

Minulla ei ole kiire äidiksi, mielelläni odottaisin vielä pari vuotta, mutta valitettavasti luonto ei ole kanssani samaa mieltä. Se on tässä ehkä rankinta, kun tietää, että pitää puskea vaikkei välttämättä jaksa enää edes kiinnostaa. Mutta tämä ei ole asia, johon voidaan palata sit parin vuoden päästä uudestaan kun ikäkin on 37 vielä tämän vuoden puolella.

Tämä kierto meni meiltä ohi, eikä haittaa yhtään. En usko enää mihinkään luonnolliseen raskautumiseen. Olimme siis eri paikkakunnilla ovulaation aikaan. Loppukuusta ensikäynti julkisella puolella ja saa nähdä mitä he siellä meinaavat hoidoista ja mitä lähdetään tekemään. Yhtään ei kiinnostaisi mitkään hormonit. Haluaisin lähinnä tietää syyn ja mitä asialle voidaan tehdä. Tätähän minä en saa, vaan homma on omanlaista hakuammuntaa ja julkisella lisäksi standardipakettia. Tuntuu vaan työläälle ja hankalalle. Olisi siis helpompaa kuopata koko projekti, mutten kuitenkaan uskalla. Pakko katsoa kisaväsymyksen ohi ja yli ja vaan jaksaa tarpoa tässä pirullisessa uppohangessa.

Voi Portland❤ Toivon teille niin vauvaa❤💕💕💕

Ongelma ei aina ole töissäkään, kiireissä, aikatauluissa jne...

Toivottavasti IVF toisi teille sen lapsen, ei kannata lykätä yritystä pidemmälle.

Meillä nimittäin oli tuo "sukusolujen keskustelemattomuus" sen takia, että miehellä on autoimmuunia ja munasolu hylkii siksi siittiöitä, niissä oli vasta-aineita. No, inseminaatiolla saatiin vasta-aineet pestyä pois ja hedelmöityshän tapahtui samantien❤

En tiedä mitä inseminaatiosta olet mieltä. Mä en osaa uskoa, että voimme onnistua nyt enää luomuna, kun hoitoja ei iän takia enää saada.

Tietty autoimmuunit on sellaisia, että ne välillä sammuvat. Tiedä sitten olisiko sama tilanne siittiöissä, että voisi onnistua raskautumaankin(?)🤪

Lähetän sinulle superisti plussasäteitä💖💕💕💕💕

Äitykkä-77 kirjoitti:

minäkin koen välillä tietynlaista katkeruutta kun ympärillä vauvoja syntyy ja minä epäonnistuin taas. Koen jopa tietynlaista vihaa mm sukulaistani kohtaan, heiltä alkuvuodesta otettiin kiireellisesti lapsi huostaan ja uusi on jo tuloillaan eikä elämisen meininki ole muuttunut ainakaan parempaan. Annan itselleni luvan näihinkin tunteisiin, mutta en anna niiden myrkyttää mieltäni. Uskon kuitenkin että jokaiselle meille on oma polku tehty kuljettavaksi, voimme toki jollekin sivupolulle välillä poiketa, mutta paljonkaan emme useampaankaan asiaan voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisimme.

Paljon halauksia ja positiivisia tuulahduksia tähänkin päivään ihan jokaiselle ❤️ Ja edelleen kiitos että täällä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä eikä vain silotella mutkia suoriksi 🤗

Äitykkä-77, iso huokaus....koen samaa😴, koska olen seurannut sivusta erään neitokaisen elämää, joka vaihtaa miehiä lennosta ja jokaisen kanssa on vuosien varrella hankittu lennosta lapsia, joista ei sitten ole ollenkaan huolehtinut!😓😭

.Lapsia on hänellä jo liuta, ja abortreja muutama. Nyt ihan nuorimmat lapset, jotka ovat hankittu "tuoreimman miehen" kanssa, niin ovat huostassa😓 Koska pariskuntana he eivät huolehdi ollenkaan yhteisistä lapsista ja on kamalaa kuulla, että riitelevät ja kaljoittelevat...syyttävät toinen toisiaan ja milloin ovat putkassa tai käsi poikki. Nyt eroavat.

En toivo tälle neitokaiselle enempää lapsia, vaikka nyt hän on kuulemma löytänyt elämänsä rakkauden, kuvioissa on jälleen uusi mies.

Jos hänelle lapsia vielä tulee, niin on jo kuudes lapsi ja ikää neidolla 45-vuotta.

En iikinä haluaisi sanoa tätä ääneen, mutta toivoisin, että luonto ehkäisisi jo iän puolesta, eikä enempää tulisi lapsia, jotka saavat kärsiä aikuisten takia😓

Ja laittakaahan taas ne kaikki miinuspisteet tähän, kun negojen äänestäjiä täällä riittää...

Hihhh, katsotaan paljonko tämä viesti niitä vetää puoleensa!🤪

Plussaa kaikille tasapuolisesti!👍💕💕💕💕💕💕💕💕

BR, Tähti - Peace and love❤

Aromisuola, nyt toivotaan että yk 6 olis molemmille se plussakierto! (Täällä dpo 11, kp 27. Huomenna pitäisi viimeistään alkaa menkkojen)

Joskus tuntuu että kaikki on raskaana. Tänään kun olin lukenut tämän ketjun, siirryin iltalehden sivulle ja ensimmäisenä otsikkona ”Li Andersson on raskaana” Pääsi pieni katkera nauru. Ei nämä raskausuutiset ole itseltä tietenkään pois, mutta silti tuntuvat välillä kuin iskuilta vyön alle. Silti jotenkin tämän sivuston plussista on aina aidosti ilahtunut. ❤️

Äitykkä, ks. vaun palsta ----45++++

Yritän kaikkeni, toivottavasti voit auttaa?❤



💕💕💕💕💕

Tähti, viestisi sieltä on ilmeisesti jälleen poistettu.

Edelleenkään en halua olla tyly, mutta kun en kyseisessä keskustelussa ole ollut osallisena enkä tiedä mitä siellä on matkan varrella tapahtunut, niin en haluaisi lähteä sitä asiaa hämmentämään ja mahdollisesti itselleni pahaamieltä aiheuttamaan.

Ymmärrän, että sinulta jäi sinne varmasti monta hyvää keskustelutoveria ja hienot keskustelut, mutta ylläpidon yli emme voi kumpikaan kävellä.

Nautitaan tämän keskustelun tarjoamasta vertaistuesta ja hyvästä me-hengestä, itse ainakin olen saanut täältä paljon niin tukea, tsemppiä kuin uutta tietoakin ❤️

Hei,tiedän että pidempään palstalla olleille turhauttavaa näitä samoja asioita höpötellä mutta en millään jaksaisi selata ja etsiä vastauksia ja vaikka olenkin lueskellut palstalla tammikuusta lähtien niin mennyt jotenkin ohi. Eli terolut lääkkeestä kokemuksia,lääkäri määräsi ja ensi kierrosta otan käyttöön. Itsellä tätä määrättiin kierron jatkuviin kipuihin eli ei niinkään kierrron säännöllistämiseen,koska on säännöllinen ollut kokoajan. Haluaisinkin kuulla onko ollut minkälaisia sivuvaikutuksia tästä lääkkeestä,ja muitakin kokemuksia saa kertoa☺️ Täällä yk 8 ,dpo 7..

Tsirbulainen, minulle Terolutit määrättiin tiputteluvuotoihin, runsaaseen vuotoon ja koviin menkkakipuihin 3 kierron ajaksi kp 15-24.

Kaksi kiertoa niitä söin, kolmannen jätin syömättä koska minulle niistä tuli ihan törkeen pahaolo.

Olen kyllä todella herkkä kaikille hormonivalmisteille, joten veikkaampa reagoineeni nytkin voimakkaammin.

Apua niistä kyllä oli, tiputtelut jäivät sille tielle ja toivottavasti pysyvätkin poissa, viimeiset kuukautiset olivat hyvin maltilliset vuodoltaan eikä kipujakaan ollut kuin normi menkkajomotus ekana vuotopäivänä. Tiedä sitten mikä on minkäkin vaikutusta, mutta olen kaikkinensa tyytyväinen lääkkeen vaikutukseen vaikkakaan tuo kurja olo ei ollut kiva lisä.

Toivottavasti saat apua kipuiluihin valmisteesta 😊

En muista kenelle nyt vastaan, vastaan kaikille jotka keskustelevat aiheesta.

Ennen esikoista mulla oli pari kemiallista. Ensimmäinen kemiallinen näkyi testissä haaleana plussana, mutta seuraavana päivänä oli jo kadonnut. Mies ei tahtonut millään uskoa että testi niin vain muuttui negatiiviseksi ja piti toivoa yllä vielä siinäkin vaiheessa kun vuoto alkoi, oli kuulemma netistä lukenut että alkuraskaudessa voi olla menkkojen aikaan pientä vuotoa. Kyllä se sitten uskoi kun vuoto vaan jatkui.

Toinen kemiallinen oli edellistä haaleampi plussa, ja se katosi jo ennen kuin kierto edes ehti päättyä.

Keskenmenoa en ole koskaan kokenut ja toivon etten sitä koskaan joudu kokemaan. Olen tuon pienen vauvankin kanssa oikea karhuemo, näen vaaroja joka paikassa ja neuvon jopa omaa äitiäni vaipanvaihdossa. 🙈 Jos nyt tulisin raskaaksi ja kokisin km, en tiedä mitä tarinoita pää keksii. Mitkä esikoisen vaatteet vauva olisi saanut, olisiko ollut tyttö vai poika, miltä olisi näyttänyt syntyessään (laskettuna aikana). Tälläisiä en varmaankaan olisi ajatellut lapsettomana. En tiedä, mutta luulen että km vauvan jälkeen saattaisi tuntua minusta pahemmalta. Ei siinä mielessä pahemmalta jotta miettisin jäänkö lapsettomaksi (senkin ajatuksen kanssa elin pitkään) vaan koska olen jo kerran saanut kokea raskauden ja vauvan. Tosi vaikea selittää. Ehkä joku sai tästä kiinni.

Niin, ja menkat alkoi. Ehkäisy on kyllä käytössä, mutta tuli olo että noniin! Ei, ei ruveta vielä yrittämään. Kuumeilen kyllä niin et sydän pakahtuu enkä haluaisi yhtään odottaa, mutta pitää polttaa kytkintä vielä ensi kesään.

Oho, edelliseen tekstiin tuli pikku lausejärjestysvirhe.

6 päivää oletettuun menkkojen alkamis päivään 🤔 Jännittää niinkuin joka kuukausi 🙃

Täällä oli useampi jolla yk6 menossa, minulla myös. Jännittävää kuka plussaa seuraavaksi ❤️ Toivotaan plussa aaltoa syyskuulle 😊👍

Milloin teillä alkoi vuoto kemiallisessa plussan kadottua Mannapuuro tai muut?

Mulla on nyt dpo 20, luteraalivaihe kai ei pitäisi olla yli 17 päivää. Testasin noin dpo 14 viivanpaikan tai haalean plussan. Tämän jälkeen olen testannut kolme negativiista raskaustestiä. Menkkoja ei kuitenkaan näy.

Epäilen että voisiko olla, että kyseessä olisi ollut kemiallinen raskaus. Minulla oli jonkin verran mahdollisia raskausoireita, mutta ne ovat kadonneet. Nyt vain alaselkää juilii vähän kuin ennen menkkoja. En siis epäile että olisin raskaana kun mitään oireita ei ole ja testit negatiivisia mutta mietin että voisiko kemiallinen raskaus olla syy luteraalivaiheen pidentymiseen.

Toki voi olla että se viivanpaikka/haamu oli myös negatiivinen testi, jossa vaan jotain hailuraa sattui ilmaantumaan. Ennen kaikki tekemäni testit ovat olleet puhtaita negoja, joten toki tuo pieni hailura toi jotain toivoa.

Ei kai nyt auta kuin odotella, mutta olisi kuitenkin kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia kemiallisista raskauksista ja miten se vaikutti luteraalivaiheeseen ja milloin mahdolliset oireet katosivat ym.

Tsemppiä kaikille piinailijoille ja plussatuulia!

Mulla oli viime kierrossa kemiallinen. Laitoin testistäkin tänne kuvaa, kun sain haalean plussan, mutta kemialliseksi osoittautui.

Tein ensimmäisen testin kp 25/26, jolloin sain hyvin haalean plussan. Plussat sain myös 26/26 sekä 27/26 ja olivat hitusen vahvempia. Kp28/26 sain digiin raskaana 1-2 ja seuraavana aamuna tuosta alkoi verinen vuoto, joka yltyi nopeasti kovaksi vuodoksi. Vuoto kesti 6 päivää ja kivut olivat hieman normi menkkakipuja kovemmat. Testi näytti jo ennen vuodon loppumista täysin negaa.

Nyt kp16/26 ja tänään aamulla ovisplussa saatu testiin. Vaikuttaa siltä, että kierto hieman pitenee, ainakin toivon niin, että jäis mahdolliselle kiinnittymiselle aikaa😊

Kemiallisessa sain ovisplussan kp13/26.

Tsempit kaikille! ☺️

Mulla oireet kesti ekassa vain sen päivän kun plussa näkyi, mutta jälkikäteen ajateltuna ne saattoivat johtua jännityksestä. Menkat alkoivat vain pari päivää myöhässä.

Täällä palstalla on muuten lisääntynyt alapeukuttelu heti erään trollin kadottua.

Voimia kaikille omiin kierron vaiheisiin ja koettelemuksiin <3

Toivon oikein kunnon plussa-aaltoa tänne kaikille :) <3

Minullakin on jo ne kaksi lasta, mutta kuten kirjoittelin aiemmin, että koska heidän saamisensa oli piiiiitkä ja raskas tie, niin koen valtavaa painetta tästä uudesta yrittämisestä. Lisäksi pelkään, etten pysty tekemään nykyisestä puolisostani isää ollenkaan, vaikka miten yrittäisimme :( Tieto lisää tuskaa ja kun tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että millainen tie tuo hoitopolku osaa olla ja mitä kaikki maksaa niin aivan hirvittää. Lisäksi ahdistaa sekin, kun täällä päin ei näköjään edelleenkään ole lapsettomuusklinikkaa lähimain (ja julkinen puolikin teettää hoitonsa muualla), vaan olisi lähdettävä about joka toimenpidettä varten 250km päähän :( Kaikki tuntuu jotenkin niin raskaalta välillä, että tekisi mieli vain luovuttaa ja samalla huutaa suureen ääneen, että eikö nyt rrrkele olisi voinut tällä kierroksella päästä vähän helpommalla.

Täällä siis yk 6 alkamassa myös, tänään taitaa olla dpo 14 ja menkkoja odotan huomiselle. Testaamisen lopetin jo pari kolme päivää sitten, jaksa tuijotella niitä typeriä tyhjiä tikkuja tai viivanpaikkoja yhtään enää. Rautalisää olen nyt syönyt pari viikkoa, vielä pari viikkoa lisää ja sitten ensimmäinen kontrolli. Toivotaan, että ferritiini olisi lähtenyt edes vähäsen nousuun. En tiedä kuvittelenko vaan, mutta olen huomaavinani, että rautalisän myötä huomaan oman hienhajuni selvemmin ja sitä (hikoilua) on enemmän kuin ennemmin. Ehkä vaan luulen, mutta olenkin ihmetellyt tässä pari vuotta, kun tuntui, ettei hiki enää haissut millekään enkä hikoillut läheskään niin paljon kuin aiemmin, mutta nyt tuntuu taas niinkuin oltaisiin palaamassa normaaliin. Voiko tämäkin olla rautalisästä kiinni tosiaan? Täytyy lähteä googlailemaan :D