Hain töitä vakavasti uupuneena, olen pulassa.

Auttakaa joku.

Voi sinua, mene ihmeessä työtetveyteen, kait käytettävissäsi, onhan sairausloma palkallista melko pitkään. Joskus lyhyempikin hengähdystauko riittää ja palauttaa voimat ja ilon. Itseään pitää suojella.

En osaa auttaa muuten kuin sanomalla omasta kokemuksesta, että uuden työn aloittaminen on aina rankkaa. Yritä antaa itsellesi aikaa. Ja voit totta kai hakea apua esim. työterveydenhuollosta, ei siinä ole mitään häpeämistä, ja parempi jokaiselle järkevälle työnantajallekin, että ”paljastut” ja saat apua kuin että sinnittelisit haamurajoilla.

Enemmän pitäisi tietää työn luonteesta, mutta aloituksen perusteella kuulostaa siltä, että yrität ihan turhaan pitää jotain liput liehuen -fasadia ihmisille. Kenenkään riipaksi et saa ruveta omilla ongelmilla, mutta jos perehdyt kanssatyöntekijöihisi, todennäköisesti huomaat, että kaikenlaista on muillakin ihmisillä, ja voit saada siitä voimia ja yhteishenkeä. Puhumattakaan että silloin päästäsi ei tule suorituskeskeinen painekattila.

Olen ap. Koen huonoa omatuntoa kun niin kerroin työnantajalle että oon terve. Todellakin tuntuu että kokoajan ylläpidän fasaadia. Asunto on pelkkää kaaos, en hoida enää laskuja, en pysty syömään, kukaan ei töissä uskoisi tällaista minusta. Lähipiirissä ymmärrystä ei löydy ja sitten ihmetellään miksi unohdan asioita.

Te toimisto hengittää niskaan, en voi lähteä enää työpaikasta millään enkä saa tehdä osa-aikaista. Terveysasemalta ei ole koskaan herunut mitään apua.

Vierailija kirjoitti:

Olen ap. Koen huonoa omatuntoa kun niin kerroin työnantajalle että oon terve. Todellakin tuntuu että kokoajan ylläpidän fasaadia. Asunto on pelkkää kaaos, en hoida enää laskuja, en pysty syömään, kukaan ei töissä uskoisi tällaista minusta. Lähipiirissä ymmärrystä ei löydy ja sitten ihmetellään miksi unohdan asioita.

Te toimisto hengittää niskaan, en voi lähteä enää työpaikasta millään enkä saa tehdä osa-aikaista. Terveysasemalta ei ole koskaan herunut mitään apua.

Mene sitten toiselle lääkärille, jos olet huonolle sattunut. Kerro tilanteesi rehellisesti ja saat sairauslomaa, jolloin voit hyvällä omatunnolla levätä. Itseään pitää hoitaa!

Voi olla varastoraudanpuute. Perehdy asiaan. Jos syötkin huonosti. Tai sitten joku muu sairaus. Ei toi normaalia ole.

Mä hoidin omaa työuupumusta rauhoittamalla kaiken elämässä. Töissä tein sen mikä oli välttämätöntä ja kahvittelin kollegojen kanssa ahkerasti. Pidin lomat ja viikonloput, enkä tehnyt ylitöitä. Osallistuin nettivalmennukseen, jonka tavoitteena on oppia terveempi tapa syödä, liikkua ja nukkua sekä hallita stressiä. Aloitin reippaan lisäravinnekuurin. Lopetin alkoholin käytön melkein kokonaan. Työterveydestä en saanut apua. Nyt reilu puoli vuotta mennyt ja alkaa vaikuttaa jo hyvältä. Paino tippunut 15 kg ja muisti on palannut kuten myös itsetunto. Toki tätä ennen oli vuoden kärvistely, jossa yritin huonoilla keinoilla ratkaista ongelmaa ennen kuin tämä resepti löytyi. Olen edelleen varjo entisestä mutta suunta on oikea. Tsemppiä! Sinä olet siellä alla jossain ja tervehdyt vielä.

Kylläpä on lohdutonta kun on kaikki maailman työterveydenhuollot, julkiset ja liitot eikä kukaan pysty auttaa, häpeällistä. Väkisin miettii että mitä järkeä on ylläpitää tätä kaikkea kun ei ihmiset kuitenkaan saa apua??

Tämä uupuminen alkaa jo olemaan epidemia, sukulaispoika kertoi että koulussa yli puolet syö jotain lääkettä jaksamiseen. Kellekkään ei tulis mielenkään tehdä lapsia kun on näin karmea tilanne. Pelkkää muuttoa ja pätkätyötä vuodesta toiseen, vaatimukset kasvaneet.

Menet niin monelle lääkärille kuin tarvitsee, että saat tarvitsemaasi apua. Jos rahaa löytyy yhtään ylimääräistä, niin suosittelen käymään yksityisellä. Olisi hyvä, jos pääsisit keskustelemaan jonkun ammattilaisen kanssa noista kroonisista ongelmistasi. Pyydä lähete lääkäriltä. Joku lääkityskin voisi ehkä olla kohdallaan.

Mutta noin muuten itsehoitona tärkein on luoda itsellesi säännölliset rutiinit syömisen, nukkumisen ja kevyen ulkoilun suhteen. Jos et jaksa ulkoilla vielä, niin ei se mitään. Pääasia, että söisit ja nukkuisit terveellisesti ja säännöllisesti. Vältä kahvia, alkoholia ja muita keskushermostoon vaikuttavia aineita.

Ja anna armoa itsellesi. Me kaikki ollaan jollain tavalla viallisia eikä täydellisiä olla kukaan. Jokaisella meillä on hyviä ja huonoja kausia, joskus pidempiä, joskus lyhyempiä. Se mitä sun elämä on tänään, ei ole totuus siitä että millaista se on tulevaisuudessa. Anna itsellesi lupa olla väsynyt. Ota vastaan sairausloma jos et pysty töissä käymään. Anna itsellesi lupa olla "vähemmän ok". Se riittää juuri nyt, kun ei muuhun pysty.

Muista, että jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu. Eli älä käperry yksikseen kotiin, jos se ei ole tähänkään asti toiminut. Tee sitä, mikä toimii. Kaikkea hyvää jatkoon sinulle, ap.

Voisitko yrittää etsiä osa-aika työtä mikäli vaan tilanteesi sallii.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä on lohdutonta kun on kaikki maailman työterveydenhuollot, julkiset ja liitot eikä kukaan pysty auttaa, häpeällistä. Väkisin miettii että mitä järkeä on ylläpitää tätä kaikkea kun ei ihmiset kuitenkaan saa apua??

Tämä uupuminen alkaa jo olemaan epidemia, sukulaispoika kertoi että koulussa yli puolet syö jotain lääkettä jaksamiseen. Kellekkään ei tulis mielenkään tehdä lapsia kun on näin karmea tilanne. Pelkkää muuttoa ja pätkätyötä vuodesta toiseen, vaatimukset kasvaneet.

Ja sitten kun ne lapset on, niin mikään perheneuvola tms. ei auta. Jutustellaan vaan, vaikka töitten takia ei edes ehtisi siellä käydä. Ajat on perheneuvolan etujen mukaisesti eli viimeiset ajat alkuiltapäivästä.

Neuvola taas ei lapsen syntymän jälkeen ole äidistä tai vanhempien jaksamisesta enää vähääkään kiinnostunut. Siihen asti se kiinnostaa sikiön kehityksen takia.

Työterveyshuolto ei voi vaikuttaa työolosuhteisiin tai työn vaatimuksiin. Sielläkin vain jutustellaan ja mietitään miten työntekijä saataisiin muuttumaan sairaita työoloja jaksavaksi.

Ennen burnista ja lopullista hermoromahdusta olin kuin juoksuhaudassa juoksija. Takaa vyöryi kaaos. Oli pakko pysyä liikkeessä. Olin satavarma että jos nyt luovutan, katastrofi koittaa ja niin edespäin. Uupunut mieli ei näe maailmaa normaalisti. Kaikki on uhkaa ja uhkakuvia. Ainoa tuttu asia, työ, piti maailman koossa ja juuri tämä tuttu asia murensi sitä sisältäpäin. Piti vain selvitä ja selvitä. Nyt burniksesta noin kaksi vuotta ja elämä alkaa pikkuhiljaa voittamaan. Ansiosidonnaista on edelleen jäljellä, opiskelen omalla tahdilla sitä mitä kiinnostaa. Nautin elämästä, en välitä enää mitä ”muut” ajattelevat. Työttömyys oli minulle, burniksen partaalla sinnittelevälle duunarille pahinta kun olin töissä. Nyt kun olen heittänyt yhteiskunnan vaatimukset romukoppaan, alan viimein tajuta että ei ihminen ole töitä varten. Miksi kärvistellä töissä jos joku toinen kaipaisi samaa paikkaa enemmän. Ihmisiä on jokatapauksessa liikaa töihin nähden. Automaatio pitää tästä huolen. Ei kenenkään ole pakko kiduttaa itseään töissä joita ei halua tehdä, ostaakseen tavaroita joita ei tarvitse, tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin joista ei edes sen kummemmin pidä.

Jos työpaikallasi on työterveyshuolto, mene puhumaan sinne. Jos voit valita, mene puhumaan sellaiselle erikoislääkärille, joka on erikoistunut kuntoutusasioihin ja työkyvyn arviointiin.

Elämässä tapahtuu paljon sellaista, mitä ei pysty ennakoimaan. Kollega sai burniksen avioeron takia. Ei ollut työkykyinen ja sai sairauslomaa.