Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Moniko teistä osallistuu ISOVANHEMPIENSA hoitoon?
23.02.2019 |
Paljon toivotaan, että isovanhemmat hoitaisivat lapsenlapsiaan.
Itseäni ei ole isovanhemmat aikanaan hoitaneet, olivat liian vanhoja ja sairaita. Omat vanhempani ovat auttaneet minua kyllä lastenhoidossa. Omat lapseni ovat ainakin vielä lapsettomia, mutta ovat kyllä jo sen ikäisiä, että lapsia voisi olla. En tiedä miten niitä ehtisin ja jaksaisin hoitaa (haluaisin kyllä) jos niitä olisi: aikani ja energiani menee paitsi töissä myös omien iäkkäiden vanhempieni hoidossa. Tai auttamisessa, miten sen nyt sanoisi. Ovat 80 - 90 välillä iältään, asuvat keskenään, krämppää on, apua tarvitaan, maailma on vaikea aina pankkiyhteyksistä ja vero- ja kelapapereista alkaen lumitöihin asti. Lääkärikäynneistä nyt puhumattakaan. Rakastan vanhempiani ja haluankin heitä auttaa. Aikuiset lapseni eivät osallistu mitenkään. Kiinnostaa kovasti miten te, joiden isovanhemmat elävät. Osallistutteko oikeasti isovanhempienne hoitoon, vai onko kyseessä tyyliin soitan kaksi kertaa vuodessa ja käyn kerran...
Kommentit (36)
Itse olen "hoitanut" ja huolehtinut oman mummini, muistisairas joka asui omassa asunnossa, itsellä ei ole vanhempia jotka olisi voineet sen tehdä "mun puolesta", enkä olisi halunnutkaan olla niin etten olisi kuulunut mummin elämään.
Ei olisi tullut mieleenkään, että en olisi omasta rakkaasta isovanhemmasta huolta pitänyt, ei ollut aina helppoa eikä kevyttä kun itse työelämässä ja pienet lapset. Mutta päivääkään en ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sana jota haet on kylläkin KREMPPA. Tulee ruotsin sanasta krämpa, krämpor eli vaiva.
Kumpikaan muoto, krämppä tai kremppa, ei taida löytyä nykysuomen sanakirjasta. Itse ymmärrän kyllä kummankin sanan, ja kumpaakin olen kuullut käytettävän läntisen Suomen alueella, ja paria muutakin muotoa vielä.
Krämppä-sana ei löydy yhtikäs mistään. Ihan turha selittää murteella.
t. länsisuomalainen
Vierailen jatkuvasti hoivakodeissa. Kyllä ne vanhukset ovat pieni vähemmistö, joiden luona omaiset käyvät edes viikottain. Mummu on hommansa hoitanut, kun siitä ei ole enää lastenvahdiksi ja lapseksi jääneiden aikuisten auttelijaksi.
Itsekin autan paljon iäkkäitä vanhempiani, lisäksi käyn töissä.
En tiedä paljonko lapset oikein minulta apua toivoisivat, mutta tosiasia on, että eioota on pakko tarjota välillä. Ei, en jaksa ottaa vauvaa viikonlopuksi yökylään, ei en jaksa tulla pinoamaan teidän puukasaa kun olette itse lomamatkalla, enkä myöskään ota koululaisia viikoksi mökille. Ei ne lasten perheet mullakaan laita tikkua ristiin vanhempieni tai minunkaan hyväkseni - enkä näillä näkymin näe pienintäkään mahdollisuutta, että heistä olisi minulle apua vanhuudessanikaan, vaikka miten auttaisin heitä. Sanottakoon, että ennen kuin vanhempieni kunto näin heikkeni, autoin lapsiani paljonkin. Mutta nyt ei kyllä jaksamiset riitä. Tiedän, itse olen kasvattanut, sekä poikani että tyttäreni. Pieleen meni sekin ilmeisesti, kun nykyään näytetään pitkää naamaa ja syyllistetään kaikesta mitä en tee lasteni hyväksi. Että siinä kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sana jota haet on kylläkin KREMPPA. Tulee ruotsin sanasta krämpa, krämpor eli vaiva.
Kumpikaan muoto, krämppä tai kremppa, ei taida löytyä nykysuomen sanakirjasta. Itse ymmärrän kyllä kummankin sanan, ja kumpaakin olen kuullut käytettävän läntisen Suomen alueella, ja paria muutakin muotoa vielä.
Sana kremppa löytyy sekä Nykysuomen sanakirjasta että Suomen kielen perussanakirjasta: "arkikieltä, esimerkiksi annetaan jälkimmäisessä "vanhuuden vaiva".
Sanaa tai edes jonkin mukasanan "muotoa"? krämppä ei löydy mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo krämppä on samanlainen juntin väärinymmärrys kuin "sanat" collage oppilaitoksesta puhuttaessa tai fliitzi kun puhutaan kankaasta.
Tämä on meillä erittäin akuutti kysymys, koska avomiehen äiti vaatii apua omien vanhempiensa hoitamiseen. Avomies on joka toinen viikonloppu mummolassa perjantaista sunnuntai-iltaan, tekee ruuat, siivoaa, ulkoiluttaa jne., koska kunnan kotiapua saa vain viikolla. Joka toine viikoloppu siellä on avomiehen sisko. Avomiehen äiti käy viikolla kahdesti, toinen sisko kerran.
Minusta ihan käsittämätöntä hyysäämistä, monta perhettä joutuu elämään kahden vanhuksen päätösten mukaan.Täysin järjetöntä! Ja avomies hokee (äitinsä opettamana), että kun ne on aikanaan hoitaneet minua! No niin on, mutta mitä merkitystä sillä on, saavay isoja eläkkeitä ja voivat törsätä rahaa vaikka mihin, miksi kiusata sukulaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osallistu. Elossa olevat isovanhempani ovat ysikymppisiä. Ei tunnu luontevalta, isovanhemmillani herää itsellään enemmän sellainen passausolo vaikka tietenkään eivät jaksa enää semmoista, mutta vierastavat ajatusta että hoitaisin jotenkin. Enemmän tykkäävät kun näkiessä jutellaan paljon ja toki silloin autan jos tarvitsee pikkuasioissa eli haen postit ja vien roskat ym, syön seurana jotta muistisairas söisi hieman paremmin jne mutta eivät halua missään nimessä että menisin auttamaan heitä suihkuun tms.
Toinen asuu hyvin kaukana, joten näemme vain kerran/kaksi vuoteen koska juuri työelämään siirtyneenä en vain oikein ehi sinne - vie päivän pelkkä yhtene suuntaa matkustaminen eli käynti vaatii pitkän viikonlopun ja niitä mulla on harvoin. Välit jo tämän takia vähän etäiset nykyään, aina en ole varma tunnistaako enää minua kunnolla kuka lapsenlapsistaan olen.
Toinen asuu lähempänä muutaman tunnin ajomatkan päässä joten parin kuun välein yritän ehtiä käymään. Hänen kanssaan on läheiset välit mutta ei tosiaankaan halua että auttaisin sen kummemmin, ei ole luotevaa. Joskus teininä kävin hänen luonaan kesäisin ja silloin tein puutarhahommia sun muita ja autoin kauppareissulla, mutta melko vähän silloin vielä avun tarvettakaan oli.
Molempia hoitavat omat lapsensa, jo vuosia on hoitaneet pankkiasiat sun muut puolestaan ja nykyään auttavat että pääsevät joskus saunaan jne mitä yksin eivät enää tee. Koen että isovanhempani näkevät minut enemmän yhä lapsena vaikka aikuinen olenkin jo, ja muutenkin luottavat henkilökohtaisimmat asiat mieluiten lastensa hoitoon. Esimerkiksi lapsilleen tuntuvat paljon herkemmin näyttävän senkin jos on huono päivä ja kiukuttaa tai on jotain ongelmia muuten ollut niin puhuvat niistä, lastenlasten kanssa ovat aina iloisia ja positiivisia eivätkä sano jos on jotain ongelmaa.
Mulla tosin vanhemmatkin on sanoneet että mielummin käytä aikaa siihen olemiseen ja seurusteluun kun kerrankin ehin käymään, se niin paljon isovanhempia piristää.
3/4 isovanhemmistani kuolivat kun olin lapsi. Yksi mummo on vielä jäljellä. Viimeksi kun näimme, hän haukkui miten ole lihonut ja kauhean näköinen. Mummon luona asuu edelleen enoni, peräkammarinpoika. Kun olin lapsena mummolassa kesät, oli enon huvia tirkistellä minua kun olin saunassa. Hän otti polvelle istumaan kun olin pyyhe päällä ja otti pyyhkeen pois. Minun piti istua alasti siinä niin kauan kuin hän halusi katsella lähietäisyydeltä. Olin jo iso, 11-13 -vuotias mutta en uskaltanut sanoa vastaan kun mummokin asia hyväksyi.
En hoida mummoani, en käy edes katsomassa häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa. Vanhuuden myötä isovanhemmastani on tullut todella ikävästi käyttäytyvä.
Ei pidä tuomita jos ei ymmärrä, että vanhuuteen kuuluu usein muistisairauksia jotka muuttavat ihmisen käyttäytymistä suurestikin.
On vaan opeteltava " luovimaan" ikäänkuin karikoissa.
Samat ilmiöt ovat henkilökunnalle tuttuja hoitokodeissa ja niihin vaan pitää sopeutua ja opetella tulemaan toimeen.
Kuka meistä vielä henkisesti " terveistä" tietää, millainen tulee olemaan itse vanhana? Pitääkö omaisten kylmästi unohtaa että on olemassa?
En usko, että kukaan ilkeyttään muuttuu ikävästi käyttyväksi, vaan taustalla on monet tekijät ennen muuta muistisairaudet.
Toisen luo oli matkaa 500km ja toisen luo 120km. Isoisät kuolleet jo aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elossa olevat isovanhempani ovat vielä ihan hyvässä kunnossa ja pärjäävät itsenäisesti kotona, joten ottaisivat loukkaavana jos joku tulisi heidän asioitaan hoitamaan. Jo kuolleiden elossa ollessa, ovat vanhempani auttaneet heidän asioidensa kanssa silloin, kun ovat huonossa kunnossa olleet. Sairaalassa olen käynyt heitä tervehtimässä kuten muutkin, varsinaista hoitamista ei ole muut kuin terveydenhoitohenkilökunta harrastanut.
Lapsia minulla on kaksi, ja he ovat olleet hoidossa isovanhemmilla viimeksi reilu 2 vuotta sitten. Välit kaikkiin on hyvät, mutta tykkään vain hoitaa lapseni itse ja kyläillä koko perheen kesken sitten vanhemmillani. Isovanhemmillani käyn pari kertaa vuodessa, asuvat niin kaukana ja arki on aika kiireistä minulla.
Me hoidettiin mummi loppuun asti omassa kodissaan kolmen hengen voimin. Kävin 3-6 krt/vko töiden lisäks. Silloin ei vielä ollut itsellä perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sana jota haet on kylläkin KREMPPA. Tulee ruotsin sanasta krämpa, krämpor eli vaiva.
Otapa huomioon, että se "kremppa" ei ole kirjakielinen sana, joten sitä voi ilmaista muullakin tavalla. Minä olen monet monet kerrat kuullut ihmisten sanovan "krämppä" ja myös "rämppä." "On tässä monenlaista rämppää jo ollut." Riippuu varmaan asuinpaikkakunnasta, miten ne monet ruotsinkielestä tulleet sanat lausutaan. Ja kukin käyttää omia omaperaisiä ilmaisujaan, ei ole kiellettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme on krämppä?????
Sillä tarkoitetaan vaivoja, lapsukainen. Semmoista mitä tulee kun ikää karttuu: nivelet kolottelee omia aikojaan, selkään ja niskaan sattuu, tulee asiaa lääkäriin silmistä ja hampaista ja milloin mistäkin huomattavasti useammin kuin nuorempana.
Sana jota haet on kylläkin KREMPPA. Tulee ruotsin sanasta krämpa, krämpor eli vaiva.
Otapa huomioon, että se "kremppa" ei ole kirjakielinen sana, joten sitä voi ilmaista muullakin tavalla. Minä olen monet monet kerrat kuullut ihmisten sanovan "krämppä" ja myös "rämppä." "On tässä monenlaista rämppää jo ollut." Riippuu varmaan asuinpaikkakunnasta, miten ne monet ruotsinkielestä tulleet sanat lausutaan. Ja kukin käyttää omia omaperaisiä ilmaisujaan, ei ole kiellettyä.
En ole väittänyt sitä kirjakieliseksi sanaksi. Vaan sanaksi.
Laita yksikin linkki tai lähde "sanoille" krämppä tai rämppä.
Alue: Aihe vapaa
Silloin kun olivat elossa, olen käynyt ja olen auttanut, mutta en ehkä älyttömän intensiivisesti, koska opiskeluaikana asuin toisella paikkakunnalla. Jos asuu isovanhempien lähellä, on helpompi osallistua.