Ystäväni ärsyyntyy minuun nykyisin, mikä neuvoksi?

Keski-ikäisiä naisia olemme ja ystävyys on pitänyt jo lähes 15 vuotta.
Meillä on (ollut) yhteinen huumorintaju ja vaikka emme joka viikko näekään, puhumme melkein päivittäin puhelimessa.
Nyt jo usean kuukauden aikana olen huomannut, että ystäväni kimmastuu ja hermostuu minuun. Suorastaan loukkaantuu sanomisistani. Mielestäni toimin ja puhun aivan kuten ennenkin ja aikaisemmin ei ongelmia ole ollut.
Meillä on aina ollut tapana hyväntahtoisesti naljailla toisillemme ja vitsailla vähän joka asiasta, nyt kun yritän jotain, niin hän suutahtaa ja loukkaantuu.

Käymme paljon yhteisillä matkoilla. Viimeksi sanoin hänelle lähtiessä, että "Ahaa, tällä kertaa otitkin tarkoituksella pienemmän laukun, ettei mahdu niin paljon tuliaisia..."
(Edellisellä reissulla ostelimme MOLEMMAT ihan mahdottomasti kaikkea, niin että hyvä kun laukkuihin mahtui.) Tästä kaverini kimmastui todella paljon.
"Jaa, sinunko mielestäsi olen sitten joku himoshoppaaja tai minulla on ongelmia hallita rahankäyttöäni???!!!"

Toinen esimerkki, sanoin puhelimessa, että "Eipä ole sinustakaan kuulunut piiitkiin aikoihin mitään..luulin jo että olit unohtanut ja hyljännyt minut" (oikeasti oli jäänyt kaksi päivää väliin soitteluissa)
Hän loukkaantui oikeasti ja sanoi, että "Ai sinunko mielestä minä olen ihminen, joka vain yhtäkkiä lakkaa soittelemasta eikä enää ikinä ota yhteyttä!"

Kolmas esimerkki: Kehuin kylässä käydessäni, että ompa hänellä siistiä ja ihanat uudet verhot. Tästäkin hän onnistui loukkaantumaan ja suutahtamaan, että " Ai, oot sitten sitä mieltä, että normaalisti on ihan sekaista ja entiset verhot olikin niin paskat, että joutikin vaihtaa."

Vielä esimerkki, hän ihmetteli kun hänen naaraskissansa oli viime aikoina lihonut kovasti, niin heitin siihen, että jospa se odottaa pentuja. Hän suuttui todella paljon ja aivan huusi minulle, että luulenko hänen olevan niin vastuuton lemmikinomistaja, että antaisi kissansa kuleksia missä vaan ja lisääntyä omin päin.

Nyt olen ihan ymmälläni ystäväni kanssa. Normaalisti hän on naurahtanut ja sanonut jotain nokkelaa takaisin. Tai vaikka olisi sanonut näillä samoilla sanoilla, mutta sillä tavalla vitsaillen ja "MUKA loukkaantuen" , niin se olisi ollut hänelle tyypillistä ja normaalia. Nyt hän suuttuu ja loukkaantuu ihan oikeasti.
Minä puolestani menen niin hämilleni ja lukkoon, että en saa sanottua enää mitään.

Mistä kiikastaa? Hän on kyllä viimeaikoina ollut muutenkin ärtynyt ja väsynyt.
Vai onko ystävyytemme tullut vain tiensä päähän. On vaikeaa olla koko ajan varpaisillaan ja varoa sanomisia, kun on aina tottunut hänen seurassaan heittämään läppää.

Osaisiko joku auttaa tai kertoa omia kokemuksiaan tai jotain.