Onko tää normaalia ihmisen elämää?
Oon istunut jo viikkoja yksin kotona. En tapaa ketään.
Yhden kerran puhuin naapurin kanssa.
Yhden kerran harrastuspiirissä olin ja siellä tuli puhuttua.
Ja yhden kerran puhuin puolitutun kanssa joka kävi syömässä samassa paikassa.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Mene esim vanhainkotiin pitämään seuraa vanhuksille. Vanhukset on ihania ihmisiä. Eivät syrji sinua esim vaatteidesi tai ammattisi perusteella. Ja heillä on paljon mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan entisajoista.
Mutta kuunteleeko ja kommentoiko he minun elämääni? Ystävyys on vastavuoroista.
eri
Ohis. Mut saanhan sanoa.
Harmittaa ku kaverilla ei ole niin pientä lasta, että joutuisi valvomaan koko ajan.
Ohis. Mut saanhan sanoa.
Harmittaa ku kaverilla ei ole niin pientä lasta, että joutuisi valvomaan koko ajan.
Mene mukaan vapaaehtoistoimintaan! Itse katselen juuri eri vaihtoehtoja kevaalle kun tulee patka jona olen tyoton. Ajattelin olla yhteydessa mielenerveysseuraan, he jarjestavat syrjaytymista ehkaisevaa toimintaa viikoittain ainakin Ita-Helsingissa, esim leffailtoja, yhdessa kokkaamista ja uimahallikaynteja.
Vapaaehtoisjarjestot jarkkaavat paljon toimintaa ihmisille, jotka karsivat yksinaisyydesta, voit menna mukaan 'asiakkaana' tai osallistua toimintaan jarjestoaktiivina :)
Yksinäisyys on sitä että kohtaat itsesi ja tajuat todella suuren oivalluksen. Olet jo tajunnut sen mutta kiellät kaiken ja pakenet väkijoukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Psykiatriystävältäni vastaus: En tiedä mikä on normaalia, mutta sinua varmasti lohduttaa tieto että se on erittäin yleistä.;-)
Onko se oikeasti tosi yleistä, jos elämä on todella epäsosiaalista?
Mene vielä syvemmälle yksinäisyyteen. Se on mahdollista ja kaunista.
Jätä kaikki taaksesi tai eteesi ja hyppää yksinäisyyteen. Löydät sieltä itsesi ja et pääse itsestäsi koskaan eroon.
t.Taijin tuomari, karaten kuningas, potkunyrkkeilyn paavi, kungfun keisari, judon jumala, ymz yms