Lue keskustelun säännöt.
Onko tää normaalia ihmisen elämää?
22.02.2019 |
Oon istunut jo viikkoja yksin kotona. En tapaa ketään.
Yhden kerran puhuin naapurin kanssa.
Yhden kerran harrastuspiirissä olin ja siellä tuli puhuttua.
Ja yhden kerran puhuin puolitutun kanssa joka kävi syömässä samassa paikassa.
Kommentit (28)
Psykiatriystävältäni vastaus: En tiedä mikä on normaalia, mutta sinua varmasti lohduttaa tieto että se on erittäin yleistä.;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama vaikka olisin ulkona, yksin silti!
Vierailija kirjoitti:
Oon istunut jo viikkoja yksin kotona. En tapaa ketään.
Yhden kerran puhuin naapurin kanssa.
Yhden kerran harrastuspiirissä olin ja siellä tuli puhuttua.
Ja yhden kerran puhuin puolitutun kanssa joka kävi syömässä samassa paikassa.
Miksi elät noin? Mikset puhu, mikset hankkiudu ihmisten joukkoon? Jos se sinua häiritsee.
Mutta jos viihdyt, mikä ettei. Normaali on laaja käsite.
Vai onko sekin toisten syy jos et uskalla puhua, jos vetäydyt piiloon ja karkoitat kaikki ympäriltäsi?
Aika moni meistä noin elää. Minä omasta tahdostani ja valinnastani, nautin yksinolosta ja erakoituisin mieluummin korpimetsäänkin jos olisi erätaitoja, joilla isensä siellä elättää. Kun ei ole, täytyy tyytyä olemaan cityerakko.
Sitten tietysti jos ihminen on vasten tahtoaan ilman juurikaan ihmiskontakteja ja kokee itsensä yksinäiseksi ja ahdistuneeksi, tilanne on surullisempi. Sitten ei oikein auta kuin alkaa etsiä mahdollisuuksia päästä sosiaalisiin kontakteihin enemmän, ja jos jokin esim. masennus estää, etsiä siihen hoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon istunut jo viikkoja yksin kotona. En tapaa ketään.
Yhden kerran puhuin naapurin kanssa.
Yhden kerran harrastuspiirissä olin ja siellä tuli puhuttua.
Ja yhden kerran puhuin puolitutun kanssa joka kävi syömässä samassa paikassa.Miksi elät noin? Mikset puhu, mikset hankkiudu ihmisten joukkoon? Jos se sinua häiritsee.
Mutta jos viihdyt, mikä ettei. Normaali on laaja käsite.
Vai onko sekin toisten syy jos et uskalla puhua, jos vetäydyt piiloon ja karkoitat kaikki ympäriltäsi?
Minne menen ihmisten joukkoon Helsingissä?
Seisonko keskellä Narinkkatoria?
Tää on niin epänormaalia tämä kaupunkielämä.
Ihmisiä on mutta ne ovat vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos syvällisesti ruvetaan pohtimaan, mikä edes on normaalia?
Et aiheuta muille tekemisilläsi pahaa mieltä ja jos olet onnellinen, elä just noin. Ei oo pakko sulautua yhteiskunnan muottiin.
Uskon että oot hyvä tuttu / kaveri, et sellainen yli-innokas pälpättäjä-juoruiluja tyyppi.
Eipä tuo minunkaan elämästä erityisesti poikkea. Olen hyvin aktiivinen ja sosiaalinen ihminen, mutta ne ominaisuudet eivät takaa sisältöä elämään yhtään sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon istunut jo viikkoja yksin kotona. En tapaa ketään.
Yhden kerran puhuin naapurin kanssa.
Yhden kerran harrastuspiirissä olin ja siellä tuli puhuttua.
Ja yhden kerran puhuin puolitutun kanssa joka kävi syömässä samassa paikassa.Miksi elät noin? Mikset puhu, mikset hankkiudu ihmisten joukkoon? Jos se sinua häiritsee.
Mutta jos viihdyt, mikä ettei. Normaali on laaja käsite.
Vai onko sekin toisten syy jos et uskalla puhua, jos vetäydyt piiloon ja karkoitat kaikki ympäriltäsi?
Minne menen ihmisten joukkoon Helsingissä?
Seisonko keskellä Narinkkatoria?
Tää on niin epänormaalia tämä kaupunkielämä.
Ihmisiä on mutta ne ovat vieraita.
Käytkö töissä? Elin pitkään samanlaista elämää, mutta sitten lopulta työllistyin ja huomasin että jo kuuluminen työyhteisöön helpottaa yksinäisyyttä (toisaalta pahentaa sitä, koska yksinäisyys loma-aikoina on rankkaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olis raskaampaa elää supersosiaalista elämää, et joka päivä täytys nähdä kavereita tai ylipäätään hirveesti muita ihmisiä. Oon vähän erakkoluonne ja nautin siitä et saan välillä olla pitkäänkin ilman seuraa.
Mä saatan olla parikin viikkoa vain kotona, kun on loma. Viihdyn hyvin pihalla koira seuranani kaikenlaista puuhaillen.
Illalla myös mies seuranani. On mulla oma autokin ja kaupunki ihan lähellä, että voisi vaikka kaupoille lähteä.
Mutta mä en halua nähdä enkä jutella ihmisten kanssa. En koe itseäni masentuneeksi ja miehen kanssa meillä on hauskaa, eikä pahemmin riidellä, mökötellä.
Koen olevani ihan normaali!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, en mäkään ehkä jaksaisi jatkuvaa rallia.
Kaipaan sosiaalista elämää.
Täällä Helsingissä asuminen on helvettiä.
Lapsi käy viikonlopppuisin, muutenhan voisin mennä vaikka muualle.
Onneksi lähden Savoon käymään kohta yhden asian tiimoilta.
Vierailija kirjoitti:
Joo, en mäkään ehkä jaksaisi jatkuvaa rallia.
Kaipaan sosiaalista elämää.
Täällä Helsingissä asuminen on helvettiä.
Lapsi käy viikonlopppuisin, muutenhan voisin mennä vaikka muualle.
Onneksi lähden Savoon käymään kohta yhden asian tiimoilta.
......kaipaat sosiaalista elämää, ? Vai et?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, en mäkään ehkä jaksaisi jatkuvaa rallia.
Kaipaan sosiaalista elämää.
Täällä Helsingissä asuminen on helvettiä.
Lapsi käy viikonlopppuisin, muutenhan voisin mennä vaikka muualle.
Onneksi lähden Savoon käymään kohta yhden asian tiimoilta.......kaipaat sosiaalista elämää, ? Vai et?
Kaipaan mutta en jatkuvaa rallia ihmisten kanssa.
Mökillä saan usein olla yksinäni, etenkin talvella sinne ei juuri kukaan halua.
Mutta sitten kun siellä on koko bändi, kissat ja koirat ja lapset juoksee pitkin pihaa kiljuen, niin kyllä sellaisen "rentouttavan" kesävklopun jälkeen tulee hiljaiseen kotiin oikein mielellään.
Sinccis
Mene esim vanhainkotiin pitämään seuraa vanhuksille. Vanhukset on ihania ihmisiä. Eivät syrji sinua esim vaatteidesi tai ammattisi perusteella. Ja heillä on paljon mielenkiintoisia tarinoita kerrottavanaan entisajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni meistä noin elää. Minä omasta tahdostani ja valinnastani, nautin yksinolosta ja erakoituisin mieluummin korpimetsäänkin jos olisi erätaitoja, joilla isensä siellä elättää. Kun ei ole, täytyy tyytyä olemaan cityerakko.
Sitten tietysti jos ihminen on vasten tahtoaan ilman juurikaan ihmiskontakteja ja kokee itsensä yksinäiseksi ja ahdistuneeksi, tilanne on surullisempi. Sitten ei oikein auta kuin alkaa etsiä mahdollisuuksia päästä sosiaalisiin kontakteihin enemmän, ja jos jokin esim. masennus estää, etsiä siihen hoitoa.
Aikamoista paskanjauhantaa. Kuka tahansa voi opetella erätaitoja.
Sinccis
Totta kyllä. Ehkä oikeampi syy on siis, että en kuitenkaan kaipaa erämaisten maisemien tarjoamaa vielä suurempaa yksinäisyyttä niin paljon, että olisin sen eteen valmis näkemään vaivan opetella selviämistaitoja ja pyrkiä elättämään itseni niin. Siksi ajatus siitä, että asuisin pienessä mökissä yksin jossain kalaisan veden rannalla, viljellen kotitarpeiksi jotain ja metsästellen jäänee haaveeksi. Kun täällä Helsingissäkin onneksi pystyy erakoitumaan aika hyvin. Maisemat ei tosin vedä vertoja luonnonläheisemmille paikoille, mutta toisaalta ei niihin ihmisiin tarvi mitään kontaktia ottaa missään jos ei halua, antavat olla ihan rauhassa.
Miten olisi kansanopistosta joku kurssi joka itseäsi kiinnostaa? Siellä voisi tavata samanhenkisiä ihmisiäkin.
Kursseja on monenlaisia esim. Käsitöitä, kieliä, kokkausta, liiikuntaa ja hinnat on alhaiset.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi kansanopistosta joku kurssi joka itseäsi kiinnostaa? Siellä voisi tavata samanhenkisiä ihmisiäkin.
Kursseja on monenlaisia esim. Käsitöitä, kieliä, kokkausta, liiikuntaa ja hinnat on alhaiset.
Hyvä idea.
No ei...normaali ihminen ei istu viikkoja yksin kotona.