Löydättekö yliopisto-opinnoista muitakin ulottuvuuksia kun osaamisen ja tutkinnon hankkiminen?

Puolison ja ystävien hankkimisen

Kaupunkiiin muuttamisen

Itselleni ainakin aikanaan oli tärkeää jatkuva juopottelu ja opiskelija bileet. Minun kämpästä tuli yleinen bilemesta ja siellä tuli aika suuri kokoelma opiskelija tyttösiä myös  työstettyä! Muista eräänä talvena kun en 4 kuukauteen ollut selvinpäin kuin tiistait ja keskiviikot! Oi niitä aikoja! :)

Opiskelen avoimessa harrastuksena valtio-oppia ym

Kielitaito paranee kun matsku on englanninkielellä, sivistystaso toivon mukaan nousee ja harrastuksena mielekkäämpi kuin moni muu.

lol

Vierailija kirjoitti:

Itselleni ainakin aikanaan oli tärkeää jatkuva juopottelu ja opiskelija bileet. Minun kämpästä tuli yleinen bilemesta ja siellä tuli aika suuri kokoelma opiskelija tyttösiä myös  työstettyä! Muista eräänä talvena kun en 4 kuukauteen ollut selvinpäin kuin tiistait ja keskiviikot! Oi niitä aikoja! :)

Muuten sama, mutta selvät päivät olivat maanantai ja torstai. Ja tyttöset pitää vaihtaa poikasiksi.

Paljonkin. Sivistyksellä en tiedän niin suuresti kehua, mutta oma ajattelu arkielämässä oli analyyttisempaa, mistä oli toisinaan sekä hyötyä että huvia. Sain toteutettua lapsuudenhaaveeni. Yliopisto-opiskelu oli minusta ihan kivaa verrattuna moneen muuhun oppilaitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin. Sivistyksellä en tiedän niin suuresti kehua, mutta oma ajattelu arkielämässä oli analyyttisempaa, mistä oli toisinaan sekä hyötyä että huvia. Sain toteutettua lapsuudenhaaveeni. Yliopisto-opiskelu oli minusta ihan kivaa verrattuna moneen muuhun oppilaitokseen.

Sama täällä. Saan haastaa itseni aivan eri tavalla kun lukiossa.

/

Onko siellä joku onnistunut jotain osaamistakin hankkimaan? Itse tykkäsin syödä tuetusti. Toki omista yliopisto-opinnoista on jo pitkä aika, eikä laitosruoka enää ole yhtä hyvää kuin 90-luvulla.

Kyllä se oli mukavaa vapauden aikaa.

Itsenäisen elämän opettelu turvallisessa ympäristössä. Opiskelu oli tavallaan tuttua lukion jälkeen, mutta itsenäisempää. Oppi vastuuntuntoa ja oma-aloitteisuutta, organisointikykyä, stressinhallintaa ja muita perusasioita, joita työelämässäkin tarvitsee (jos siis pääsee koulutusta vastaaviin hommiin).

Uudet ystävät ja sosiaalinen verkosto ylipäätään. Myös työelämässä auttaa, kun on luonut suhteita opiskelu"kollegoihin". Kuulee helpommin avoimista työpaikoista esimerkiksi. Mutta tärkeintä on se, että löysi samanhenkisiä ihmisiä ympärilleen ja heistä on tullut läheisiä.

Verkostoituminen tulevien päättäjien kanssa työelämää silmällä pitäen.

Pääsy tieteen maailmaan, sivistys ja kriittisyys. Sain tilaisuuden tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin ja ajatuksiin. Sain yliopistolta paljon ystäviä ja löysin puolison. Työttömäksi jouduttuani palasin yliopistolle pariksi vuodeksi tutkimusryhmään omalle tiederetriitilleni. Yliopisto on seurannut mukanani jossain muodossa koko aikuisuuteni ajan.

DI

Kyllä! Opiskeluaika oli elämäni parasta aikaa. Esim. se biletys - sekin on ihan jotain muuta kuin se oli ennen, kun nyt seura oli älyllistä. Kun ennen yliopistoa olin kotipaikkakunnallani bilettänyt, oli lähinnä vedetty viinaa ja kytätty hyvännäköisiä miehiä. Yliopistoaikanakin juotiin, paljonkin, mutta tuoppien ääressä käytiin keskusteluja filosofioista, politiikasta, luonnontieteestä, matematiikasta - kaikenlaisesta kiinnostavasta. Usein seurassa oli monien tieteenalojen opiskelijoita joten näkemystä sai laajalta katsaltokannalta. 

Lisäksi onhan tieteen ja yliopistojen maailma vähän oma maailmansa, kuin olisi päässyt johonkin vuosisatoja vanhaan "salaseuraan" jäseneksi. Sivistyksen ja rationalismin "uskonto", jonka papeiksi ja papittariksi me opiskelimme, taikauskoja ja sivistymättömyyttä vastaan. Siinä oli jotain hienoa.