Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen yllätti
21.02.2019 |
Nyt olen virallisesti eronnut ja haluan purkaa.
Ex-mieheni, perheelleen aiemmin omistautunut isä, ryhtyi suhteeseen työkaverinsa kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen jäi kiinni ja muutti samoin tein uuden naisensa luo. Lapsiaan näkee parin viikon välein, jos ei ole muuta tekemistä. Joskus voi olla kuukauden-pari näkemättä, jos sattuu hyviä bileitä tai muuta tärkeää.
On outoa tajuta, että lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen en tuntenutkaan toista. Vihkivalat eivät painaneet mitään eikä toinen mielestään ollut minulle mitään velkaa. Päin vastoin, syytti minua siitä, etten kieltänyt häntä pakkaamasta kamojaan. Aikuista ihmistä. Koskaan en saanut mitään selitystä sille, miksi näin kävi. Enkä anteeksipyyntöä.
Pitkään hävetti, mietin missä oli vika. Seksiä oli, kahdenkeskeistä aikaa oli, olivatko ne jotenkin huonolaatuisia? Ja olinko tyhmä, kun en aavistanut näin käyvän. Nykyään ei enää hävetä. Hämmästyttää, mutta en häpeä sitä, että luotin puolisooni. Tosin on tosi vaikea luottaa uuteen mieheen, mikä tuntuu kohtuuttomalta häntä kohtaan.
Aika usein mietin sitä, miten voi noin vaan lähteä perheestä ja vaihtaa toiseen. Eikö ole hassua olla isähahmona vieraan miehen lapselle ja jättää omien lasten isän rooli taas vieraan ihmisen täytettäväksi. Ja voiko kahden pettäjän suhteessa oikeasti luottaa toiseen.
Kommentit (45)
Jotkut vaan löytää sen Tosirakkauden aina vaan uudestaan ja uudestaan 2-4 v välein. Ja aina on vaihdettava lennosta. Kuten exäni, jolla on jo 3. uusioperhe kierroksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne varatut miehet selittävät kuinka elämä on paskaa ja vaimo hullu, ei anna eikä välitä. Ovat olleet jo vuosia etäisiä ja oikeastaan vaan lasten takia yhdessä. Ja ihanaa kun monen vuoden jälkeen tuntee taas jotain. Sitten ne naiset uskoo ja säälii miestä ja tietenkin ihastuu.
Mies ärhentelee kotona ja haukkuu naista epäluuloiseksi, mutta kertoo kärsivänsä työstressistä ja/ tai identiteettikriisistä, pyytää ymmärrystä ja vaimo sitä antaa.
Sitten jäävät kiinni salasuhteesta ja haukkuvat vaimon ja tekevät monesta asiasta hankalaa kaikille. Uusi nainen on etusijalla ja lapset ehkä kakkosena.
Kuluu muutama vuosi ja menneet teot kaduttaa, kun niitä vihdoin viimein alkaa ajattelemaan.
Sillä aikaa tämä ex- vaimo on mennyt elämässä eteenpäin ja on iloinen, että pääsi miehestään eroon.
Kiitos ja hei
Vierailija kirjoitti:
Ne varatut miehet selittävät kuinka elämä on paskaa ja vaimo hullu, ei anna eikä välitä. Ovat olleet jo vuosia etäisiä ja oikeastaan vaan lasten takia yhdessä. Ja ihanaa kun monen vuoden jälkeen tuntee taas jotain. Sitten ne naiset uskoo ja säälii miestä ja tietenkin ihastuu.
Mies ärhentelee kotona ja haukkuu naista epäluuloiseksi, mutta kertoo kärsivänsä työstressistä ja/ tai identiteettikriisistä, pyytää ymmärrystä ja vaimo sitä antaa.
Sitten jäävät kiinni salasuhteesta ja haukkuvat vaimon ja tekevät monesta asiasta hankalaa kaikille. Uusi nainen on etusijalla ja lapset ehkä kakkosena.
Kuluu muutama vuosi ja menneet teot kaduttaa, kun niitä vihdoin viimein alkaa ajattelemaan.
Sillä aikaa tämä ex- vaimo on mennyt elämässä eteenpäin ja on iloinen, että pääsi miehestään eroon.
Kiitos ja hei
Näinhän se varmasti on. Kai sitä voi ajatella niin, että hienoa, että pääsivät kokeilemaan. Toisaalta tosi surulliselta kuulostaa.
Tämä on hyvä: "Mä tiesin, että jos vaan jatkan eteenpäin, enkä katkeroidu, niin selviän. Ja niin kävi."
Joitakin naisia se vain kii hottaa enemmän, se sormus. Ikäänkuin keräillään päänahkoja. Tunsin aikanaan erään tällaisen, äitini ikäluokkaa... löysi lopulta sellaisen varatun, jonka sai pidemmäksi aikaa, mutta tuli lempatuksi ja nyt katkerana vanhapiikamummona elelee. Ikinä ei edes naimisiin päässyt, viimeisin mies meni heti uuden naisensa kanssa naimisiin.