Lue keskustelun säännöt.
Eroaminen yllätti
21.02.2019 |
Nyt olen virallisesti eronnut ja haluan purkaa.
Ex-mieheni, perheelleen aiemmin omistautunut isä, ryhtyi suhteeseen työkaverinsa kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen jäi kiinni ja muutti samoin tein uuden naisensa luo. Lapsiaan näkee parin viikon välein, jos ei ole muuta tekemistä. Joskus voi olla kuukauden-pari näkemättä, jos sattuu hyviä bileitä tai muuta tärkeää.
On outoa tajuta, että lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen en tuntenutkaan toista. Vihkivalat eivät painaneet mitään eikä toinen mielestään ollut minulle mitään velkaa. Päin vastoin, syytti minua siitä, etten kieltänyt häntä pakkaamasta kamojaan. Aikuista ihmistä. Koskaan en saanut mitään selitystä sille, miksi näin kävi. Enkä anteeksipyyntöä.
Pitkään hävetti, mietin missä oli vika. Seksiä oli, kahdenkeskeistä aikaa oli, olivatko ne jotenkin huonolaatuisia? Ja olinko tyhmä, kun en aavistanut näin käyvän. Nykyään ei enää hävetä. Hämmästyttää, mutta en häpeä sitä, että luotin puolisooni. Tosin on tosi vaikea luottaa uuteen mieheen, mikä tuntuu kohtuuttomalta häntä kohtaan.
Aika usein mietin sitä, miten voi noin vaan lähteä perheestä ja vaihtaa toiseen. Eikö ole hassua olla isähahmona vieraan miehen lapselle ja jättää omien lasten isän rooli taas vieraan ihmisen täytettäväksi. Ja voiko kahden pettäjän suhteessa oikeasti luottaa toiseen.
Kommentit (45)
Nro 17 jatkaa: Meillä onneksi ero oli vain meidän, hyvänä isänä on pysynyt uudesta suhteestaan huolimatta.
En olisi koskaan kuvitellut, että minä eroan. Mutta sillä pääsee eteenpäin, kun antaa itsensä surra ja sitten hyväksyy asiat ja tekee parhaansa, että löytää tyytyväisyyden.
Tsemppiä kaikille eron kanssa kipuileville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt olen virallisesti eronnut ja haluan purkaa.
Ex-mieheni, perheelleen aiemmin omistautunut isä, ryhtyi suhteeseen työkaverinsa kanssa. Muutaman kuukauden jälkeen jäi kiinni ja muutti samoin tein uuden naisensa luo. Lapsiaan näkee parin viikon välein, jos ei ole muuta tekemistä. Joskus voi olla kuukauden-pari näkemättä, jos sattuu hyviä bileitä tai muuta tärkeää.On outoa tajuta, että lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen en tuntenutkaan toista. Vihkivalat eivät painaneet mitään eikä toinen mielestään ollut minulle mitään velkaa. Päin vastoin, syytti minua siitä, etten kieltänyt häntä pakkaamasta kamojaan. Aikuista ihmistä. Koskaan en saanut mitään selitystä sille, miksi näin kävi. Enkä anteeksipyyntöä.
Pitkään hävetti, mietin missä oli vika. Seksiä oli, kahdenkeskeistä aikaa oli, olivatko ne jotenkin huonolaatuisia? Ja olinko tyhmä, kun en aavistanut näin käyvän. Nykyään ei enää hävetä. Hämmästyttää, mutta en häpeä sitä, että luotin puolisooni. Tosin on tosi vaikea luottaa uuteen mieheen, mikä tuntuu kohtuuttomalta häntä kohtaan.
Aika usein mietin sitä, miten voi noin vaan lähteä perheestä ja vaihtaa toiseen. Eikö ole hassua olla isähahmona vieraan miehen lapselle ja jättää omien lasten isän rooli taas vieraan ihmisen täytettäväksi. Ja voiko kahden pettäjän suhteessa oikeasti luottaa toiseen.
Toi on kyllä niin vttumainen tunne kun olla ja voi. Minä olin naiseni kanssa melkein 10v kimpassa. Suunniteltiin, että mennään naimisiin kun tulee toi tasan kymppi täyteen ja sitten tehdään se kauan odotettu lapsi, kun talousasiat oltiin laitettu kuntoon. Meillä oli kaikki asiat hyvin. Tai niin luulin. Käytiin eri paikoissa kahdestaan ja järjestelin kaikkea kivoja minilomia kartanoille ja kylpylöihin. Sellasta mistä monet tykkää suhteessa. Se oli molemmille kivaa ja hän sanoikin, että kivaa kun yllätit taas tällasella jne jne.
Sit kun tulen kotiin töistä, niin joku vtun lappu pöydällä. Tietsä mä luulin ihan oikeasti että se on joku pränkki. Et nyt kohta se tulee jostain kaupasta ja nauraa sille. EIpä ollut pilaa vaan täyttä totta. Mä raavin päätä ja siis oikeasti luulin pari päivää, että se on vaan joku testi ja pilailee. Ei selitellyt oikeastaan mitään ja laitto estot päälle jne koko setti etten saa kiinni. Miten joku voi olla noin kylmä ja kun ei ole mitään syytä siihen. Se vaan oli tavannut jonkun tyypin jossain ja lähtenyt sen matkaan sitten. Tietenkin niillä on ollut jotain juttua jonkin aikaa, mutta se mitä kaikkea se mun exä sano mulle, niin ei mennyt järkeen. Puhu perheestä, rakkaudesta ja kuinka meidän on hyvä olla ja haluu olla. Sit yhtäkkiä lappu pöydällä.
Kaikesta sen sanomisista lähti pohja. En usko mihinkään mitä se leperteli. Koko tilannetta oli niin vaikeeta käsittää just noiden yhteisten tekojen ja jutteluiden takia.
Asiat saatiin siihen pisteeseen, että ostin sen ulos asunnosta. Meni noin vuosi, niin näin sen veljen ja käytiin kaljalla. Se oli edelleen ihmeissään, että mitä sen systeri oikein teki mulle... Se kerto, että ne kämppärahat mitkä siirsin sille kun ostin sen ulos, niin se uus äijä on pelannu melkein kaikki ja ostellu elektroniikkaa jne ja on ollut poliisia kylässä ja silmää mustana. Jouluna exä oli sit ottanu noi estot pois taas ja laitto hyvää joulua. En vastannut mitään. Olkoot nyt siellä yksiössä sen ihanan miehensä kanssa, joka kohtelee sitä kun paskaa. Mäen ikinä kohdellu sitä huonosti vaan pidin huolta. Jotenkin sairaalla tavalla mä nautin hetken sen nykyisestä tilanteesta, kun se lähti niin kylmästi vailla mitään selitystä.
Hanki tämän päivän Hesari tai käy vaikka kirjastossa lukemassa. Pitkä juttu uskottomuudesta, hyvin avartava. Tuskin sinussa on ollut mitään vikaa, hänessä on vain tapahtunut itsesssään joku sisäinen muutos.
voimia <3
t. saman kokenut
mun toisen perään äkkilähtenyt eksä teki parin vuoden päästä täsmälleen saman tempun sille toiselle.
No, eiköhän useimmiten ne isät kuitenkin lastensa elämässä halua olla eron jälkeenkin.
Toki sympatiaa tunnen jätettyjä kohtaan mutta moni kyllä tuntuu uhriutuvan. Ei kannata, ei täällä voi toista omistaa ja parisuhteesta voi erota jos ei enää rakasta. Sellainen mies, joka lapsensa jättää ei ole mies ollenkaan, mutta parisuhde erikseen.
Turhaan myös käytätte aikaa miettien, kestääkö miehen uusi onni vai ei - mitäpä se teille enää kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tuohon aikaisempaan kertomukseen, jossa uskottomuuden aikana mies oli ollut kotona kärttyisä, puhelin mukana vessassa ja hävinnyt ties mihin menoille pitkiksi ajoiksi, ja myös alkoholin käyttö lisääntynyt.
Meillä oli siis tismalleen sama juttu, ja vielä syytti mua toki vainoharhaiseksi ja hulluksi kun aloin epäillä.
Kaikki uskottomuuden merkit oli siis .
Vierailija kirjoitti:
No, eiköhän useimmiten ne isät kuitenkin lastensa elämässä halua olla eron jälkeenkin.
Toki sympatiaa tunnen jätettyjä kohtaan mutta moni kyllä tuntuu uhriutuvan. Ei kannata, ei täällä voi toista omistaa ja parisuhteesta voi erota jos ei enää rakasta. Sellainen mies, joka lapsensa jättää ei ole mies ollenkaan, mutta parisuhde erikseen.
Turhaan myös käytätte aikaa miettien, kestääkö miehen uusi onni vai ei - mitäpä se teille enää kuuluu.
Toki ihminen saa mennä, jos ei jäädä enää halua. Mielestäni on vaan mielenkiintoista, miten voi elämässään tehdä täyskäännöksen. Ja miksi pitää etsiä uusi, ennen kuin voi erota vanhasta, jos kyse on rakkaudettomuudesta. Tosin meidän tapauksessa kun lapsilla ei ollut suurta merkitystä, ei ollut varmaan tarpeenkaan saada nk. hyvää eroa.
Käytän kyllä paljon aikaa muutenkin miettien asioita, jotka eivät minulle kuulu. Kunhan en pakkomielteisesti tee niin, en koe sitä ongelmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia tai ei, niin sivusuhteen aloittaminen parisuhteen aikana, sen salailu ja äkillinen lähtö on kaikki alhaisia temppuja eikä kerro ihmisestä hyvää. Jos parilla on lapsia, se on alhainen temppu myös lapsia kohtaan.
Erota voi fiksustikin, siihen ei kuulu sivusuhteet.
Mulle itselleni alkaa tiittää aika vaimon likasankona.
Itsemurha tai muutto tyyliin Austraaliaan.
En muista että olisi 15 vuoteen kertaakaan osoittanut Rakkauttaan minua kohtaan.
Olen vain ongelman ratkaisja, lompakko ja orgasmin tuottaja.
Lapset ovat estäneet tekemästä mutosta. Ja kyllä tuota vieläkin rakastan, mutta olisin varmasti onnellisempi jos joku osoittaisi rakastavan minua.
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vuosia sitten samoin. Mies vaihtoi lennosta toiseen.
Useampi vuosi meni ja nyt he ovat jo eronneet. Pari lasta toki piti niiden vuosien aikana lisää saada.
Hiljalleen olemme saaneet välejämme kuntoon ja puhutaan muustakin kuin vain asioista jotka koskevat lapsia.
Exä on kertonut että katuu valintoja joita aikoinaan teki. Ruoho ei ollut vihreämpää aidan toisella puolella. Samat ongelmat sielläkin ajan myötä ja suhteen pohja ei ollut niin varma mitä meidän liitossa oli.
Minun elämääni exä ei enään kuulu eikä tule kuulumaankaan vaan jatkan elämääni ilman häntä vaikka kuinka nyt vuosia myöhemmin katuu jos ja vaikka mitä.
Kyllä se todellisuus vielä iskee näille lennosta vaihtoon liitäjille. Todistetusti.
Muistakaa vain omat arvonne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eiköhän useimmiten ne isät kuitenkin lastensa elämässä halua olla eron jälkeenkin.
Toki sympatiaa tunnen jätettyjä kohtaan mutta moni kyllä tuntuu uhriutuvan. Ei kannata, ei täällä voi toista omistaa ja parisuhteesta voi erota jos ei enää rakasta. Sellainen mies, joka lapsensa jättää ei ole mies ollenkaan, mutta parisuhde erikseen.
Turhaan myös käytätte aikaa miettien, kestääkö miehen uusi onni vai ei - mitäpä se teille enää kuuluu.
Toki ihminen saa mennä, jos ei jäädä enää halua. Mielestäni on vaan mielenkiintoista, miten voi elämässään tehdä täyskäännöksen. Ja miksi pitää etsiä uusi, ennen kuin voi erota vanhasta, jos kyse on rakkaudettomuudesta. Tosin meidän tapauksessa kun lapsilla ei ollut suurta merkitystä, ei ollut varmaan tarpeenkaan saada nk. hyvää eroa.
Käytän kyllä paljon aikaa muutenkin miettien asioita, jotka eivät minulle kuulu. Kunhan en pakkomielteisesti tee niin, en koe sitä ongelmaksi.
Ehkä sitä ei aina tiedä, mitä rakkaus edes on ennenkuin sellaisen kohtaa. Onhan sitä voinut olla mielessään tyytymätön jo pidemmän aikaa. Uskon silti, ettei sellaisesta suhteesta lähde, jossa oikeasti rakastaa. Lapsillesi tosi kurja juttu, ettei isä enää halua heitä tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vuosia sitten samoin. Mies vaihtoi lennosta toiseen.
Useampi vuosi meni ja nyt he ovat jo eronneet. Pari lasta toki piti niiden vuosien aikana lisää saada.
Hiljalleen olemme saaneet välejämme kuntoon ja puhutaan muustakin kuin vain asioista jotka koskevat lapsia.
Exä on kertonut että katuu valintoja joita aikoinaan teki. Ruoho ei ollut vihreämpää aidan toisella puolella. Samat ongelmat sielläkin ajan myötä ja suhteen pohja ei ollut niin varma mitä meidän liitossa oli.
Minun elämääni exä ei enään kuulu eikä tule kuulumaankaan vaan jatkan elämääni ilman häntä vaikka kuinka nyt vuosia myöhemmin katuu jos ja vaikka mitä.
Kyllä se todellisuus vielä iskee näille lennosta vaihtoon liitäjille. Todistetusti.
Muistakaa vain omat arvonne!
No eipä se aina näinkään mene. Itse en esimerkiksi ole ikinä katunut että jätin exäni. Ihan hyvä mies ja lapseni isä, mutta edelleen kymmenen vuoden jälkeen olen tyytyväinen päätökseeni. En kokenut loppuaikoina enkä koe edelleenkään häntä kohtaan mitään muuta kuin korkeintaan kaveruutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vuosia sitten samoin. Mies vaihtoi lennosta toiseen.
Useampi vuosi meni ja nyt he ovat jo eronneet. Pari lasta toki piti niiden vuosien aikana lisää saada.
Hiljalleen olemme saaneet välejämme kuntoon ja puhutaan muustakin kuin vain asioista jotka koskevat lapsia.
Exä on kertonut että katuu valintoja joita aikoinaan teki. Ruoho ei ollut vihreämpää aidan toisella puolella. Samat ongelmat sielläkin ajan myötä ja suhteen pohja ei ollut niin varma mitä meidän liitossa oli.
Minun elämääni exä ei enään kuulu eikä tule kuulumaankaan vaan jatkan elämääni ilman häntä vaikka kuinka nyt vuosia myöhemmin katuu jos ja vaikka mitä.
Kyllä se todellisuus vielä iskee näille lennosta vaihtoon liitäjille. Todistetusti.
Muistakaa vain omat arvonne!No eipä se aina näinkään mene. Itse en esimerkiksi ole ikinä katunut että jätin exäni. Ihan hyvä mies ja lapseni isä, mutta edelleen kymmenen vuoden jälkeen olen tyytyväinen päätökseeni. En kokenut loppuaikoina enkä koe edelleenkään häntä kohtaan mitään muuta kuin korkeintaan kaveruutta.
Vaihdoitko siis lennossa? Miksi et vain eronnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vuosia sitten samoin. Mies vaihtoi lennosta toiseen.
Useampi vuosi meni ja nyt he ovat jo eronneet. Pari lasta toki piti niiden vuosien aikana lisää saada.
Hiljalleen olemme saaneet välejämme kuntoon ja puhutaan muustakin kuin vain asioista jotka koskevat lapsia.
Exä on kertonut että katuu valintoja joita aikoinaan teki. Ruoho ei ollut vihreämpää aidan toisella puolella. Samat ongelmat sielläkin ajan myötä ja suhteen pohja ei ollut niin varma mitä meidän liitossa oli.
Minun elämääni exä ei enään kuulu eikä tule kuulumaankaan vaan jatkan elämääni ilman häntä vaikka kuinka nyt vuosia myöhemmin katuu jos ja vaikka mitä.
Kyllä se todellisuus vielä iskee näille lennosta vaihtoon liitäjille. Todistetusti.
Muistakaa vain omat arvonne!No eipä se aina näinkään mene. Itse en esimerkiksi ole ikinä katunut että jätin exäni. Ihan hyvä mies ja lapseni isä, mutta edelleen kymmenen vuoden jälkeen olen tyytyväinen päätökseeni. En kokenut loppuaikoina enkä koe edelleenkään häntä kohtaan mitään muuta kuin korkeintaan kaveruutta.
Vaihdoitko siis lennossa? Miksi et vain eronnut?
Hyvä kysymys. Yleensä tuollaista tilannetta katselee aika kauan, kyse on suuresta asiasta. Loppusysäys oli työpaikkaromanssi, josta ei kuitenkaan koskaan kehkeytynyt mitään sen kummempaa suhdetta.
Mulla sama kokemus kuin Ap:lla, mies lähti työkaverinsa matkaan täysin yllättäen. Meillä vain sillä erolla, että lopullista eroamispäätöstä mies ei pystynyt itse tekemään - pakotti minut tekemään sen hänen puolestaan. Mies vetkutteli, piti koko ajan yllä suhdetta kollegaansa, ja valehteli minulle siitä (minuakin syytettiin vainoharhaisesti), ja minä itkin ja toivoin, että tilanne raukeaisi. Mutta ei se rauennnut, ennenkuin itse ilmoitin, että nyt riittää ja leffatyyliin pakkasin miehen tavarat.
Varsinaisen Eron jälkeen miestä alkoi kaduttaa, ja hän päätti tehdä kiusallaan elämästäni hankalaa, teki minusta muun muassa aiheettomia lastensuojeluilmoituksia ja uhkaili hakevansa lasten yksinhuoltajuutta eikä suostunut vuosiin maksamaan elatusmaksuja.
Vuosia meni taistellessa. Se oli järjettömän rankkaa aikaa. Vieläkään en ymmärrä, mistä miehen viha minua kohtaan kumpusi, vaikka olen asiaa ja suhdettamme käsitellyt ja saanut siihen onneksi tarvittavaa etäisyyttä. Nyt koen kuitenkin olevani onnellisempi kuin koskaan aiemmin, ja uskon että ero oli minulle onni onnettomuudessa - vaikka totaalinen yllätys olikin. Lasten puolesta surettaa, mutta meillä on ihana perhe ja olemme tosi läheisiä toisillemme. Näkevät isäänsä ja isän uutta perhettä säännöllisesti, joskaan eivät erityisen innokkaasti.
Huomioni kiinnittyy seikkaan, että mies löytää työpaikaltaan uuden naisen. Tästä olen muualtakin kuullut eikä ole mitään kertaluontoisia tarinoita vaan jatkuvasti siellä täällä toistuvia asioita.
Mutta siis mitä ihmettä? Ottaako miehet sormuksensa pois aina kun menevät työpaikoille? Millainen nainen aloittaa seksisuhteen tai jonkunsortin romanttisen suhteen perheellisen tai naimisissa (tai kihloissa) olevan miehen kanssa?
Näkemyksiä, mieluiten totuus kiitos. En vain pysty naisena käsittämään.
Vierailija kirjoitti:
Huomioni kiinnittyy seikkaan, että mies löytää työpaikaltaan uuden naisen. Tästä olen muualtakin kuullut eikä ole mitään kertaluontoisia tarinoita vaan jatkuvasti siellä täällä toistuvia asioita.
Mutta siis mitä ihmettä? Ottaako miehet sormuksensa pois aina kun menevät työpaikoille? Millainen nainen aloittaa seksisuhteen tai jonkunsortin romanttisen suhteen perheellisen tai naimisissa (tai kihloissa) olevan miehen kanssa?
Näkemyksiä, mieluiten totuus kiitos. En vain pysty naisena käsittämään.
Ei minulla ainakaan ole valinnanvaraa miesten suhteen, pitää ottaa se jonka saa, siksi aikaa kun saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomioni kiinnittyy seikkaan, että mies löytää työpaikaltaan uuden naisen. Tästä olen muualtakin kuullut eikä ole mitään kertaluontoisia tarinoita vaan jatkuvasti siellä täällä toistuvia asioita.
Mutta siis mitä ihmettä? Ottaako miehet sormuksensa pois aina kun menevät työpaikoille? Millainen nainen aloittaa seksisuhteen tai jonkunsortin romanttisen suhteen perheellisen tai naimisissa (tai kihloissa) olevan miehen kanssa?
Näkemyksiä, mieluiten totuus kiitos. En vain pysty naisena käsittämään.
Ei minulla ainakaan ole valinnanvaraa miesten suhteen, pitää ottaa se jonka saa, siksi aikaa kun saa.
Mielenkiintoista, meitä on monenlaisia. Itse taas olen ja asun mielummin yksin jos vaihtoehtona on toisen perhe-elämän rikkominen.
Vierailija kirjoitti:
Huomioni kiinnittyy seikkaan, että mies löytää työpaikaltaan uuden naisen. Tästä olen muualtakin kuullut eikä ole mitään kertaluontoisia tarinoita vaan jatkuvasti siellä täällä toistuvia asioita.
Mutta siis mitä ihmettä? Ottaako miehet sormuksensa pois aina kun menevät työpaikoille? Millainen nainen aloittaa seksisuhteen tai jonkunsortin romanttisen suhteen perheellisen tai naimisissa (tai kihloissa) olevan miehen kanssa?
Näkemyksiä, mieluiten totuus kiitos. En vain pysty naisena käsittämään.
Kyllä niitä riittää. Se sormus ja perhe ei merkkaa mitään, jos vain haluttaa se mies saada.
Hän lienee saanut jostain päähänsä, että kerran tässä vain eletään ja sydämen ääntä pitää seurata. Tällaisia selityksiä itse olen aikoinani kuunnellut, enkä usko, että on ihan harvinaista.