Meillä ei ole perheitä ystävinä, siis sellaisia, jotka kävisivät kyläilemässä. Lapset jäävät kyläilyjä paitsi, miten

tämä vaikuttaa heihin. Mulla ja miehelläni on kyllä ystäviä, joita näemme silloin tällöin esim. harrastusten parissa. Mutta meillä käy todella harvoin ketään. Joskus käy isovanhemmat tai lasten kummit, mutta yleensä ollaan aina vaan oman perheen kesken. Lapsilla on omia ystäviä. En ole pystynyt/osannut järjestää lapsille sellaista kyläilykulttuuria, jota lapsena itse sain kokea eli käytiin kylässä ja meillä kävi ystäväperheitä. Joskus olen tästä suruissani, mutta en tiedä onko se turhaa murehtimista. Olen itse vuorotyössä ja tuntuu etten itse ole kovin aktiivinen ja seurallinen enää. Muita samassa tilanteessa?