Mitä sinä häpeät?

Minä häpeän periaatteessa kaikkea mahdollista. Olen saanut sellaisen kasvatuksen, jossa jokaista tekoa joka poikkeaa muiden teoista ja mielipiteistä on hävettävää ja johtaa rangaistukseen joka on jo hävettävää sinänsä.

M 42

Häpeän sitä, millainen olen aidoimmillani, kun en hillitse tai tukahduta itseäni.

Häpeän että puhun tyhmiä, kun puhun samaa tahtia kuin ajattelen.

Häpeän epäloogisuuttani tunteiden vallassa.

Häpeän jos säärikarvani vilahtavat lahkeiden alta tai nännikarvat kaula-aukosta.

Hävettää että piereskelen tai näytän tyhmältä nukkuessani.

Häpeän äkkipikaisuuttani lasten kanssa.

Kasvissyöjiä ja muita viherpiiperöjä.

Häpeän valmistumisen jälkeistä työttömyyttäni, ja ennen kaikkea sitä että en jaksa tällä hetkellä enää sitä "jee jee uutta hakemusta vaan kehiin/usko itseesi/kyllä tekevälle työtä löytyy/kyllä sä jotain keksit"-hypetystä. Kaikki ideat, luovuus, sinnikyys ja optimismi käytetty loppuun. Oksettaa nähdäki työpaikkailmoituksia. Ennen kiinnosti vähän kaikki duunit, nykyään ei yhtään mikään.

Koitan parhaani mukaan torjua "häpeälogiikkaa", eli ihmisten välttelyä ja vetäytymistä. Koitan tehdä asioita, mistä nautin.