Taas odotan että lapsen kaveri lähtisi kotiin

Etkö voi sanoa, että kotona varmaan jo kaivataan? Vai eikö kaivata?

Miksi odotat? Sano sille, että nyt on aika lähteä.

Eikös olekin Ammattivalittaja ihanaa, kun on jotain mitä odottaa.  :)

No olisko hyvä idea pitää vaikka sellanen sääntö, että tiistaisin ei kavereita kylään?

Minkä ikäinen lapsesi on?

Mikä kiire lapsen kaverilla on lähteä kotiin ja miten hänen läsnäolonsa sinua häiritsee? Olisit tyytyväinen, että lapsella ylipäätään on kavereita.

Lapset eivät aina huomaa ajankulua varsinkin jos on kivat pelit kesken. Pitää ystävällisesti ilmoittaa, että 15 min. vielä ja sitten on kotiin lähtemisen aika. Voidaan sopia siinä samalla uusi tapaaminen, tai soitellaan siitä sitten sopivan tilanteen tullen. Asiat pitää sanoa, niin kuin ne on.

Vierailija kirjoitti:

No olisko hyvä idea pitää vaikka sellanen sääntö, että tiistaisin ei kavereita kylään?

Minkä ikäinen lapsesi on?

Nyt on keskiviikko

Just laitoin lapsen kaverin äidille sellaisen purkausviestin että sovitaan jotkut käytännöt kun mua aina kaihertaa että ollaanko me niitä joiden lapsi roikkuu liikaa kylässä eikä jotenkin maagisesti tajua lähteä oikeaan aikaan. Kun meille saa tulla, meillä saa syödä ja minä osaan sanoa että "hei kiva Lauri kun pääsit kylään, onko sulla sovittu joku kotiintuloaika, ai ei, no meillä voi olla tänään kuuteen, tai puol seiskaan jos olette tehneet läksyt".

Onneksi tämä toinen vanhempi koki samoin 👌

Heh, tiedän tunteen. Niin odotin aina itsekin, kun lapset olivat vähän pienempiä. Nyt kun ovat teini-iässä, asiat ovat toisin, olen tyytyväinen, jos meillä on kivoja nuoria. En sitä koskaan ole sanonut kuin ehkä miehelleni, että odotin tosiaan, että kaverit lähtisivät. Tuntui aina, että lasten kaverit eivät olleet niin kiinnostuneita peleistä tai leikeistä, vaan siitä, mitä minä teen, onko meillä herkkuja, mitä meillä on kaapeissa, mitä meillä on missäkin huoneessa, mitä lapset sisarukset tekevät jne.

Onko se lapsi talossanne se joka tekee päätökset ja aikuiset menevät sen mukaan?

Me ollaan kans ne joille aina tullaan kylään. Yksikin käy heittämässä repun kotiin ja sitten tulee meille valittelemaan nälkäänsä. No, annan mä hänellekin välipalan mutta onhan se vähän ärsyttävää että aina meillä, useamman kerran viikossa.

Yksikin päivä sanoin kuudelta että nyt olisi aika lähteä kotiin. Tämä tyttö sanoi että eikun isä sanoi että voin olla kuuteen. En vaan kyennyt enää sanomaan että mutta mulle riittää nyt ja vieraat VEKS. Onneksi on hyväkäytöksinen ja mukava tyttö :)

Onneksi nyt lähti. Sai lapsi tehtyä läksyt ja syötyä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kans ne joille aina tullaan kylään. Yksikin käy heittämässä repun kotiin ja sitten tulee meille valittelemaan nälkäänsä. No, annan mä hänellekin välipalan mutta onhan se vähän ärsyttävää että aina meillä, useamman kerran viikossa.

Yksikin päivä sanoin kuudelta että nyt olisi aika lähteä kotiin. Tämä tyttö sanoi että eikun isä sanoi että voin olla kuuteen. En vaan kyennyt enää sanomaan että mutta mulle riittää nyt ja vieraat VEKS. Onneksi on hyväkäytöksinen ja mukava tyttö :)

Mus kiinnostaa että miten lapsen kaverin teillä oleminen vaikuttaa suhun? Ymmärrän jos asutte tosi ahtaasti ja rahat on tiukilla (toi välipala).

Aidosti siis ihmettelen kun itse tuskin huomaan kavereiden läsnäoloa. Syövät välipalaa kun tulevat koulusta ja tekevät läksyt. Meillä syödään päivällistä vasta klo 19 maissa ja siihen mennessä on kaverit aina lähteneet. Lisäksi on kuitenkin sen verran harrastuksiakin ettei kyläily ole jokailtaista.

Mun mielestä on ihanaa kun on kavereita ja viihtyvät meillä.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kans ne joille aina tullaan kylään. Yksikin käy heittämässä repun kotiin ja sitten tulee meille valittelemaan nälkäänsä. No, annan mä hänellekin välipalan mutta onhan se vähän ärsyttävää että aina meillä, useamman kerran viikossa.

Yksikin päivä sanoin kuudelta että nyt olisi aika lähteä kotiin. Tämä tyttö sanoi että eikun isä sanoi että voin olla kuuteen. En vaan kyennyt enää sanomaan että mutta mulle riittää nyt ja vieraat VEKS. Onneksi on hyväkäytöksinen ja mukava tyttö :)

Korjaan itseäni, siis tytöllä olisi ollut lupa olla puoli seitsemään.

Ja musta on ihanaa että lapsilla on kavereita mutta haluan aikaa myös omalle perheelle, läksyille jne. Enkä itse pidä melusta yhtään .

Usein lapsilla myös menee siihen että kumpikin pelaa puhelimellaan. Omaltani voin puhelimen ottaa pois mutta en kehtaa vieraalta. Ja kuten joku jo aiemmin kirjoitti, yleensä leikkien sijaan kiinnostaa mitä on ruokana, koska syödään, mitä minä teen, "mitä me tehdään?" , tavataan yläkerrasta alakertaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nyt lähti. Sai lapsi tehtyä läksyt ja syötyä.

Miksi ne eivät tee läksyjä yhdessä??? Tää on ollut meillä ihan perusasia ekasta luokasta saakka että kaveri tervetullut mutta läksyt heti välipalan jälkeen ja sitten on vapaus leikkiä. Toiminut hyvin sekä meillä että kavereilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kans ne joille aina tullaan kylään. Yksikin käy heittämässä repun kotiin ja sitten tulee meille valittelemaan nälkäänsä. No, annan mä hänellekin välipalan mutta onhan se vähän ärsyttävää että aina meillä, useamman kerran viikossa.

Yksikin päivä sanoin kuudelta että nyt olisi aika lähteä kotiin. Tämä tyttö sanoi että eikun isä sanoi että voin olla kuuteen. En vaan kyennyt enää sanomaan että mutta mulle riittää nyt ja vieraat VEKS. Onneksi on hyväkäytöksinen ja mukava tyttö :)

Mus kiinnostaa että miten lapsen kaverin teillä oleminen vaikuttaa suhun? Ymmärrän jos asutte tosi ahtaasti ja rahat on tiukilla (toi välipala).

Aidosti siis ihmettelen kun itse tuskin huomaan kavereiden läsnäoloa. Syövät välipalaa kun tulevat koulusta ja tekevät läksyt. Meillä syödään päivällistä vasta klo 19 maissa ja siihen mennessä on kaverit aina lähteneet. Lisäksi on kuitenkin sen verran harrastuksiakin ettei kyläily ole jokailtaista.

Mun mielestä on ihanaa kun on kavereita ja viihtyvät meillä.

Meillä syödään päivällinen neljän aikaan ja iltapala seitsemältä jonka jälkeen sänkyyn. Lapset siis ekalla ja eskarissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kans ne joille aina tullaan kylään. Yksikin käy heittämässä repun kotiin ja sitten tulee meille valittelemaan nälkäänsä. No, annan mä hänellekin välipalan mutta onhan se vähän ärsyttävää että aina meillä, useamman kerran viikossa.

Yksikin päivä sanoin kuudelta että nyt olisi aika lähteä kotiin. Tämä tyttö sanoi että eikun isä sanoi että voin olla kuuteen. En vaan kyennyt enää sanomaan että mutta mulle riittää nyt ja vieraat VEKS. Onneksi on hyväkäytöksinen ja mukava tyttö :)

Korjaan itseäni, siis tytöllä olisi ollut lupa olla puoli seitsemään.

Ja musta on ihanaa että lapsilla on kavereita mutta haluan aikaa myös omalle perheelle, läksyille jne. Enkä itse pidä melusta yhtään .

Usein lapsilla myös menee siihen että kumpikin pelaa puhelimellaan. Omaltani voin puhelimen ottaa pois mutta en kehtaa vieraalta. Ja kuten joku jo aiemmin kirjoitti, yleensä leikkien sijaan kiinnostaa mitä on ruokana, koska syödään, mitä minä teen, "mitä me tehdään?" , tavataan yläkerrasta alakertaan jne.

Sinäkö et osaa sanoa edes läksyjen suhteen että nyt olisi aika vieraan lähetä, koska tää meidän lapsi rupeaa tekemään läksyjään? Muutenkin voi kyllä sanoa että nyt on meidän perheen omaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi nyt lähti. Sai lapsi tehtyä läksyt ja syötyä.

Miksi ne eivät tee läksyjä yhdessä??? Tää on ollut meillä ihan perusasia ekasta luokasta saakka että kaveri tervetullut mutta läksyt heti välipalan jälkeen ja sitten on vapaus leikkiä. Toiminut hyvin sekä meillä että kavereilla.

Tekee toisen kaverin kanssa läksyt mutta tuon kaverin kanssa ei tehnyt. Meillä kuitenkin niin ahdasta ja syödään illalla että tykkään kyllä jos n kello 18 lähtevät. Kuitenkin tänäänkin oli 3 tuntia ja monesti on kaverit 5 tuntiakin.

Lapsi on lapsi, ei hänellä ole aikuisen tajua ymmärtää sosiaalisia sanomattomia sääntöjä.

Teet hänelle palveluksen jos sanot "Hei, kiva kun tulit käymään. Meillä voi olla tänään kello kuuteen saakka." Ei kai nyt LAPSI osaa lukea ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan kans ne joille aina tullaan kylään. Yksikin käy heittämässä repun kotiin ja sitten tulee meille valittelemaan nälkäänsä. No, annan mä hänellekin välipalan mutta onhan se vähän ärsyttävää että aina meillä, useamman kerran viikossa.

Yksikin päivä sanoin kuudelta että nyt olisi aika lähteä kotiin. Tämä tyttö sanoi että eikun isä sanoi että voin olla kuuteen. En vaan kyennyt enää sanomaan että mutta mulle riittää nyt ja vieraat VEKS. Onneksi on hyväkäytöksinen ja mukava tyttö :)

Korjaan itseäni, siis tytöllä olisi ollut lupa olla puoli seitsemään.

Ja musta on ihanaa että lapsilla on kavereita mutta haluan aikaa myös omalle perheelle, läksyille jne. Enkä itse pidä melusta yhtään .

Usein lapsilla myös menee siihen että kumpikin pelaa puhelimellaan. Omaltani voin puhelimen ottaa pois mutta en kehtaa vieraalta. Ja kuten joku jo aiemmin kirjoitti, yleensä leikkien sijaan kiinnostaa mitä on ruokana, koska syödään, mitä minä teen, "mitä me tehdään?" , tavataan yläkerrasta alakertaan jne.

Höh. Jos sulla on kotona lapsi vieraana, niin häntä ohjeistetaan, kohdellaan ja kasvatetaankin siinä kuin omiakin. Läksyt tehdään nyt, tsäbä däbä, kännykät pois, nyt on ulkoiluaika, ruoka on sitten silloin ja silloin, keittiössä ei hyppelehditä ennen kuin läksyt on tehty, jos sinne tullaan niin osallistutaan pilkkomiseen, kattamiseen, pöydän korjaamiseen jne. Omat jäljet siivotaan.

Tämä kaikki sitä suuremmalla syyllä jos lapsivieras on sellainen joka käy usein. On henkistä laiskuutta ja laiminlyöntiä olla osallistumatta sellaisenlapsen kasvatukseen, joka pyörii omissa nurkissa päivittäin. Koska jos ei puutu mitenkään, kasvattaa sitten sillai. Kaikki mitä vieraskin aikuinen tekee tai on tekemättä, vaikuttaa sen lapsen kehitykseen: ja myös oman lapsen, kun hän katsoo tilannetta vierestä ja on siinä mukana läsnä.