Miehellä tytär edellisestä suhteesta, se herättää outoja kysymyksiä siinä mitä tunnen sisällä

Kiinnostaako sua siinä miehessä eniten hänen rahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en voisi olla miehen kanssa, jolle mä olisin tärkeämpi kuin hänen oma lapsensa. Mulle se kertoisi ikäviä asioita hänestä isänä ja sitä myöten miehenä.

Sama täällä. Jos miehellä on lapsia ja hän laiminlyö isän velvollisuuksiaan minun takiani, niin ei hän ole minulle oikea kumppani. Lasten kuuluu mennä uusien kumppaneiden edelle. Sitä on vanhemmuus! Siksi se on ihan sinun päätettävissä haluatko miehen, jolla on lapsia vai ei ole. Jos ei kestä sitä ajatusta, että mies on isä, jolla vastuu lapsistaan, niin ei ole sitten oikea kumppani sinulle.

Miksi luullaan, että nämä asiat ovat toisensa poissulkevia?

Jos kumppani tärkein, niin lasta laiminlyödään.

Jos isä käyttää rahaa parisuhteen eteen, niin lapsi ei saa mitään.

Jos kumppani tärkein, niin lapsi on heitteillä.

Väärin.

No, ei se uusi kumppani kyllä ole ikinä tärkein, jos mies on vastuullinen ja rakastava isä :D sama se on äideilläkin.

Minun uusi aviomieheni on minulle se kaikista tärkein. Ja olen vastuullinen ja rakastava äiti.

Käytännössä ykköseksi laittaminen tarkoittaa sitä, että

- lapset eivät ole läsnä 24/7, vaan meillä On kahdenkeskistäkin aikaa

- hommaan minulle ja miehelleni parempitasoisen loman kuin minulle ja lapsilleni.

- Tai kun käymme ulkona syömässä, menemme kunnon ravintolaan, kun lasten kanssa mennään vain pizzalle tai minne he haluavat

- Tai jos olen päivän lasten kanssa, niin olen heidän kanssaan, ja kun mies tulee illalla kotiin, niin pyhitän illan hänelle ja annan lasten pelata silloin, kun mies on kotona. Eli Kun mies ei ole kotona, silloin puhaan lasten kanssa.

- Lapsilla ei ole meidän makkariin asiaa. Jos yöllä tulee hätä, minä menen lapsen viereen, lapsi ei tule meidän sänkyyn

Tätä tarkoittaa, että parisuhde on ykkönen. Lapseni eivät kärsi tästä yhtään, eivätkä ole laiminlyötyjä.

Vierailija kirjoitti:

...

Tuntuu etten tule koskaan olemaan hänelle se ykkönen, hän on se hänen elämän tärkein nainen ja hän käyttää kaiken ensisijaisesti häneen alkaen rahankäytöstä.

Jään aina kakkoseksi....

Jos miehellä on vähääkään järkeä päässä, niin tuohan on fakta. En ymmärrä miten naiset kuvittelevat olevansa tärkeämpiä miehelle, kuin omat hänen omat lapset. Toisaalta näitäkin miehiä on, joita ei omat lapset kiinnossa, mutta heissää onkin jotain pientä vikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en voisi olla miehen kanssa, jolle mä olisin tärkeämpi kuin hänen oma lapsensa. Mulle se kertoisi ikäviä asioita hänestä isänä ja sitä myöten miehenä.

Sama täällä. Jos miehellä on lapsia ja hän laiminlyö isän velvollisuuksiaan minun takiani, niin ei hän ole minulle oikea kumppani. Lasten kuuluu mennä uusien kumppaneiden edelle. Sitä on vanhemmuus! Siksi se on ihan sinun päätettävissä haluatko miehen, jolla on lapsia vai ei ole. Jos ei kestä sitä ajatusta, että mies on isä, jolla vastuu lapsistaan, niin ei ole sitten oikea kumppani sinulle.

Miksi luullaan, että nämä asiat ovat toisensa poissulkevia?

Jos kumppani tärkein, niin lasta laiminlyödään.

Jos isä käyttää rahaa parisuhteen eteen, niin lapsi ei saa mitään.

Jos kumppani tärkein, niin lapsi on heitteillä.

Väärin.

Tiedän tapauksia, jossa mies on perunut omia vuorojaan uuden naisen takia. Perunut viikonloppujaan, jopa viikkojaan. Ikään kuin ne lapset ovat joku riippakivi isän "uudessa" elämässä. Sellainen vaan on kamalaa itsekkyyttä. On myös aivan upeita isejä, jotka pitävät kiinni sovitusta ja tekevät kaikkensa lasten eteen!

Ei vuorojen peruminen tarkoita, että lapsi olisi heitteillä. Todennäköisesti lapselle se on sama asia - ellei isä lupaile ja tee ohareita, vaan toimii ennakoitavasti ja selittää asian lapselle - eksällehän tuo on vain vaikeaa. Eksää siinä laiminlyödään, ei lasta itseään.

Niin mitä isä selittää lapselle? Et nyt saa tulla luokseni, kun mennään Minnan kanssa treffeille? Voi jeesus... Kyllä se lapsi tajuaa hyvin äkkiä missä mennään, kun isä ei haluakaan häntä sen Minnan takia...

Isä selittää lapselle, että nyt minä en voi ottaa sinua (töiden takia, muiden asioiden vuoksi), mutta viikon päästä kun tulet, niin tehdään silloin jotain tosi kivaa kuten mennään hoploppiin, kun etnyt tänne pääse.

Lapselle ei kuule tule yhtään paha mieli. Hän saa olla kavereiden kanssa enemmän, ja sitten vielä saa erikoispalkinnonkin.

Tietenkin oma lapsi on jokaiselle tärkein. Vain kakara ei sitä tajua. Ja vain päästään kipeä ei tajua, mikä ero on tyttärellä ja puolisolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en voisi olla miehen kanssa, jolle mä olisin tärkeämpi kuin hänen oma lapsensa. Mulle se kertoisi ikäviä asioita hänestä isänä ja sitä myöten miehenä.

Sama täällä. Jos miehellä on lapsia ja hän laiminlyö isän velvollisuuksiaan minun takiani, niin ei hän ole minulle oikea kumppani. Lasten kuuluu mennä uusien kumppaneiden edelle. Sitä on vanhemmuus! Siksi se on ihan sinun päätettävissä haluatko miehen, jolla on lapsia vai ei ole. Jos ei kestä sitä ajatusta, että mies on isä, jolla vastuu lapsistaan, niin ei ole sitten oikea kumppani sinulle.

Miksi luullaan, että nämä asiat ovat toisensa poissulkevia?

Jos kumppani tärkein, niin lasta laiminlyödään.

Jos isä käyttää rahaa parisuhteen eteen, niin lapsi ei saa mitään.

Jos kumppani tärkein, niin lapsi on heitteillä.

Väärin.

No, ei se uusi kumppani kyllä ole ikinä tärkein, jos mies on vastuullinen ja rakastava isä :D sama se on äideilläkin.

Minun uusi aviomieheni on minulle se kaikista tärkein. Ja olen vastuullinen ja rakastava äiti.

Käytännössä ykköseksi laittaminen tarkoittaa sitä, että

- lapset eivät ole läsnä 24/7, vaan meillä On kahdenkeskistäkin aikaa

- hommaan minulle ja miehelleni parempitasoisen loman kuin minulle ja lapsilleni.

- Tai kun käymme ulkona syömässä, menemme kunnon ravintolaan, kun lasten kanssa mennään vain pizzalle tai minne he haluavat

- Tai jos olen päivän lasten kanssa, niin olen heidän kanssaan, ja kun mies tulee illalla kotiin, niin pyhitän illan hänelle ja annan lasten pelata silloin, kun mies on kotona. Eli Kun mies ei ole kotona, silloin puhaan lasten kanssa.

- Lapsilla ei ole meidän makkariin asiaa. Jos yöllä tulee hätä, minä menen lapsen viereen, lapsi ei tule meidän sänkyyn

Tätä tarkoittaa, että parisuhde on ykkönen. Lapseni eivät kärsi tästä yhtään, eivätkä ole laiminlyötyjä.

Ei tästä käy ilmi kyllä mitenkään se, että uusi miehesi olisi ykkönen. Ihan normaalia, ettei lapsia viedä hienoihin ravintoloihin, vaan lapselle kyllä maistuu se pizza. Kyllä varmasti sellaisissakin perheissä, jossa on molemmat biologisia vanhempia, niin aikuiset tekevät keskenään jotain "parempaa", kun ei lapsia nyt vaan kiinnosta onko kyse 5 tähden hotellista vai 4 tähden hotellista. Sinulla on lapsista vastuu ja varmasti tosipaikan tullen valitset lapset ensin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en voisi olla miehen kanssa, jolle mä olisin tärkeämpi kuin hänen oma lapsensa. Mulle se kertoisi ikäviä asioita hänestä isänä ja sitä myöten miehenä.

Sama täällä. Jos miehellä on lapsia ja hän laiminlyö isän velvollisuuksiaan minun takiani, niin ei hän ole minulle oikea kumppani. Lasten kuuluu mennä uusien kumppaneiden edelle. Sitä on vanhemmuus! Siksi se on ihan sinun päätettävissä haluatko miehen, jolla on lapsia vai ei ole. Jos ei kestä sitä ajatusta, että mies on isä, jolla vastuu lapsistaan, niin ei ole sitten oikea kumppani sinulle.

Miksi luullaan, että nämä asiat ovat toisensa poissulkevia?

Jos kumppani tärkein, niin lasta laiminlyödään.

Jos isä käyttää rahaa parisuhteen eteen, niin lapsi ei saa mitään.

Jos kumppani tärkein, niin lapsi on heitteillä.

Väärin.

No, ei se uusi kumppani kyllä ole ikinä tärkein, jos mies on vastuullinen ja rakastava isä :D sama se on äideilläkin.

Minun uusi aviomieheni on minulle se kaikista tärkein. Ja olen vastuullinen ja rakastava äiti.

Käytännössä ykköseksi laittaminen tarkoittaa sitä, että

- lapset eivät ole läsnä 24/7, vaan meillä On kahdenkeskistäkin aikaa

- hommaan minulle ja miehelleni parempitasoisen loman kuin minulle ja lapsilleni.

- Tai kun käymme ulkona syömässä, menemme kunnon ravintolaan, kun lasten kanssa mennään vain pizzalle tai minne he haluavat

- Tai jos olen päivän lasten kanssa, niin olen heidän kanssaan, ja kun mies tulee illalla kotiin, niin pyhitän illan hänelle ja annan lasten pelata silloin, kun mies on kotona. Eli Kun mies ei ole kotona, silloin puhaan lasten kanssa.

- Lapsilla ei ole meidän makkariin asiaa. Jos yöllä tulee hätä, minä menen lapsen viereen, lapsi ei tule meidän sänkyyn

Tätä tarkoittaa, että parisuhde on ykkönen. Lapseni eivät kärsi tästä yhtään, eivätkä ole laiminlyötyjä.

Ei tästä käy ilmi kyllä mitenkään se, että uusi miehesi olisi ykkönen. Ihan normaalia, ettei lapsia viedä hienoihin ravintoloihin, vaan lapselle kyllä maistuu se pizza. Kyllä varmasti sellaisissakin perheissä, jossa on molemmat biologisia vanhempia, niin aikuiset tekevät keskenään jotain "parempaa", kun ei lapsia nyt vaan kiinnosta onko kyse 5 tähden hotellista vai 4 tähden hotellista. Sinulla on lapsista vastuu ja varmasti tosipaikan tullen valitset lapset ensin!

Mutta siitähän koko keskustelussa on kysekin. Eli ei se tarkoita, että lapsia laiminlyödään, vaikka parisuhde on ykkönen.

Jos minä laittaisin lapset ensin, niin antaisin lasten pyörittää huushollia. Päättää kaiken. Toki ne lapset haluaisivat sinne viiden tähden hotelliin mukaan. Mutta minulla ei ole varaa maksaa kahta viiden tähden lomaa, siksi lapset saavat sen huonomman.

Palavasta talosta pelastan lapseni, koska mies osaa hoitaa itsensä. Mutta loppupeleissä lapset ovat minulla vain lainassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en voisi olla miehen kanssa, jolle mä olisin tärkeämpi kuin hänen oma lapsensa. Mulle se kertoisi ikäviä asioita hänestä isänä ja sitä myöten miehenä.

Sama täällä. Jos miehellä on lapsia ja hän laiminlyö isän velvollisuuksiaan minun takiani, niin ei hän ole minulle oikea kumppani. Lasten kuuluu mennä uusien kumppaneiden edelle. Sitä on vanhemmuus! Siksi se on ihan sinun päätettävissä haluatko miehen, jolla on lapsia vai ei ole. Jos ei kestä sitä ajatusta, että mies on isä, jolla vastuu lapsistaan, niin ei ole sitten oikea kumppani sinulle.

Miksi luullaan, että nämä asiat ovat toisensa poissulkevia?

Jos kumppani tärkein, niin lasta laiminlyödään.

Jos isä käyttää rahaa parisuhteen eteen, niin lapsi ei saa mitään.

Jos kumppani tärkein, niin lapsi on heitteillä.

Väärin.

No, ei se uusi kumppani kyllä ole ikinä tärkein, jos mies on vastuullinen ja rakastava isä :D sama se on äideilläkin.

Minun uusi aviomieheni on minulle se kaikista tärkein. Ja olen vastuullinen ja rakastava äiti.

Käytännössä ykköseksi laittaminen tarkoittaa sitä, että

- lapset eivät ole läsnä 24/7, vaan meillä On kahdenkeskistäkin aikaa

- hommaan minulle ja miehelleni parempitasoisen loman kuin minulle ja lapsilleni.

- Tai kun käymme ulkona syömässä, menemme kunnon ravintolaan, kun lasten kanssa mennään vain pizzalle tai minne he haluavat

- Tai jos olen päivän lasten kanssa, niin olen heidän kanssaan, ja kun mies tulee illalla kotiin, niin pyhitän illan hänelle ja annan lasten pelata silloin, kun mies on kotona. Eli Kun mies ei ole kotona, silloin puhaan lasten kanssa.

- Lapsilla ei ole meidän makkariin asiaa. Jos yöllä tulee hätä, minä menen lapsen viereen, lapsi ei tule meidän sänkyyn

Tätä tarkoittaa, että parisuhde on ykkönen. Lapseni eivät kärsi tästä yhtään, eivätkä ole laiminlyötyjä.

Ei tästä käy ilmi kyllä mitenkään se, että uusi miehesi olisi ykkönen. Ihan normaalia, ettei lapsia viedä hienoihin ravintoloihin, vaan lapselle kyllä maistuu se pizza. Kyllä varmasti sellaisissakin perheissä, jossa on molemmat biologisia vanhempia, niin aikuiset tekevät keskenään jotain "parempaa", kun ei lapsia nyt vaan kiinnosta onko kyse 5 tähden hotellista vai 4 tähden hotellista. Sinulla on lapsista vastuu ja varmasti tosipaikan tullen valitset lapset ensin!

Mutta siitähän koko keskustelussa on kysekin. Eli ei se tarkoita, että lapsia laiminlyödään, vaikka parisuhde on ykkönen.

Jos minä laittaisin lapset ensin, niin antaisin lasten pyörittää huushollia. Päättää kaiken. Toki ne lapset haluaisivat sinne viiden tähden hotelliin mukaan. Mutta minulla ei ole varaa maksaa kahta viiden tähden lomaa, siksi lapset saavat sen huonomman.

Palavasta talosta pelastan lapseni, koska mies osaa hoitaa itsensä. Mutta loppupeleissä lapset ovat minulla vain lainassa.

Entä, jos se mies alkaakin vaatia, että lapset pois eikä hän halua niitä lapsia elämäänsä? Silloinko sitten vaan pistät lapset pois tieltä? Vai olisitko mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei hyväksy lapsiasi?

Minä en ymmärrä miten pystytään laittamaan ihmisiä "tärkeysjärjestykseen"???  Rakastatko enemmän esim. toista vanhempaasi kuin toista? Ketä lasta rakastat eniten?  Ystäviä rakastetaan, läheisiä rakastetaan, puolisoa ja lapsia rakastetaan ERI TAVALLA,  ei heitä laiteta paremmuusjärjestykseen...

Miehelleni lapset ovat kaikki kaikessa. Mutta minäkin olen hänelle kaikki kaikessa. ERI TAVALLA. 

On todella henkisesti kypsymätöntä jo suhteen alussa saada raivari siitä, että "mies ei laita minua ykköseksi"!

Ei tämä elämä ole kilpailua siitä, kuka on ykkönen ja kuka on kakkonen. 

Mulla on ehdotus! Mitäs jos eläisitte omia elämiänne, ja katsoisitte asiaa uudestaan sitten kun tytär on muuttanut pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taas en voisi olla miehen kanssa, jolle mä olisin tärkeämpi kuin hänen oma lapsensa. Mulle se kertoisi ikäviä asioita hänestä isänä ja sitä myöten miehenä.

Sama täällä. Jos miehellä on lapsia ja hän laiminlyö isän velvollisuuksiaan minun takiani, niin ei hän ole minulle oikea kumppani. Lasten kuuluu mennä uusien kumppaneiden edelle. Sitä on vanhemmuus! Siksi se on ihan sinun päätettävissä haluatko miehen, jolla on lapsia vai ei ole. Jos ei kestä sitä ajatusta, että mies on isä, jolla vastuu lapsistaan, niin ei ole sitten oikea kumppani sinulle.

Miksi luullaan, että nämä asiat ovat toisensa poissulkevia?

Jos kumppani tärkein, niin lasta laiminlyödään.

Jos isä käyttää rahaa parisuhteen eteen, niin lapsi ei saa mitään.

Jos kumppani tärkein, niin lapsi on heitteillä.

Väärin.

No, ei se uusi kumppani kyllä ole ikinä tärkein, jos mies on vastuullinen ja rakastava isä :D sama se on äideilläkin.

Minun uusi aviomieheni on minulle se kaikista tärkein. Ja olen vastuullinen ja rakastava äiti.

Käytännössä ykköseksi laittaminen tarkoittaa sitä, että

- lapset eivät ole läsnä 24/7, vaan meillä On kahdenkeskistäkin aikaa

- hommaan minulle ja miehelleni parempitasoisen loman kuin minulle ja lapsilleni.

- Tai kun käymme ulkona syömässä, menemme kunnon ravintolaan, kun lasten kanssa mennään vain pizzalle tai minne he haluavat

- Tai jos olen päivän lasten kanssa, niin olen heidän kanssaan, ja kun mies tulee illalla kotiin, niin pyhitän illan hänelle ja annan lasten pelata silloin, kun mies on kotona. Eli Kun mies ei ole kotona, silloin puhaan lasten kanssa.

- Lapsilla ei ole meidän makkariin asiaa. Jos yöllä tulee hätä, minä menen lapsen viereen, lapsi ei tule meidän sänkyyn

Tätä tarkoittaa, että parisuhde on ykkönen. Lapseni eivät kärsi tästä yhtään, eivätkä ole laiminlyötyjä.

Ei tästä käy ilmi kyllä mitenkään se, että uusi miehesi olisi ykkönen. Ihan normaalia, ettei lapsia viedä hienoihin ravintoloihin, vaan lapselle kyllä maistuu se pizza. Kyllä varmasti sellaisissakin perheissä, jossa on molemmat biologisia vanhempia, niin aikuiset tekevät keskenään jotain "parempaa", kun ei lapsia nyt vaan kiinnosta onko kyse 5 tähden hotellista vai 4 tähden hotellista. Sinulla on lapsista vastuu ja varmasti tosipaikan tullen valitset lapset ensin!

Mutta siitähän koko keskustelussa on kysekin. Eli ei se tarkoita, että lapsia laiminlyödään, vaikka parisuhde on ykkönen.

Jos minä laittaisin lapset ensin, niin antaisin lasten pyörittää huushollia. Päättää kaiken. Toki ne lapset haluaisivat sinne viiden tähden hotelliin mukaan. Mutta minulla ei ole varaa maksaa kahta viiden tähden lomaa, siksi lapset saavat sen huonomman.

Palavasta talosta pelastan lapseni, koska mies osaa hoitaa itsensä. Mutta loppupeleissä lapset ovat minulla vain lainassa.

Entä, jos se mies alkaakin vaatia, että lapset pois eikä hän halua niitä lapsia elämäänsä? Silloinko sitten vaan pistät lapset pois tieltä? Vai olisitko mennyt naimisiin miehen kanssa, joka ei hyväksy lapsiasi?

Meidän parisuhteessamme ei ole vaatimuksia. Rakkaus ei vaadi mitään, vaan vaatimukset tappavat rakkauden. Kysymyksesi on siis absurdi. En olisi mennyt naimisiin, jos mies olisi vaatinut minulta yhtään mitään, liittyi se lapsiin tai _mihinkään_ tahansa muuhun.

Mutta jos mies toivoisi, että haluaa kanssani enemmän kahdenkeskeistä aikaa, niin järjestäisin sitä enemmän.

Mieheni on työorientoinut ja tekee usein lauantaitkin töitä. Ei haittaa minua lainkaan. Sunnuntait hän on kotona ja silloin priorisoin parisuhteen. Lapset saavat katsoa netflixiä ja pelata miten haluavat. Saavat syödäpakastepizzaa, kun me käymme jossain.

(En osaa kommentoida, miten elämä olisi erilaista, jos mies olisi koko ajan kotona tai lapset olisivat taaperoita. )

Vierailija kirjoitti:

Miksi naiset ovat niin sekaisin? Miehet eivät vaadi kumppaniaan, äitiä, panostamaan mieheen itseensä enemmän kuin lapseensa.

Hillittömän hauska kommentti palstalla, jossa uikutetaan naisen lapsista ja siitä, ettei missään nimessä voida seurustella naisen kanssa, jos hänellä on jo lapsia jollekin toiselle miehelle.

Seurasin tilannetta kotonani, jossa äiti erehtyi menemään naimisiin itseään 20 vuotta vanhemman miehen kanssa (VIRHE!) ja mies vaati kaiken hänen huomionsa eikä ymmärtänyt, että äidillä on varhaismurrosikäisiä lapsia. 

Puoliso on ykkönen aikuisena, tasavertaisena ihmisenä. Lapset on huollettavia ja vanhemman vastuulla olevia henkilöitä, jotka on tarkoitus kasvattaa isoiksi, ja lähettää maailmalle. Lapset ovat siis vain lainassa, eikä kukaan järkevä ihminen arvota tasaveroista aikuista kumppania alemmas. Hehän painivat ihan eri sarjassa! Toinen on vapaaehtoinen suhde, jonka peruspaaluina ovat elämän jakaminen, ja romanttinen rakkaus, toiset itse tehtyjä huollettavia, joita kohtaan on elatusvastuu, ja "pakko". Ei lapsi voi korvata suhdetta aikuiseen ihmiseen mitenkään, eikä ole tarkoituskaan, ne mahtuvat kylä rinta rinnan, jos puhutaan tasapainoisista ei traumaattisista suhteista

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että on järjetöntä tapailla miestä jonka kanssa elää tytär edellisestä suhteesta, mies on siis yksinhuoltaja.

Tuntuu etten tule koskaan olemaan hänelle se ykkönen, hän on se hänen elämän tärkein nainen ja hän käyttää kaiken ensisijaisesti häneen alkaen rahankäytöstä.

Jään aina kakkoseksi. Haluaisin, mutta en taida pystyä tähän. Pystyisin jos tämä tyttö olisi äidillään ja ei miehellä, tai olisi yhteishuoltajuus ja hän maksaisi elareita.

Jotenkin tämä kuvio aiheuttaa oudon tunteen vatsaani, menee vielä yli 5 vuotta ennen kuin hän on täysi-ikäinen ja muuttaisi pois. Kaikki hänen rahat menee ensisijaisesti häneen, ottaisin ennemmin elareita maksavan miehen jolla tytär olisi äidillään.

Olenko kauhea ihminen, ajatteletteko tekin samoin tässä tilanteessa?

No olet kauhea (tai sitten trolli). Pääasiallinen huolesi kun tuntuu olevan miehen rahankäyttö ja se, että sinä et saa senkaltaista huomiota haluamaasi määrää tyttären takia.