Lue keskustelun säännöt.
Kriisi avioliitossa
20.02.2019 |
Kipuilen oman liittoni kanssa. Vuosien saatossa olemme molemmat muuttuneet, mutta eri suuntaan. Alkuun rakastuin miehessä syvällisyyteen, älykkyyteen ja luonnonläheisyyteen. Teimme yhdessä asioita. Nykyään minä olen se joka tekee ja menee. Mies ei jaksa tehdä kanssani mitään muuta kuin katsella leffoja, mikä on todella turhauttavaa. Liikun suht säännöllisesti ja innostun herkästi uusista lajeista, pidän myös ihan perinteisestä vaeltamisesta ja metsässä liikkumisesta. Mies ei harrasta mitään liikuntaa, on lihonut varmaan sen 30 kiloa suhteen alusta ja harrastuksina tuntuu nykyään olevan ylensyönti...ei jaksa lähteä minnekään ja esim. kävely ja muu tyssää aina siihen, kun johonkin paikkaan kolottaa tai sormi on vähän nyrjähtänyt.
Meillä ei ole seksiäkään enää kuin kerran kahdessa kuukaudessa ja aina minun aloitteestani. Turhauttaa todella paljon...toisaalta en tunne enää samanlaista halua miestä kohtaan, koska miehen ylipaino on alkanut vaikuttamaan omaan halukkuuteeni miestä kohtaan. Mies myös kuorsaa ylipainon takia todella kovaa, jouduin usein nukkumaan muualla kun en voi nukkua hänen vieressään. En tiedä miten ottaisin nätisti puheeksi ylipainon ja ylensyönnin ja sen, että tilanne häiritsee minua todella paljon. En saa miestä mukaan liikkumaan, sitäkin olen yrittänyt.
Toisaalta hän on turvallinen ja älykäs mies. Meillä on edelleen muunlaista läheisyyttä ja rakkautta. Eroista huolimatta tuntuu, että mies on edelleen paras ystäväni ja pystyn olemaan hänen seurassaan oma itseni.
Ahdistaa todella paljon, kun tuntuu, että tämä elämäntyylien eroavaisuus ja seksin puute kaikesta huolimatta ajaa meitä erilleen. Kaikesta muusta ollaan jo keskusteltu useampaan kertaan, mutta ei miehen ylipainosta ja siitä, että se häiritsee minua.
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä, jos näyttäisit tuon kirjoituksen miehellesi?
Vierailija kirjoitti:
Sun oma valinta.
Mikä on mun oma valinta? Tarkentaisitko hieman?
Ap
Niin, ja oliko sinulla joku kysymys mielessä...? ;)
Kuulostaa aivan meidän suhteelta (aviossa kohta 25 v), paitsi että me harrastamme seksiä hieman useammin, ehkä kerran viikossa, tai ainakin kerran parissa viikossa, ja yleensä joskaan ei aina minun aloitteestani (siis olen mies).
Siitä ylipainosta, voin näin ylipainoisena sanoa, että ainakin omalta osaltani
a) sen voi kyllä aivan vapaasti ottaa puheeksi, mutta en tiedä onko siitä mitään erityisempää hyötyä, kyllä jokainen ylipainoinen sen tilanteensa tiedostaa;
b) siitä laihduttamisesta ja liikunnasta jne. ei tule pitkällä tähtäimellä mitään, ellei itsellä ole motivaatiota, eli vaikka otatkin puheeksi niin se ei välttämättä tilannetta muuta;
c) en tiedä minkä ikäinen miehesi on, mutta itse olen jo yli viisikymppinen, ja vaikka miten haluaisin laihtua niin tosiasia on, että iän myötä se muuttuu aina vaan vaikeammaksi (luin juuri jostain että tämänikäisillä todennäköisyys onnistua mittavassa painonpudotuksessa on jotain luokkaa 1:250, eli ei ole kummoiset chancet).
Vierailija kirjoitti:
Mitä, jos näyttäisit tuon kirjoituksen miehellesi?
Haluaisitko itse nähdä kirjoituksen itsestäsi, missä kumppanisi sanoo, että ulkomuotosi ei viehätä ollenkaan? En missään nimessä halua loukata miestäni, en todellakaan halua vain täräyttää hänelle asiaa päin pläsiä, koska ymmärrän sen miten loukkaavaa voi olla, jos kumppani sanoo, että olet muuttunut niin lihavaksi, että en halua sinua enää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama juttu. Mies istuu kotona kännykkää tuijottaen, välillä istuu saunassa, mutta ulos sitä ei saa millään. Kaljaa ja sipsejä mussuttaa kaikki illat. Makuukammarin puolella on kuitenkin viikottain meillä toimintaa.
Mä tykkään olla ulkona; tehdä puutarhahommia harrastuspohjalta, käydä kävelylenkeillä, hiihtämässä ja tehdä kaikenlaisia ulkoaskareita. Ja se on yksinäistä kun mies ei viihdy ulkona. Joskus on auttanut minua hakkaamaan isompia halkoja pienemmäksi kun minun fyysiset voimat ei ole riittäneet. Touhuan siis yksin ulkona ja se on oikeastaan mielenterveydelleni hyväksi koska teen vaativaa toimistotyötä päivisin - en jaksa olla vielä iltojakin sisällä!
Vaan minkäs teet?! Mies ei ole "läski" vaikka alkoa ja roskaruokaa kuluu. Alkoa menee tissutellen eli ei mitään kaatokännejä vedä eikä missään baareissa kulje, kotona vaan oleskelee.
Mutta me ei tehdä mitään yhdessä. Paitsi sängyssä :) Ja ei se minun mielestäni riitä, parisuhde on muutakin kuin intiimielämää. En oikein syty miehestä jonka kanssa juttelen ja olen yhdessä vain sängyssä.
Tykkään myös matkustelusta ja työssäni matkustan kuukausittain pari kertaa ulkomailla. Mies on siitä hyvin mustasukkainen. En voi hyväksyä, että mieheni soittaa koko ajan minulle työmatkoillani ja kyselee missä olen ja mitä teen. Vaatii myös kertomaan kenen kanssa olen matkoilla ja olen sanonut monesti, että en ole velvollinen raportoimaan työmatkalla olevien työkavereiden nimiä.
Mutta muuten elämä sujuu, lapset on tyytyväisiä kotioloihinsa ja perusarki sujuu.
Ajatuksia?
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja oliko sinulla joku kysymys mielessä...? ;)
Kuulostaa aivan meidän suhteelta (aviossa kohta 25 v), paitsi että me harrastamme seksiä hieman useammin, ehkä kerran viikossa, tai ainakin kerran parissa viikossa, ja yleensä joskaan ei aina minun aloitteestani (siis olen mies).
Siitä ylipainosta, voin näin ylipainoisena sanoa, että ainakin omalta osaltani
a) sen voi kyllä aivan vapaasti ottaa puheeksi, mutta en tiedä onko siitä mitään erityisempää hyötyä, kyllä jokainen ylipainoinen sen tilanteensa tiedostaa;
b) siitä laihduttamisesta ja liikunnasta jne. ei tule pitkällä tähtäimellä mitään, ellei itsellä ole motivaatiota, eli vaikka otatkin puheeksi niin se ei välttämättä tilannetta muuta;
c) en tiedä minkä ikäinen miehesi on, mutta itse olen jo yli viisikymppinen, ja vaikka miten haluaisin laihtua niin tosiasia on, että iän myötä se muuttuu aina vaan vaikeammaksi (luin juuri jostain että tämänikäisillä todennäköisyys onnistua mittavassa painonpudotuksessa on jotain luokkaa 1:250, eli ei ole kummoiset chancet).
Lähinnä pohtia asiaa ns. ääneen jossain ja saada kenties vinkkejä ja näkökulmia tilanteeseen sekä omakohtaisia kokemuksia. Totta että liikkuminen ei pitkällä tähtäimellä onnistu, ellei omaa omaa mielenkiintoa asiaan, mutta tähän asiaan olenkin tavallaan todella pettynyt, sillä mieheni liikkui suhteemme alussa. Hän piti myös tarkasti huolta omasta terveydestään ja tutustutti minutkin terveellisempään syömiseen.
Mistä ihmeestä luit tuollaisen arvion painon pudottamisesta? Kuulostaa nimittäin todella utopistiselta tuo suhdeluku, melkeimpä epätieteelliseltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama juttu. Mies istuu kotona kännykkää tuijottaen, välillä istuu saunassa, mutta ulos sitä ei saa millään. Kaljaa ja sipsejä mussuttaa kaikki illat. Makuukammarin puolella on kuitenkin viikottain meillä toimintaa.
Mä tykkään olla ulkona; tehdä puutarhahommia harrastuspohjalta, käydä kävelylenkeillä, hiihtämässä ja tehdä kaikenlaisia ulkoaskareita. Ja se on yksinäistä kun mies ei viihdy ulkona. Joskus on auttanut minua hakkaamaan isompia halkoja pienemmäksi kun minun fyysiset voimat ei ole riittäneet. Touhuan siis yksin ulkona ja se on oikeastaan mielenterveydelleni hyväksi koska teen vaativaa toimistotyötä päivisin - en jaksa olla vielä iltojakin sisällä!
Vaan minkäs teet?! Mies ei ole "läski" vaikka alkoa ja roskaruokaa kuluu. Alkoa menee tissutellen eli ei mitään kaatokännejä vedä eikä missään baareissa kulje, kotona vaan oleskelee.
Mutta me ei tehdä mitään yhdessä. Paitsi sängyssä :) Ja ei se minun mielestäni riitä, parisuhde on muutakin kuin intiimielämää. En oikein syty miehestä jonka kanssa juttelen ja olen yhdessä vain sängyssä.
Tykkään myös matkustelusta ja työssäni matkustan kuukausittain pari kertaa ulkomailla. Mies on siitä hyvin mustasukkainen. En voi hyväksyä, että mieheni soittaa koko ajan minulle työmatkoillani ja kyselee missä olen ja mitä teen. Vaatii myös kertomaan kenen kanssa olen matkoilla ja olen sanonut monesti, että en ole velvollinen raportoimaan työmatkalla olevien työkavereiden nimiä.
Mutta muuten elämä sujuu, lapset on tyytyväisiä kotioloihinsa ja perusarki sujuu.
Ajatuksia?
Hieman kade olen teidän intiimielämästä, meillä miehen halut ovat hävinneet jonnekin aivan täysin. Vaikka hän kehuu minua kauniiksi ja seksikkääksi, niin mitään ei tapahdu. Haluaisin myös tuntea itseni halutuksi, en vain kuulla, että mies pitää näkemästään, mutta ei. Mitään ei tapahdu.
Meillä mies ei ole mustasukkainen, matkustelut hoidetaan nykyisin erillään, koska mies ei matkustellessakaan jaksaisi oikein kummempia tehdä. Minä taas en jaksa vain makoilla ja syödä, vaan haluaisin seikkailla ja nähdä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan sama juttu. Mies istuu kotona kännykkää tuijottaen, välillä istuu saunassa, mutta ulos sitä ei saa millään. Kaljaa ja sipsejä mussuttaa kaikki illat. Makuukammarin puolella on kuitenkin viikottain meillä toimintaa.
Mä tykkään olla ulkona; tehdä puutarhahommia harrastuspohjalta, käydä kävelylenkeillä, hiihtämässä ja tehdä kaikenlaisia ulkoaskareita. Ja se on yksinäistä kun mies ei viihdy ulkona. Joskus on auttanut minua hakkaamaan isompia halkoja pienemmäksi kun minun fyysiset voimat ei ole riittäneet. Touhuan siis yksin ulkona ja se on oikeastaan mielenterveydelleni hyväksi koska teen vaativaa toimistotyötä päivisin - en jaksa olla vielä iltojakin sisällä!
Vaan minkäs teet?! Mies ei ole "läski" vaikka alkoa ja roskaruokaa kuluu. Alkoa menee tissutellen eli ei mitään kaatokännejä vedä eikä missään baareissa kulje, kotona vaan oleskelee.
Mutta me ei tehdä mitään yhdessä. Paitsi sängyssä :) Ja ei se minun mielestäni riitä, parisuhde on muutakin kuin intiimielämää. En oikein syty miehestä jonka kanssa juttelen ja olen yhdessä vain sängyssä.
Tykkään myös matkustelusta ja työssäni matkustan kuukausittain pari kertaa ulkomailla. Mies on siitä hyvin mustasukkainen. En voi hyväksyä, että mieheni soittaa koko ajan minulle työmatkoillani ja kyselee missä olen ja mitä teen. Vaatii myös kertomaan kenen kanssa olen matkoilla ja olen sanonut monesti, että en ole velvollinen raportoimaan työmatkalla olevien työkavereiden nimiä.
Mutta muuten elämä sujuu, lapset on tyytyväisiä kotioloihinsa ja perusarki sujuu.
Ajatuksia?
Hieman kade olen teidän intiimielämästä, meillä miehen halut ovat hävinneet jonnekin aivan täysin. Vaikka hän kehuu minua kauniiksi ja seksikkääksi, niin mitään ei tapahdu. Haluaisin myös tuntea itseni halutuksi, en vain kuulla, että mies pitää näkemästään, mutta ei. Mitään ei tapahdu.
Meillä mies ei ole mustasukkainen, matkustelut hoidetaan nykyisin erillään, koska mies ei matkustellessakaan jaksaisi oikein kummempia tehdä. Minä taas en jaksa vain makoilla ja syödä, vaan haluaisin seikkailla ja nähdä asioita.
Tämä siis oli ap:n teksti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menisikö läpi, että alaisit puhua terveydestä ("meidän iässämme") ja pitäisikö aloittaa pieni kuntokuuri ja tehtäiskö yhdessä, niin olisi kivempaa.
Tämä on tietysti hyvin työllistävää sinulle, mutta jos voisit valmistaa teille ne dieettiannokset (ei saa jäädä tähteitä) ja välipalat valmiiksi ja siivota kotoa pois ylimääräiset houkutukset. Tarkista jääkaapin sisältö. Hävitä kaikki höttöruoka ja korvaa rasvaiset vähempirasvaisilla. Kotona ei saisi olla mitään, mikä mahdollistaa ylimääräisen tankkauksen. Jos haluaa herkkuja, pitää ryhtyä leipomaan - vaivannäkö saattaa nostaa hieman herkuttelelun kynnystä. Toisaalta hedelmiä ja porkkanoita olisi hyvä olla aina tarjolla.
Rehellinen aiheesta puhuminen on varteenotettava ohje. Pitää korostaa terveyskysymyksiä, eikä puhua siitä, miten kumppanin ylipaino vaikuttaa omiin haluihin, koska se on varmasti hyvin masentavaa kuultavaa, eikä motivoi elämänmuutoksen toteuttamiseen. 30 kiloa ylimääräistä on kuitenkin vakava asia ja väistämättä aiheuttaa terveysongelmia ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ja oliko sinulla joku kysymys mielessä...? ;)
Kuulostaa aivan meidän suhteelta (aviossa kohta 25 v), paitsi että me harrastamme seksiä hieman useammin, ehkä kerran viikossa, tai ainakin kerran parissa viikossa, ja yleensä joskaan ei aina minun aloitteestani (siis olen mies).
Siitä ylipainosta, voin näin ylipainoisena sanoa, että ainakin omalta osaltani
a) sen voi kyllä aivan vapaasti ottaa puheeksi, mutta en tiedä onko siitä mitään erityisempää hyötyä, kyllä jokainen ylipainoinen sen tilanteensa tiedostaa;
b) siitä laihduttamisesta ja liikunnasta jne. ei tule pitkällä tähtäimellä mitään, ellei itsellä ole motivaatiota, eli vaikka otatkin puheeksi niin se ei välttämättä tilannetta muuta;
c) en tiedä minkä ikäinen miehesi on, mutta itse olen jo yli viisikymppinen, ja vaikka miten haluaisin laihtua niin tosiasia on, että iän myötä se muuttuu aina vaan vaikeammaksi (luin juuri jostain että tämänikäisillä todennäköisyys onnistua mittavassa painonpudotuksessa on jotain luokkaa 1:250, eli ei ole kummoiset chancet).
Mistä ihmeestä luit tuollaisen arvion painon pudottamisesta? Kuulostaa nimittäin todella utopistiselta tuo suhdeluku, melkeimpä epätieteelliseltä.
Ap
En muista mistä luin, mutta siinä oli taustalla monta tekijää. Ensinnäkin oleellinen painonpudotus missään iässä on vaikeaa, koska sen eteen täytyy tehdä paljon työtä ja muuttaa useita elintapoja. Mutta tässä iässä se on erityisen vaikeaa, koska elintottumukset ovat jo niin vakiintuneet, että niihin on vaikea saada pysyviä muutoksia. Liikkuminen myös iän myötä vaikeutuu, ja samaan aikaan energiantarve vähenee (eli jos syöt niinkuin olet tottunut, niin painoa tulee väkisin) ja painonpudotus hidastuu, joten vaikka söisit vähemmän ja liikkuisit enemmän niin silti paino ei välttämättä vähene ja saattaa jopa entisestään lisääntyä.
No en tiedä oliko tuo suhdeluku nyt aivan totta vai hieman kärjistettyä, että vain muka yksi parista sadasta yrittäneestä onnistuu, mutta pointti oli kai se, että halukkaita yrittäjiä on paljon mutta onnistujia huomattavasti vähemmän. Omalta osaltani voin sanoa, että olen viimeisten kymmenen vuoden aikana yrittänyt ainakin kymmenen kertaa muuttaa elintapojani ja pudottaa painoani, enkä ole vielä onnistunut (on ehkä 5-10 kg pudonnut siitä mitä oli pahimmillaan, mutta tämä ei ole vielä lähellekään tarpeeksi). Josta puheen ollen, lähdenpä tästä lenkille, morjes! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran mies on aiemmin ollut kiinnostunut liikkumisesta ja terveellisestä syömisestä ja tilanne on muuttunut nyt noin erilaiseksi, niin ehkäpä hänellä ei ole kaikki ihan kunnossa. Lihominen ja jaksamattomuus ovat oireita jostakin. Onko hänellä masennusta, huolia, stressiä? Ehkäpä jokin ikäkriisi tai muu tyytymättömyys?
Kyllähän tuo yhdessä tekeminen vaikuttaa paljon suhteen laatuun.
Exää ei ikinä saanut lähtemään mihinkään, sillä halusi olla vain rakkaan tietokoneensa kanssa. Vaikken ikinä ollutkaan kotona yksin koin itseni todella yksinäiseksi ja kaipasin yhteistä tekemistä. Jopa ruokakaupassa käynti yhdessä olisi tuntunut lottovoitolta.
Nykyisen kanssa käydään säännöllisen epäsäännöllisesti kävelemässä, uimassa, luistelemassa tai tekemässä jotain muuta yhdessä. Nuo hetket lähentävät ja parantavat suhteen laatua.
Kannattaa tarkkaan miettiä oletko suhteessa onnellinen. Jos keskustelu ei tuota tulosta niin silloin pitää joko tyytyä tilanteeseen tai erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran mies on aiemmin ollut kiinnostunut liikkumisesta ja terveellisestä syömisestä ja tilanne on muuttunut nyt noin erilaiseksi, niin ehkäpä hänellä ei ole kaikki ihan kunnossa. Lihominen ja jaksamattomuus ovat oireita jostakin. Onko hänellä masennusta, huolia, stressiä? Ehkäpä jokin ikäkriisi tai muu tyytymättömyys?
Olen yrittänyt kysellä, tällä hetkellä kaikki on kuulemma ihan hyvin. Jonkin aikaa sitten mies oli masentunut omasta työttömyydestään johtuen ja se varmasti sysäsi elämäntyylin tuohon suuntaan. Mutta nyt kun miehellä on vakitöitä ja tilanne muuten kaikin puolin parempi, mies on iloisempi ja pirteämpi, näkee ystäviään jne. niin silti huonot elämäntavat ja lihominen jatkuu. Olen koko ajan tavallaan odottanut, että milloin se tuntemani mies palaa sieltä kaiken alta, mutta nykyään huomaan ajattelevani, että entäs jos tämä on se todellisuus? Entä jos mies on muuttunut näin paljon pysyvästi?
Vierailija kirjoitti:
Menisikö läpi, että alaisit puhua terveydestä ("meidän iässämme") ja pitäisikö aloittaa pieni kuntokuuri ja tehtäiskö yhdessä, niin olisi kivempaa.
Tämä on tietysti hyvin työllistävää sinulle, mutta jos voisit valmistaa teille ne dieettiannokset (ei saa jäädä tähteitä) ja välipalat valmiiksi ja siivota kotoa pois ylimääräiset houkutukset. Tarkista jääkaapin sisältö. Hävitä kaikki höttöruoka ja korvaa rasvaiset vähempirasvaisilla. Kotona ei saisi olla mitään, mikä mahdollistaa ylimääräisen tankkauksen. Jos haluaa herkkuja, pitää ryhtyä leipomaan - vaivannäkö saattaa nostaa hieman herkuttelelun kynnystä. Toisaalta hedelmiä ja porkkanoita olisi hyvä olla aina tarjolla.
Rehellinen aiheesta puhuminen on varteenotettava ohje. Pitää korostaa terveyskysymyksiä, eikä puhua siitä, miten kumppanin ylipaino vaikuttaa omiin haluihin, koska se on varmasti hyvin masentavaa kuultavaa, eikä motivoi elämänmuutoksen toteuttamiseen. 30 kiloa ylimääräistä on kuitenkin vakava asia ja väistämättä aiheuttaa terveysongelmia ennemmin tai myöhemmin.
Mulla ei ole aikaa eikä energiaa alkaa huolehtimaan toisen laihdutuksesta ja terveellisemmästä syömisestä. Teen paljon töitä ja opiskelen samalla, vuorokaudessa ei riitä aika eikä energia siihen, että hoitaisin miehen ruokavaliomuutoksen miehelle valmiiksi. En useinkaan laita edes ruokaa kotona, vaan syön työpaikalla tai opiskelijalounasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän tuo yhdessä tekeminen vaikuttaa paljon suhteen laatuun.
Exää ei ikinä saanut lähtemään mihinkään, sillä halusi olla vain rakkaan tietokoneensa kanssa. Vaikken ikinä ollutkaan kotona yksin koin itseni todella yksinäiseksi ja kaipasin yhteistä tekemistä. Jopa ruokakaupassa käynti yhdessä olisi tuntunut lottovoitolta.Nykyisen kanssa käydään säännöllisen epäsäännöllisesti kävelemässä, uimassa, luistelemassa tai tekemässä jotain muuta yhdessä. Nuo hetket lähentävät ja parantavat suhteen laatua.
Kannattaa tarkkaan miettiä oletko suhteessa onnellinen. Jos keskustelu ei tuota tulosta niin silloin pitää joko tyytyä tilanteeseen tai erota
Vitsi, tuollainen olisi todella ihanaa. Kävely, uinti, luistelu ja muu puuha. Kaipaisin todella paljon tuollaista suhteelta. Meillä todella isona plussana on luottamus ja muuten hyvä puheyhteys. Käydään mielenkiintoisia keskusteluja silloin kun niitä saadaan aikaiseksi. Mutta parisuhteesta keskustelu ei meinaa onnistua, mies ottaa kaiken todella herkästi itseensä vaikka yritän asetella sanani kuinka varovasti tahansa. Eikä mies oikein jaksaisi käydä keskusteluja suhteesta, aina on väärä hetki.
Toisaalta pelkään sitä, että vaadinko suhteelta mahdottomia. Jos eroan ja huomaan, että ei yhdessä tekeminen ja siihen yhdistettynä muunlaiset ongelmat teekään onnellista parisuhdetta? Koska kaikissa suhteissa on ongelmia.
Ap (nuo muutamat muutkin on minulta)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun oma valinta.
Mikä on mun oma valinta? Tarkentaisitko hieman?
Ap
Sun oma valinta on pysyä epätyydyttävässä suhteessa.
ohis
Tässä palstassa on se ärsyttävä puoli, että oikeista arkipäiväisistä elämän ongelmista on vaikeaa saada kunnon keskusteluja aikaiseksi. Pitäisi värittää kertomusta tai provoilla oikein kunnolla, sen provon varjolla käsitellä sitten niitä oikeitakin asioita. Aivan selkeät provot saavat täällä paljon keskustelua aikaiseksi. Mistähän lie johtuu, viihteellisyysarvosta? Kiitos kuitenkin kaikille asiallisesti vastanneille :).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun oma valinta.
Mikä on mun oma valinta? Tarkentaisitko hieman?
ApSun oma valinta on pysyä epätyydyttävässä suhteessa.
ohis
Parisuhde on aina tavalla tai toisella epätyydyttävä, koska kukaan ihminen ei voi täysin täyttää toisen ihmisen tarpeita. Pitkissä parisuhteissa kysymys kuuluu, että mikä on se epätyydyttävyyden määrä, mitä järkevästi kannattaa vain sietää. Ongelmia tulee jokaisessa suhteessa, vaihtamalla ei aina parane.
Ap
Jätä se sika.