Vanhustyötä tekevät - miten oma moraali kestää?

Ei ne hoitajat hoida "huonosti", vaan suurin osa parhaan kykynsä ja olemassa olevin resurssein.

-Työttömäksikö niiden pitää jäädä, kuka sitten hoitaa potilaat?

Ongelma on monikansalliset yhtiöt, jotka ei maksa edes veroja Suomeen.

-Sipilän märkä päiväuni, vakuuskuoret!

Mutta tietävät kuitenkin etteivät suoriudu, kuten pitäisi! Ovat ikäänkuin kädet sidottuina, tekisivät paremmin, jos voisivat. Miten sellaista jaksaa henkisesti? Etenkin, kun kyseessä on ihmishenget.

Filippiiniläisiä hoitajia tilalle, ovat niin ahkeria, hyviä työntekijöitä! 

t. Soini

Vierailija kirjoitti:

Jos olet töissä laitoisessa / vanhainkodissa, jossa joudut tekemään resurssipulan ym. syistä johtuen työsi ”vain sinne päin”, niin eikö se käy omantunnon, moraalin, työmoraalin päälle?

Miten voit hoitaa vahuksia huonosti, kun varmaan tiedostat puutteet ja tiedät, miten potilaat kärsivät eivätkä saa elää ihmisarvoista elämää? Oletko jotenkin kovettanut itsesi?

Montakohan tällaista hoitajien massasta luulet löytyvän?

Surettaa niiden hoitajien puolesta, jotka joutuvat noissa laitoksissa työskentelemään. Eivät pysty antamaan täyttä työpanosta ja olemaan oikeasti läsnä vanhukselle, koska kiire painaa niskaan.

Itse työskentelen hoiva-alan yksityisessä yrityksessä, jossa tuotetaan palveluita ihmisten kotiin. Siis lapsiperheille, vanhuksille, jne... Missään kohteessa ei ole kiire, vaan saa paneutua avustamiseen täysillä.

Nämä vanhukset joilla nyt käydään, ovat suunnattoman onnellisia siitä että pärjäävät tällä hetkellä tämän kotiin tuottevan palvelun avulla.

Välillä se on siivousapua, kokkausapua, ulkoiluapua ja välillä ihan vaan jutustelua, kaipaavat kuuntelevaa korvaa.

Ei kestänyt oma moraali, jaksaminen eikä varsinkaan mielenterveys. Yritän opiskella uutta alaa ja toivon hartaasti, ettei koskaan enää tarvitsisi palata hoitajan hommiin.

5 kommentti lisää vielä, että kyseessä pienyritys jossa työskentelee minä ja pomoni. Ei mikään veroparatiisiin rahoja sijoittava suuryritys.

Oma työpaikkani on onneksi ainakin vielä kaukana siitä, millaisia kertomuksia media esittää. Saan tehdä työtä hyvällä mielellä ja niin, ettei itseään tarvitse kylmettää ja kovettaa pystyäkseen työhön. Koska sitä kylmettämistä ja tietoista etäisenä pysymistä se vaatii, että kykenee liukuhihnatyöhön; ei perusempaattinen ihminen voi kohdata ihmistä ihmisenä ja sitten hoitaa häntä huonosti ja jopa satuttaen ilman että se vaikuttaa oman mielenterveyteen. Monessa muussa paikassa tästä on tullut kokemusta, mutta onneksi niihin ei ole tarvinnut pidemmäksi aikaa jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Filippiiniläisiä hoitajia tilalle, ovat niin ahkeria, hyviä työntekijöitä! 

t. Soini

Ennen kaikkea suostuvat tekemään halvemmalla kuin suomalaiset.

No jos toinen vaihtoehto on jättää vanhus hoitamatta kokonaan. Parempi hoitaa edes vähän, sen minkä pystyy.

Kyllä minä parhaani tein ja tein minkä ehdin mutta huonointa oli naisvaltaisten työpaikan ilmapiiri ja selän takana paskanpuhuinen. Lihavat sairaanhoitajat istuivat aina osaston lasiakvaariossa "sairaanhoitaja" statuksellaan ettei tarvitsisi olla muoreja pyörittelemässä sekä paskoja korjaamassa.

Minä en pystynyt, joten lopetin työskentelyn hoitoalalla. Tällä hetkellä opiskelen uuteen ammattiin.

Omaiset voisi välillä ulkoiluttaa ja muutenkin käydä useammin.

Tsemppiä teille kaikille uudelle alalle siirtyville ja hatunnosto teille hyvää hoivatyötä tuottaville!

Ja selän takana paskanpuhujat katsokoot peiliin!

Ap

Minä lähdin eräästä noissa  otsikoissa pyörivistä vanhussäilömöistä, vaikka karenssi napsahti, koska omatuntoni ja pääni ei kestänyt hommaa. Useamman kerran itkin kotona sitä miten minun oli pakko kohdella toisia ihmisiä. En saanut unta koska päässä pyöri asiakkaiden vointi ja huono omatunto.

Vanhuksia jouduttiin jättämään p*skaisissa vaipossa makaaman kun vaippakiintiö oli tullut asiakkaan kohdalta täyteen. Lyötiin vaan pupu-puku päälle ettei asiakas pääse sotkemaan.

Ulkoilut, joista asiakkaat maksoivat suolaisen hinnan, olivat lähes poikkeuksetta sellaisia, että asiakkaan pyörätuoli tyrkättiin 15minuutiksi parvekkeelle ja sitten lyötiin raksi ruutuun että asiakas oli ulkoillut. 

Jotkut olivat suihkuttamatta viikkoja, varsinkin hankalammat asiakkaat. Tai yöpuvussa koko päivän. Tai sitten istuivat ruokapöydässä tuntikausia syömättä, ruoka edessään, kukaan ei auttanut, siihen saakka että muut asiakkaat oli laitettu yöpuulle.

Hirveää työtä. Se on helppo sanoa että noissa paikoissa työskentelevät ovat sydämmettömiä ja empatiakyvyttömiä, mutta totuus on, ettei rivityöntekijöillä ole mitään mahdollisuutta muuttaa mitään.

Jos vietän enemmän aikaa yhden vanhuksen kanssa, se on poissa toiselta yhtä pahassa jamassa olevalta.

Ainoa vaihtoehto on tehdä kuin sanotaan tai ottaa loparit.