Miten käy parisuhteen, jossa ei ole läheisyyttä?
Meillä on pitkässä parisuhteessa mennyt jo noin kaksi vuotta täysin ilman mitään läheisyyttä. Ei suudelmia, halauksia, seksistä puhumattakaan. Kärsin tilanteesta ja mies on se osapuoli, joka ei halua. Syyksi miehen käytökseen olen ymmärtänyt stressin, masennuksen ja ns. ruuhkavuodet. Pohdin onko tässä enää muuta vaihtoehtoa kuin erota? Voiko etääntynyttä parisuhdetta pelastaa, onko kokemuksia?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Siis työntääkö mies sut pois jos menet vaan kainaloon ja sanot että on ikävä lähelle?
En ole aloittaja, mutta tiedätkö miltä tuntuu kun "menee vaan kainaloon"? Voin kokemuksesta kertoa, että kylmän jäykän kivipatsaan kainalossa on vielä pahempi olla kuin ilman! Torjuminen ei meillä ollut fyysistä, mies vain jäykistyi, oli täysin kylmä, teki selväksi että mene pois. Kerran tosi jopa raivostui ja alkoi huutaa että en minä mikään Casanova ole!
No se mies jäi sitten.
Kolme vuotta kestin ilman. Neljäntenä löysin sivusuhteen ja sitten erosin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis työntääkö mies sut pois jos menet vaan kainaloon ja sanot että on ikävä lähelle?
En ole aloittaja, mutta tiedätkö miltä tuntuu kun "menee vaan kainaloon"? Voin kokemuksesta kertoa, että kylmän jäykän kivipatsaan kainalossa on vielä pahempi olla kuin ilman! Torjuminen ei meillä ollut fyysistä, mies vain jäykistyi, oli täysin kylmä, teki selväksi että mene pois. Kerran tosi jopa raivostui ja alkoi huutaa että en minä mikään Casanova ole!
No se mies jäi sitten.
Juu. Kokemusta minullakin jäykän kivipatsaan kainalosta. Välillä sitten on muka nauraen pyristellyt irti ja lähtenyt tilanteesta muualle esim kahvinkeittoon tai ulos. Myös ihan kyynärpäällä on pois pukattu ja sanottu suoraan "älä viitsi".
Ex on tuo nyt, mutta vuosia noin kohdeltiin. Ei mitään selitystä. Sohvalle ex muuttikin ettei tarvitse lähellä olla.
Inhoan halaamista ja kainalossakyhjäämistä. Onneksi mieheni tajuaa, että kaikenlainen lääppiminen on minulle yökötys. Silti meillä on varsin hyvä parisuhde.
Lääppiminen ja läheisyys ovat mielestäni hieman eri asia. Jos parisuhde on TÄYSIN ilman mitään läheisyyttä, se ei pidemmän päälle vaan tahdo toimia. Se ei ole enää parisuhde, vaan kaverisuhde, jos suhteessa ei ole mitään vetovoimaa.
Kylmäksi mennyttä parisuhdetta on vaikea pelastaa, vaikka joku siinä varmasti onnistuukin. Vaatii molemmilta osapuolilta tahtoa. Näin ei usein ole, kun asiat ovat menneet riittävän pitkälle.
Seksihän voi monesti lähteä käyntiin vaikka pitkästäkin jumista, kun vain alkaa kosketella toista vaikka sängyssä maatessa. Mutta jos toinen ei ota alkuunkaan kosketusta vastaan, niin ei hyvältä näytä. Jos ei edes perusläheisyyttä ole, ei siis seksiä vaan muuta lähellä olemista ja koskettamista, niin aika toivotonta on. Silloin ei enää olla kumppanista kiinnostuneita oikein millään tasolla.
Ollaan 30+ pariskunta, yksi lapsi. Läheisyyttä eikä seksiä ollut vuoteen. Miehellä kiinnostaa vain pleikkari, tietokone ja puhelin josta selaa pelituloksia (liittyy pleikkariin). Ei ole tavannut kavereitaan pariin vuoteen eikä käy missään. Käyttää siis kaiken vapaa-ajan tähän ”harrastukseensa”, n. 4-8h päivässä. Seksiä ehdottaa vain silloin kun netti ei toimi, eli 4kk välein. En suostu, tulee hyväksikäyteytty olo.
2 Vuotta ilman seksiä/läheisyyttä? Ihmettelen että ette ole jo eronneet aika päiviä sitten.
Katkeruus tuhoaa liiton ennen pitkää.
Se on yks hailee haluttaako miestävai ei, mutta hän on parisuhteen toinen osapuoli ja velvollinen pitämään huolta parisuhteesta.
Anna mä arvaan, lääkäriin ei voi mennä kun ei siitä oo apuu, mies ei tiedä missä vika eikä paljoo välitä miltä susta tuntuu.
Käske miehen mennä lääkäriin ja hankkii lähetteet testolabroihin. Ja varaa sä aika paripsykoterapeutille!
Riittävän pitkään jatkunut tunnekylmä suhde on meillä aiheuttanut sen, että toisen läheisyys tuntuu lähinnä ahdistavalta. Suoraan sanottuna en jaksa enää uskoa, että vuosia ilman läheisyyttä ollut suhde voisi koskaan enää täysin entisenlaiseksi palautua.