Lue keskustelun säännöt.
Yliopistossa opiskelu: hävettää ihan hirveästi!
19.02.2019 |
Olen ensimmäisen vuoden opiskelu. Tuntuu, että olen aivan idiootti enkä tajua mistään mitään ja olen sosiaalisissa tilanteissakin aivan tollo.
Tenttivastaukseni hävettävät enkä kehtaisi nähdä tentaattoria sen jälkeen (vaikka arvosanat 4-5). Opiskelu on ihan kamalaa, kun tuntuu tältä enkä usko hyvään palautteeseen.
Mitä teen? :(
Kommentit (35)
Älä luovuta. Ei ole mitään syytä hävetä, todennäköisesti kuvittelet ongelmat omassa päässäsi. Tsemppiä ja jaksamista opiskeluun. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinulla on noin huono itseluottamus? Et voi olla tyhmä, jos olet pääsyt yliopisto ja saat noin hyviä arvosanoja. Ihan samassa tilanteessa ne on muutkin eka vuoden opiskelijat.
Ei tentaattorit sitä paitsi muista kenenkään yksittäisiä vastauksia tai arvosanoja, heillä on muitakin töitä. Jatkat nyt vaan opintoja hyvillä mielin niin huomaat että pääset paremmin juoneen kiinni. Opiskelemaan lähtö on muutenkin iso muutos elämässä, niin voi viedä aikaa, ennen kuin siinä maailmassa on kotonaan.
Opetan yliopistossa ja olen tosi varma, että sun ei tarvitse hävetä tenttivastauksiasi. Tulin yliopistoon 18-vuotiaana, joten oon ollut myös sun kengissä.
Usein arvosanojen välillä on vivahde-eroja. Yliopistotaipaleensa aloittaneilla nuorilla lukio näkyy vielä vastauksissa enemmän kuin jo opinnoissaan pidemmälle ehtineillä, mutta opettaja kyllä ymmärtää tämän. Ei niissä kukaan mitään maailmaa mullistavaa kirjoita, eikä se ole tarkoituskaan.
Muut eivät ole sua fiksumpia. Heillä on ehkä opiskelutaustaa takana ja ovat oppineet sen retoriikan, jota siellä käytetään. Yliopistossa on paljon bullshit- pätijöitä. Sä opit tän pelin. Tsemppiä!
No olenpa sinulle kateellinen kun saat noin hyviä arvosanoja!
Mikä nyt ihan oikeasti on sinun kohdallasi huonosti? Miten voit sanoa että et tajua mistään mitään kun opiskelukin sujuu noin mallikkaasti? Jos saat opettajilta hyvää palautetta niin usko että olet tehnyt asiat hyvin!
Olis ihan oikeasti mukava tietää että mikä sinun elämässäsi on voi olla pielessä, voitko avata asiaa hieman enemmän?
Enemmän mua hävettäis se haalareissa örveltäminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto on sentään arvostettu opinahjo toisin kuin nämä wannabe-universityt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille <3 Kaikista pahintahan tässä on, että en edes ole enää kovin nuori, vaan ihan aikuinen. (Sitä ei varmastikaan aloitusviestistäni voi arvata, sillä kirjoitin sen niin tunteen vallassa - on ollut huono päivä.)
Olen pitkään ollut hukassa, taustalla on mm. masennusta.
Nyt vihdoin olen päässyt elämään kiinni ja aloittamaan jotakin uutta ja "omaa" - ja on pettymys huomata, että minä olen edelleen se sama vanha.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskelijat on pelkkiä numerosarjoja yliopistoissa ja valmistuneista saa rahaa.
Mulla alkuun ihan sama fiilis, kun lähdin taas opiskelemaan pitkän tauon jälkeen, olen 38. Kyllä se siitä. Et ole tyhmä, kukaan muukaan ei ymmärrä sen enempää, toiset on vaan ehkä parempia bluffaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksy itsesi, jos et voi muuttua.
Kiitos kaikki, on oikeasti jo vähän parempi mieli :') Olette ihania!
Päivä kerrallaan vai mites se oli...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua hävettää vieläkin jotkut kommentit tai esseet, joita kirjoittelin yliopistossa... Kandin tein mutta oma silloinen olemus ja käytös hävettää niin paljon etten maisteria kehtaisi samaan laitokseen mennä tekemään. Yliopistolla on oma kulttuurinsa, ja sen oppii aikanaan. Varmaan helpompaa sopeutua akateemisten vanhempien lapsille kuin tämmöisille maatiaisille.
Olen samassa tilanteessa, ensimmäisen vuoden opiskelija ja aikuinen. Minullakin on monia syitä, miksi olen yliopistossa vasta hieman myöhemmin kuin suoraan lukiosta.
Tällä hetkellä minäkin olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Osittain johtuu ikäerosta, mutta en myöskään koe olevani kotonani vielä.
Kursseista saan parhaat arvosanat, vaikka joskus jonkun tentin uusinkin, sillä ensimmäisessä olen jännittänyt järkyttävän paljon ja sen takia mennyt aivan pieleen. Ne ”jäätymiset” nolottavat, mutta en voi sille mitään.
Uskon ajan auttavan kaikkiin ongelmiin. Yritän olla ajattelematta huonoja tenttituloksia ja mennä vain heti eteenpäin asioissa, sillä ajateltavaa ja tekemistä kyllä riittää.
Tarkoituksena on myös alkaa vähitellen verkostoitumaan, jolloin opiskelusta ja opiskelumestyksestä pystyy keskustelemaan muiden kanssa ja kaikkeen saa vertailupohjaa. Sitten sitä huomaa ettei mikään oma juttu niin hölmö olekaan :)
Ekan vuoden opiskelijat ovat kaikki enemmän tai vähemmän ulalla. Yliopisto on oppimisympäristönä niin erilainen verrattuna kädestäpitoon peruskoulu+2. aste vaiheissa. Itsekin olen jo vanhempi opiskelija, mutta alun hävetyksen jälkeen olen tajunnut handlaavani hommat monessa suhteessa paremmin kuin ne suoraan lukiosta eksyneet opiskelijat, jollainen olin itsekin ekalla rundilla. Elämänkokemus näkyy ainakin omalla alallani laaja-alaisempana näkemyksenä ja samalla työmäärällä saavutan parempia arvosanoja.
Ole ylpeä iästäsi ja sen tuomasta kokemuksesta! Akateemiset tavat opit kurssien myötä ja jossain vaiheessa ne tulevat selkärangasta. Hyvät kurssinvetäjät eivät odota fukseilta gradutekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa, ensimmäisen vuoden opiskelija ja aikuinen. Minullakin on monia syitä, miksi olen yliopistossa vasta hieman myöhemmin kuin suoraan lukiosta.
Tällä hetkellä minäkin olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Osittain johtuu ikäerosta, mutta en myöskään koe olevani kotonani vielä.
Kursseista saan parhaat arvosanat, vaikka joskus jonkun tentin uusinkin, sillä ensimmäisessä olen jännittänyt järkyttävän paljon ja sen takia mennyt aivan pieleen. Ne ”jäätymiset” nolottavat, mutta en voi sille mitään.
Uskon ajan auttavan kaikkiin ongelmiin. Yritän olla ajattelematta huonoja tenttituloksia ja mennä vain heti eteenpäin asioissa, sillä ajateltavaa ja tekemistä kyllä riittää.
Tarkoituksena on myös alkaa vähitellen verkostoitumaan, jolloin opiskelusta ja opiskelumestyksestä pystyy keskustelemaan muiden kanssa ja kaikkeen saa vertailupohjaa. Sitten sitä huomaa ettei mikään oma juttu niin hölmö olekaan :)
Kuulostaa niin tutulta! Helpottaa kuulla, että en ole yksin tässä asiassa (vaikka muuten olenkin aika yksin, minäkään en ole vielä kotiutunut). Voisipa vaihtaa enemmänkin ajatuksia :)
ap
Lisäksi pitää täysin paikkansa, että tenttikin on oppimistilaisuus. Sen yritän aina pitää mielessä ja toistan itselleni harmituksen hetkinä.
- Samassa tilanteessa oleva
Mistä sinun häpeäsi johtuu? Sinun huonoon itsetuntoosi on varmaan joku syy. Onko sinua kiusattu koulussa, onko moitittu kotona vai onko sinulle sattunut sellaisia elämää suurempia mokia, joille "kaikki" ovat nauraneet.
Mene YTHS:n kautta psykologille puhumaan ongelmastasi. Se on aivan todellinen etkä ole ainoa joka kärsit tuollaisesta. Se ei kuitenkaan ole normaalia, ja kyllä sinä pääset siitä joskus eroon.
Jatkat opiskelua.