Yliopistossa opiskelu: hävettää ihan hirveästi!

Vierailija kirjoitti:

Mua hävettää vieläkin jotkut kommentit tai esseet, joita kirjoittelin yliopistossa... Kandin tein mutta oma silloinen olemus ja käytös hävettää niin paljon etten maisteria kehtaisi samaan laitokseen mennä tekemään. Yliopistolla on oma kulttuurinsa, ja sen oppii aikanaan. Varmaan helpompaa sopeutua akateemisten vanhempien lapsille kuin tämmöisille maatiaisille.

Minua "hävettää" gradu, vaikka sain siitä magnan. Oletteko nyt aivan varmoja, että häpeäminen on oikea sana? Oikeastaan minua harmittaa se, että jäi muutama paha virhe, joilla ei ilmeisesti ollut merkitystä eikä pitäisi varsinaisesti hävettää. En ole koskaan jännittänyt kokeita ja yliopistossa olin näin maalaiselle vieraassa ympäristössä kuin kala vedessä, vaikka en ystäviä saanut  enkä ollut paljonkaan tekemisissä muiden opiskelijoitten kanssa. Yllätin itseni onnistumalla jokseenkin täydellisesti (olosuhteet huomioon ottaen) pari- ja ryhmätöissä, joita oli onneksi vähän. Jos jotain opiskelussa olen inhonnut kansakouluajoista, niin ryhmä työtä juuri siksi, kun olen ollut aina jotenkin ulkopuolinen. Mutta tähänkin tottuu. Kai minä istun sitten aikanaan vanhainkodissakin yksinäni jossakin.

Jos olet aikuinen ja selvittänyt elämässäsi jo paljon omaan minuuteen liittyviä juttuja, olet todennäköisesti paljon paremmin kärryillä kuin ne nuoret opiskelijat, jotka ovat suoraan lukiosta tulleet. Oikeasti. Sä tiedät jo elämästä jotain. He vielä etsivät, ovat ihan alussa vasta.

Itse aloitin yliopiston aikoinani suoraan lukiosta. Muistan sen tunteen, joka minulla oli: nyt voin tehdä itsestäni sellaisen kuin haluan. Se tunne sai hakemaan rajoja ja todella herkällä vaistolla seuraamaan, mitä muut tekevät ja mihin itse haluan samaistua. Olin naiivi, vaikka nautin kyllä elämästä tuolloin. Ajattelen joka tapauksessa olevani nyt kouluni käyneenä aikuisena fiksumpi kuin silloin nuorena. Enää ei ole kovaa tarvetta luoda itseään uudelleen jonkinlaiseksi ihanneminäksi, vaan arjen myötä kasvaminen omaan tahtiin riittää.

Tunnistan myös saman, mitä muutkin ovat täällä sanoneet: yliopistolla on tietty oma retoriikkansa, jota käytetään ja oma diskurssinsa, jonka oppii ajan myötä hallitsemaan. Osittain se on ihan sellaista ulkokultaista hevonpeetäkin, esittämistä, näennäisälykkyyttä. Yliopistossa monet haluavat esiintyä älykkäinä, kultturelleina, valveutuneina, boheemeina, tiedostavina... Se on kuitenkin vain pintaa; samanlaisia taviksia ne kaikki ovat kuin sinäkin. Sinä et ole se huijari, ennemmin ne muut ovat.

Ja todellakin usko, että osaat. Et sinä tuurilla ole noin hyviä tenttituloksia saanut! Kyllä sä hyvä olet.

Tsemppiä opiskeluun. Et nyt kyllä keskeytä ainakaan kun olet sinne kerta päässyt. Et voi mitenkään olla tyhmä noilla arvosanoilla ja ylipäätään kun olet päässyt yliopistoon. Se on itsessään jo sellainen saavutus että voit onnitella itseäsi. Jos masentaa tai ahdistaa, kannattaa hakea keskusteluapua, mutta opiskelua ei kannata sen takia keskeyttää ellei ole ihan pakottava tarve. Ota rauhallisesti ja ole armollinen itsellesi, niin olo helpottaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa, ensimmäisen vuoden opiskelija ja aikuinen. Minullakin on monia syitä, miksi olen yliopistossa vasta hieman myöhemmin kuin suoraan lukiosta.

Tällä hetkellä minäkin olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Osittain johtuu ikäerosta, mutta en myöskään koe olevani kotonani vielä.

Kursseista saan parhaat arvosanat, vaikka joskus jonkun tentin uusinkin, sillä ensimmäisessä olen jännittänyt järkyttävän paljon ja sen takia mennyt aivan pieleen. Ne ”jäätymiset” nolottavat, mutta en voi sille mitään.

Uskon ajan auttavan kaikkiin ongelmiin. Yritän olla ajattelematta huonoja tenttituloksia ja mennä vain heti eteenpäin asioissa, sillä ajateltavaa ja tekemistä kyllä riittää.

Tarkoituksena on myös alkaa vähitellen verkostoitumaan, jolloin opiskelusta ja opiskelumestyksestä pystyy keskustelemaan muiden kanssa ja kaikkeen saa vertailupohjaa. Sitten sitä huomaa ettei mikään oma juttu niin hölmö olekaan :)

Kuulostaa niin tutulta! Helpottaa kuulla, että en ole yksin tässä asiassa (vaikka muuten olenkin aika yksin, minäkään en ole vielä kotiutunut). Voisipa vaihtaa enemmänkin ajatuksia :)

ap

Voisi olla mukavaa. Missä päin opiskelet?

- Samassa tilanteessa oleva

Googlaa huijarisyndrooma. Lue kuvauksia siitä antaumuksella. Varsinkin tytöillä tavallinen. 

Saat nelosia ja vitosia ja silti ruoskit itseäsi. Ne on siellä nähny kaikenlaisten säkkien vastauksia ja yrityksiä päästä läpi lukematta.

Miksi te aikuisopiskelijat tunnette huonommuutta nuorisoa kohtaan? Tietysti kaikkea tällaista ei voi aina järkeillä, mutta ymmärrätte kai että ei ne 18-19-vuotiaat nuoret tajua mistään mitään, varsinkaan ne ei tajua halveksua teidän aikuisopiskelijuuttanne. Pikemminkin ihailevat tai kunnioittavat teidän aikuisuuttanne. Ja ylipäätään ihmisiä kiinnostavat aika vähän muiden elämäntilanteet tai ainakin aika vähän jaksavat niitä pohtia ja paheksua, eikö teistäkin tunnu tältä jos mietitte tuntemianne ihmisiä tai vaikka noita opiskelutovereitanne. Saattaahan sitä joku häivähdyksenomainen mielipide joskus jostakusta olla, mutta sehän ei aivoja kauaa rasita, toisin kuin kaikki omat asiat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa, ensimmäisen vuoden opiskelija ja aikuinen. Minullakin on monia syitä, miksi olen yliopistossa vasta hieman myöhemmin kuin suoraan lukiosta.

Tällä hetkellä minäkin olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Osittain johtuu ikäerosta, mutta en myöskään koe olevani kotonani vielä.

Kursseista saan parhaat arvosanat, vaikka joskus jonkun tentin uusinkin, sillä ensimmäisessä olen jännittänyt järkyttävän paljon ja sen takia mennyt aivan pieleen. Ne ”jäätymiset” nolottavat, mutta en voi sille mitään.

Uskon ajan auttavan kaikkiin ongelmiin. Yritän olla ajattelematta huonoja tenttituloksia ja mennä vain heti eteenpäin asioissa, sillä ajateltavaa ja tekemistä kyllä riittää.

Tarkoituksena on myös alkaa vähitellen verkostoitumaan, jolloin opiskelusta ja opiskelumestyksestä pystyy keskustelemaan muiden kanssa ja kaikkeen saa vertailupohjaa. Sitten sitä huomaa ettei mikään oma juttu niin hölmö olekaan :)

Kuulostaa niin tutulta! Helpottaa kuulla, että en ole yksin tässä asiassa (vaikka muuten olenkin aika yksin, minäkään en ole vielä kotiutunut). Voisipa vaihtaa enemmänkin ajatuksia :)

ap

Voisi olla mukavaa. Missä päin opiskelet?

- Samassa tilanteessa oleva

Opiskelen pohjoisessa. Missä päin sinä?

Minä en nuorena kummemmin miettinyt elämää, menin vaan eteenpäin iloisena (ja ylisuoritin myös aika pahasti). Loppuunpalamisen ja sairastumisen jälkeen olen tullut paljon aremmaksi ja on vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin. Siksikin varmaan tuntee itsensä niin hölmöksi, kun ei ole juurikaan vertaistukea, jonka kanssa jakaa opiskeluun liittyviä ajatuksia.

YTHS oli hyvä vinkki, kiitos siitä! Kiitos muutenkin kaikille tsempeistä!

ap

Älä höpsi, kaikki tuntee yliopistossa olevansa muita tyhmempiä ainakin jossain vaiheessa :) Näin joskus vuosia sitten sanonnan, joka jäi mun päähäni koska osui silloin niin hyvin. Olen edellen sitä mieltä että tämä pitää paikkansa :)

"Yliopisto on paikka, jossa kaikki ovat sinua viisaampia. Paitsi ne, keiden kanssa teet ryhmätyötä."

Vierailija kirjoitti:

Älä höpsi, kaikki tuntee yliopistossa olevansa muita tyhmempiä ainakin jossain vaiheessa :) Näin joskus vuosia sitten sanonnan, joka jäi mun päähäni koska osui silloin niin hyvin. Olen edellen sitä mieltä että tämä pitää paikkansa :)

"Yliopisto on paikka, jossa kaikki ovat sinua viisaampia. Paitsi ne, keiden kanssa teet ryhmätyötä."

:D Kiitos! ap

Voi kiesus. En kai minä edes muistanut jälkikäteen mitä olin kirjoitellut. Kunhan läpi meni ja ei kun seuraavaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samassa tilanteessa, ensimmäisen vuoden opiskelija ja aikuinen. Minullakin on monia syitä, miksi olen yliopistossa vasta hieman myöhemmin kuin suoraan lukiosta.

Tällä hetkellä minäkin olen sosiaalisissa tilanteissa kömpelö. Osittain johtuu ikäerosta, mutta en myöskään koe olevani kotonani vielä.

Kursseista saan parhaat arvosanat, vaikka joskus jonkun tentin uusinkin, sillä ensimmäisessä olen jännittänyt järkyttävän paljon ja sen takia mennyt aivan pieleen. Ne ”jäätymiset” nolottavat, mutta en voi sille mitään.

Uskon ajan auttavan kaikkiin ongelmiin. Yritän olla ajattelematta huonoja tenttituloksia ja mennä vain heti eteenpäin asioissa, sillä ajateltavaa ja tekemistä kyllä riittää.

Tarkoituksena on myös alkaa vähitellen verkostoitumaan, jolloin opiskelusta ja opiskelumestyksestä pystyy keskustelemaan muiden kanssa ja kaikkeen saa vertailupohjaa. Sitten sitä huomaa ettei mikään oma juttu niin hölmö olekaan :)

Kuulostaa niin tutulta! Helpottaa kuulla, että en ole yksin tässä asiassa (vaikka muuten olenkin aika yksin, minäkään en ole vielä kotiutunut). Voisipa vaihtaa enemmänkin ajatuksia :)

ap

hei ap, sun pitää osallistua tutor-toimintaan että saat ystäviä. Oot jäänyt liian yksin.

Hakeudu vapaa-ajan harrastuksiin, joissa voi tavata muita opiskelijoita rennommassa ympäristössä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te aikuisopiskelijat tunnette huonommuutta nuorisoa kohtaan? Tietysti kaikkea tällaista ei voi aina järkeillä, mutta ymmärrätte kai että ei ne 18-19-vuotiaat nuoret tajua mistään mitään, varsinkaan ne ei tajua halveksua teidän aikuisopiskelijuuttanne. Pikemminkin ihailevat tai kunnioittavat teidän aikuisuuttanne. Ja ylipäätään ihmisiä kiinnostavat aika vähän muiden elämäntilanteet tai ainakin aika vähän jaksavat niitä pohtia ja paheksua, eikö teistäkin tunnu tältä jos mietitte tuntemianne ihmisiä tai vaikka noita opiskelutovereitanne. Saattaahan sitä joku häivähdyksenomainen mielipide joskus jostakusta olla, mutta sehän ei aivoja kauaa rasita, toisin kuin kaikki omat asiat...

Mistä sinulle sellainen käsitys on tullut? Emme me koe itseämme mitenkään epäonnistuneiksi, vaikka emme opiskelleet yliopistossa nuorempina, jos sitä ajattelit. Meillä kun on ollut muuta elämää enemmän jo ennen opiskelua. On toki niitäkin, jotka pääsivät sisään vasta kuudennella kerralla ja kokevat siksi olevansa jotenkin "myöhässä".

Emme tunne, tai siis emme ainakaan kaikki. Moni meistä aikuisopiskelijoista on jo ehtinyt tehdä yhtä ja toista. Joku on viimein päässyt toteuttamaan nuoruuden haavettaan ja päässyt opiskelemaan yliopistoon vuosikausien avoimen opintojen jälkeen, jonkun toisen taas on ollut pakko lähteä pätevöitymään, jotta säilyttäisi vanhan työnsä. Meitä aikuisia on niin monenlaisia, kun taas kaikilla nuorilla on jotain yhteistä: heillä ei ole ehtinyt olla aikaisempia opintoja eikä pitempää uraa, kun kouluaikojen kesätöitä ei lasketa.

On syytäkin hävetä, jos lähtee suomalaiseen yliopistoon ylipäätään. Minusta nuo ahjot nykyisin ovat lähinnä monikulttuurista aivopesua ja sosialismin ihannointia. Suosittelen kiertämään kaukaa, jos nyt ei aivan välttämättä tarvitse jotain virallista pätevyyttä, kuten opettaja, lääkäri tms.