Persoonallisinta kotisi sisustuksessa?
Mitä sellaista kotisi sisustuksessa on jota et ole kovin monella nähnyt?
Kommentit (396)
Vanha 60-luvun mustavalkoinen putkitelevisio.
Kaunis ranskalainen bidé-allas 1920-luvulta kylppärissä, on käytössä.
1950-60-luvun maitolasiset pyrex-astiat. Niihin voi laittaa hedelmiä, talouspaperirullan, ruokaöljypullon jne.
Suosin muutenkin eräänlaista mummolatyyliä.
Ehkä se, ettei ole kovin persoonallista. Kaunista, tyylikästä ja rauhallista, laadukkaita materiaaleja. Ei turhaa tavaraa. Ehkä tämä on sitten sitä minun persoonaa sitten tämä persoonattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Värikkäämpää, kuin yleensä Skandinaviassa.
Tämä kyllä nyt on muodissa ja leviää kulovalkean tavoin -ja hyvä niin!
Sama. Remontti tehty 2012 ja on kyll kaikkee muuta väriä täällä paitsi sinistä. Sekä seinissä että irtaimistossa.
Meillä ei ole ainoatakaan lastulevyhuonekalua, ei mitään Ikeaa, Marimekkoa, Pentikiä, Vallilaa eikä vastaavia silmiä särkeviä kuoseja eikä valkoista tai harmaata väriä.
Köyhyys paistaa heti silmään. Tiedän, että vähälläkin rahalla saa kivan sisustuksen, mutta kun ei ole oikein silmääkään, eikä intoa. Persoonallisinta on ehkä se, että täällä on aina kaikenlaisia projekteja kesken ja askartelu-, käsityö-, yms tarvikkeita aina levällään. Ikinä ei ole ns. siistiä.
Sisustus...mmm... Ei oikeastaan ole. Tai on tuvassa sänky, kaksi tuolia ja tämä pöytä. Keittiösskin pieni pöytä ja jakkara, Valaisimet desingn minä itse, samoin ulko-oven vieressä oleva kenkä- ym. romuteline.
Minullapas onkin vaaleanvihreä olohuoneen seinä ja käytännöllinen pikkuinen neliön muotoinen keittiö jossa hyvänä puolena kaappeja ja laskutilaa, olen alkanut jo sopeutua!
Yksi väliovi on säpäleinä mutta paikoillaan. On tosi hyvännäköinen viritys. :D
En on ehtinyt poistaa sitä vielä.
Varmaan edellisen asukkaan jättämä valtava tahra lattiassa. Oli kuukahtanut tässä samaisessa kämpässä, löytynyt vasta kuukauden parin jälkeen, joten tahra saati haju ei lähtenyt koskaan lattiasta. En ole iljennyt peittää esim. matolla kunnioituksesta vainajaa kohtaan. Ja onhan se tietysti hyvä stoori kerrottvaksi esim. baarihoidoille. Yllättävän moni kanttura kiihottuu kaikesta oudosta ja pikkuisen karmivastakin.
Kristallikruunu keittokomerossa.
Kirjahylly on aina persoonallinen ja erilainen joka kodissa. Meillä isot kirjahyllyt vetävät vieraita puoleensa ja tutkimaan niitä, joskus jää jopa keskustelu kesken. Uusin persoonallisuus on merenneito pöytä, hahmo kannattaa lasilevyä päänsä päällä. Perin isältäni, on nyt kukkapöytänä parvekkeella. Omituinen mutta nätti.
Vierailija kirjoitti:
Bohotyylinen sisustus. Paljon erilaisia puumateriaaleja, vaaleaa mutta valkoista on silti harvassa.
Bohotyyli ei ole persoonallista, vaan persoonatonta jokataviksen ja jokamissin suosima tyyli.
Taulut seinillä. Osa niistä on sukulaisten maalaamia ja piirtämiä, osa huolella valitsemiani taidejulisteita, joita olen kehystänyt.
Eiväthän tuollaiset taidejulisteet nyt sinänsä kovin persoonallisia ole. Jossain määrin harvinaista niissä kuitenkin on se, että ne ovat tyyliltään klassisia maalauksia. Yleensä ihmisten kodeissa vaikuttaa (netissä olevien videoiden yms. perusteella) olevan sisustustauluja tai ultramoderneja kuvia.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole ainoatakaan lastulevyhuonekalua, ei mitään Ikeaa, Marimekkoa, Pentikiä, Vallilaa eikä vastaavia silmiä särkeviä kuoseja eikä valkoista tai harmaata väriä.
Sama täällä. Kaiki huonekaluni ovat paksua vanhaa puuta, 1700-luvun punaruskea kirstu sohvapöytänä, vanhat piirongit ja puutuolit ja soikea pöytä, vanhat lasihelmivalaisimet, puiset kukkapilarit, paljon tauluja seinällä ja viherkasveja. Vain sohva ja Stressless-löhötuoli ja sängyt ovat uutena ostettuja, kaikki muu antiikkiliikkeistä, huutokaupoista ja kirppareilta.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti alkaa olla harvinaisempi elementti: koko seinän kirjahyllyt olohuoneessa. Luulin normaaliksi, mutta vieraat ovat alkaneet kommentoida, kuinka harvoin ihmisillä on enää kirjahyllyjä näkösällä.
Sama täällä. Ihmetellään, miten teillä on kirjoja..😶
Minulla on suvun matka-arkku 1800-luvun alkupuolelta. En tiedä onko itse tehty, luultavasti kuitenkin teetetty, koska esivanhempani olivat varakasta porvarisukua. Miehen puolelta löytyy isoisän evakkoarkku. Ei mikään varsinaisesti hieno tai kaunis, mutta sillä on tunnearvoa.