Olin aikoinani opiskelijavaihdossa Neuvostoliitossa

Mitään vaihto-ohjelmaa ei ollut tuohon aikaan. Suomalaisia opiskeli Neukuissa, mutta ei päinvastoin. Ap antaa sitä paitsi todella stereotyyppisen kuvan kaikesta. Neuvostoliitossa eli monenlaisia ihmisiä, joista joillakin oli hyvinkin paljon tietoa länsimaista. Mutta saahan sitä ketjuja rakentaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetkö vielä vanhasta muistista kaupassa pisimpään jonoon ostaessasi vessapaperia?

Yksi hämmästyksen aiheista oli kyllä aina Suomeen palatessa se, että ei ollut jonoja. Ja että vessapaperia sai ostaa ihan vapaasti.  :)

Itse muistelin että wc paperia sai kyllä ostaa, mutta julkisissa vessoissa oli joku mummo tarkistamassa käytätkö paperia, koska se maksoi pari kopeekkaa enemmän normi hintaan verrattuna, jos käytti paperia vessassa. Ja sitä todellakin valvottiin että kuuluuko siellä mitä ääniä siellä vessassa. 

Kyllä sitä wc-paperia aina jostain sai, kun jaksoi kiertää kauppoja ja jonottaa. Toreilta sai parhaiten; siellä tavara kyllä oli kalliimpaakin. Mutta ei sen vessapaperin löytäminen ihan yksinkertaista ollut edes Moskovassa. Maalla käytettiin yleisesti sanomalehtipaperia.

Ja olet oikeassa, vessamummot vartioivat tarkasti paperinkulutusta. Yleensä antoivat asiakkaalle kolmen palasen pätkän, jolla piti pärjätä. Tämä siis tasokkaammissa julkisissa vessoissa.

Ap

Oliko paperi normaalia länsimaista wc-paperia vai sitä kovaa ruskeaa pahvia?

Länsimaista wc-paperia ei saanut mistään. Joko sitä kovaa pahvia tai sitten sellaista liukasta voipaperin tyyppistä.

Ap

Kuulostaa siltä, että sanomalehti oli oikeasti paras vaihtoehto pyyhkimiseen.

Miksei Neuvostoliitossa valmistettu kunnollista wc-paperia?

Kuluttajien mieltymyksistä ei tarvinnut välittää. Kilpailua ei ollut, joten "Valtion Vessapaperitehdas Numero 27"  tai vastaava pulju, saattoi tehdä aivan laadutonta tavaraa ilman mitään huolia. Aseteollisuus oli kyllä laadukasta, mutta tavallisen ihmisen elämänlaatu ei ollut kovin korkealle priorisoitu asia. En siis ole ap.

Maistoitko koskaan Belamorkanalia? Mistä sitä saa nykyään?

Onko huumoria se, että Neuvostoliitossa olisi vakoiltu tavallisia ihmisiä? Puhuttiinko esim. kuuntelulaitteista tms?

Vierailija kirjoitti:

Saitko tietoa Neuvostoliiton avaruusohjelmasta? Mikä oli tavallisen kansan käsitys siitä?

En muista koskaan puhuneeni tästä aiheesta kenenkään kanssa. Aihe ei silloin kiinnostanut itseäni. Juri Gagarin oli kyllä todella suuri sankari ja hänen saavutustensa ylistäminen kuului kaanoniin. Myös avaruusinsinöörit olivat hyvin kunnioitettua väkeä, ja todella taitaviahan he olivatkin (tämä on nyt jälkiviisauttani).

Tavallinen kansa varmasti piti Neuvostoliittoa avaruuden valloittajana.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdossa? Ja missä suomalaisessa oppilaitosessa vastaavasti oli neuvosto-opiskelijoita Brezhnevin ajan lopulla?

Huomaan tosiaan käyttäneeni väärää termiä. Suomesta pääsi opiskelemaan Neuvostoliittoon mutta ei toisin päin. En ollut siis vaihtari vaan "harjoittelija", kuten termi taisi kuulua.

Ap

Olit joko opintoihin kuuluvassa kieliharjoittelussa tai jollain SNS:n järjestämällä kurssilla. Muistat ihan hyvin, mutta haluat esittää asian omalla tavallasi. Meitä oli siellä satoja muitakin, joten et suinkaan ole ainoa. Lisäksi olivat ne, jotka suorittivat koko tutkintonsa NL:ssa, ja tietysti lukuisat töiden tai perhesyiden vuoksi NL:ssa asuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetkö vielä vanhasta muistista kaupassa pisimpään jonoon ostaessasi vessapaperia?

Yksi hämmästyksen aiheista oli kyllä aina Suomeen palatessa se, että ei ollut jonoja. Ja että vessapaperia sai ostaa ihan vapaasti.  :)

Itse muistelin että wc paperia sai kyllä ostaa, mutta julkisissa vessoissa oli joku mummo tarkistamassa käytätkö paperia, koska se maksoi pari kopeekkaa enemmän normi hintaan verrattuna, jos käytti paperia vessassa. Ja sitä todellakin valvottiin että kuuluuko siellä mitä ääniä siellä vessassa. 

Kyllä sitä wc-paperia aina jostain sai, kun jaksoi kiertää kauppoja ja jonottaa. Toreilta sai parhaiten; siellä tavara kyllä oli kalliimpaakin. Mutta ei sen vessapaperin löytäminen ihan yksinkertaista ollut edes Moskovassa. Maalla käytettiin yleisesti sanomalehtipaperia.

Ja olet oikeassa, vessamummot vartioivat tarkasti paperinkulutusta. Yleensä antoivat asiakkaalle kolmen palasen pätkän, jolla piti pärjätä. Tämä siis tasokkaammissa julkisissa vessoissa.

Ap

Oliko paperi normaalia länsimaista wc-paperia vai sitä kovaa ruskeaa pahvia?

Länsimaista wc-paperia ei saanut mistään. Joko sitä kovaa pahvia tai sitten sellaista liukasta voipaperin tyyppistä.

Ap

Kuulostaa siltä, että sanomalehti oli oikeasti paras vaihtoehto pyyhkimiseen.

Miksei Neuvostoliitossa valmistettu kunnollista wc-paperia?

Neuvostoliitto eli vielä 1980-luvullakin sotataloutta. Vain raskas teollisuus ja aseiden kilpavarustelu (joka sitten lopulta ajoi maan taloudelliseen tuhoon) vei kaiken huomion ja kaikki rahat. Niin sanottu kulutustavarateollisuus oli ihan lapsipuolen asemassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tuo tupakoinnin laita?. Oliko tarjolla filtterisavukkeita vai jotain klubi- tai työmiesversioita puuholkkeineen? En jaksa uskoa 1970-luvulla enää poltettiin mahorkkaa Pravdaan käärittynä. Itse asiassa, pystyikö tavallinen duunari olemaan ketjupolttaja vai oliko tässä jotain säännöstelyä?

Tupakoissa oli filttereitä, ainakin kalleimmissa laaduissa, mutta mahorkalta ne maistuivat ja haisivat. Jotenkin erilainen tupakkalaatu, mutta muistan kun tarjosin joskus ravintolassa marlboroa Virossa paikalliselle, niin hän sanoi pitävänsä enemmän sen mahorkan mausta. Tottumiskysymys. Ei ap.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka tuo tupakoinnin laita?. Oliko tarjolla filtterisavukkeita vai jotain klubi- tai työmiesversioita puuholkkeineen? En jaksa uskoa 1970-luvulla enää poltettiin mahorkkaa Pravdaan käärittynä. Itse asiassa, pystyikö tavallinen duunari olemaan ketjupolttaja vai oliko tässä jotain säännöstelyä?

En itse tupakoinut, joten en muista, millaista tupakkaa oli tarjolla. Varmaan se kuitenkin oli aika halpaa, koska polttaminen oli niin yleistä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saitko tietoa Neuvostoliiton avaruusohjelmasta? Mikä oli tavallisen kansan käsitys siitä?

En muista koskaan puhuneeni tästä aiheesta kenenkään kanssa. Aihe ei silloin kiinnostanut itseäni. Juri Gagarin oli kyllä todella suuri sankari ja hänen saavutustensa ylistäminen kuului kaanoniin. Myös avaruusinsinöörit olivat hyvin kunnioitettua väkeä, ja todella taitaviahan he olivatkin (tämä on nyt jälkiviisauttani).

Tavallinen kansa varmasti piti Neuvostoliittoa avaruuden valloittajana.

Ap

Höpöhöpö. Tavallinen kansa ihaili kaikkea länsimaista Brezhnevin ajan lopulla. Gagarinista ei silloin puhuttu muuta kuin että hän oli juoppo. Lehtien hymistelyn korvasi suunnaton huhukoneisto. Et ole selvästikään tutustunut tavallisiin ihmisiin ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Maistoitko koskaan Belamorkanalia? Mistä sitä saa nykyään?

En maistanut, enkä tiedä, mistä sitä saa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mitään vaihto-ohjelmaa ei ollut tuohon aikaan. Suomalaisia opiskeli Neukuissa, mutta ei päinvastoin. Ap antaa sitä paitsi todella stereotyyppisen kuvan kaikesta. Neuvostoliitossa eli monenlaisia ihmisiä, joista joillakin oli hyvinkin paljon tietoa länsimaista. Mutta saahan sitä ketjuja rakentaa :)

Ei ollut vaihto-ohjelmia ei. En vain keksinyt parempaakaan ilmaisua, ajattelin että "opiskelijavaihto" on nykynuorisolle tuttu. Pahoittelen.

Varmasti antamani kuva voi tuntua stereotyyppiseltä. Olen kuitenkin vastannut niin rehellisesti kuin pystyn, enkä voi kertoa muista kuin omista vaikutelmistani.

Olisi kyllä todella mukavaa, jos sinäkin tulisit mukaan ketjuun kertomaan asioista omalta kantiltasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Onko huumoria se, että Neuvostoliitossa olisi vakoiltu tavallisia ihmisiä? Puhuttiinko esim. kuuntelulaitteista tms?

Kyllähän Neuvostoliitossa koko sen olemassaolon ajan tietyssä mielessä "vakoiltiin" ihmisiä. Jokainen tiesi, että tietyistä asioista on paras olla puhumatta ja tiettyjä asioita on paras olla tekemättä.

Mutta ei tavallisissa kodeissa mitään kuuntelulaitteita ollut. Se kyllä tiedettiin yleisesti, että Inturistin hotelleissa (eli niissä, joissa asuu ulkomaisia turisteja) käytetään kuuntelulaitteitakin.

Ap

Kuppikokosi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten propaganda näkyi? Uskoivatko neuvosto-opiskelijat, että länsimainen hyvinvointi on kulissia? Oliko kiellettyjä puheenaiheita?

Vapaata tiedonvälitystä ei ollut. Kaikki lehtien, telkkarin ja radion uutiset olivat vahvasti väritettyjä. Tietyistä asioista ei kerrottu koskaan, tiettyjä väritettiin ja tietyistä suoranaisesti valehdeltiin.

Koko yhteiskunta oli erilaisten iskulauseiden kyllästämä. Niistä ei päässyt mitenkään eroon.

Neuvosto-opiskelijat olivat tietysti vähän valveutuneempia kuin ns. tavallinen kansa, mutta siitä huolimatta valtaosa heistäkin uskoi länsimaisen hyvinvoinnin olevan kulissia. Ymmärrän heitä; niin olisin varmasti heidän asemassaan uskonut itsekin.

Kahden kesken ja keittiökeskusteluissa ei oikeastaan ollut kiellettyjä puheenaiheita. Mutta lapsia myöten jokainen tiesi, mistä asioista voi puhua julkisesti ja mistä ei. Yksi oli juuri tuo kapitalismin ja sosialismin vertailu, jos siis sen teki kapitalismin hyväksi.

Johtajien julkinen arvostelu oli tietenkin täysin mahdotonta. Perestroika sitten räjäytti pankin.

Huomaatko mitään yhtäläisyyttä tämän päivän Suomen (tai länsimaiden) mediassa ja Nl-mediassa? Mietin tässä näitä Trumpin säännönmukaisesti kiekaisemia Fake News -kommentteja kaikkeen hänen politiikkansa vastaiseen, mutta toisaalta myös pelolle ei saa antaa valtaa -tyyppisiä iskulauseita tai ynnä muita vakiintuneita korulauseita, mitä valtaapitävät tapaavat sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdossa? Ja missä suomalaisessa oppilaitosessa vastaavasti oli neuvosto-opiskelijoita Brezhnevin ajan lopulla?

Huomaan tosiaan käyttäneeni väärää termiä. Suomesta pääsi opiskelemaan Neuvostoliittoon mutta ei toisin päin. En ollut siis vaihtari vaan "harjoittelija", kuten termi taisi kuulua.

Ap

Olit joko opintoihin kuuluvassa kieliharjoittelussa tai jollain SNS:n järjestämällä kurssilla. Muistat ihan hyvin, mutta haluat esittää asian omalla tavallasi. Meitä oli siellä satoja muitakin, joten et suinkaan ole ainoa. Lisäksi olivat ne, jotka suorittivat koko tutkintonsa NL:ssa, ja tietysti lukuisat töiden tai perhesyiden vuoksi NL:ssa asuneet.

Aivan, niin olin. Kahteen otteeseen kieliharjoittelussa ja kahdella lyhyemmällä kurssilla. Olen pahoillani, jos olen antanut väärän käsityksen. Asuin kuitenkin Neuvostoliitossa yhteensä vajaat kolme vuotta (kaksi työjaksoa siinä mukana).

Enkä ole - tietenkään - väittänytkään olevani ainoa. Meitä oli yhteensä satoja, ja sitten ne "elinkautiset", kuten heitä kutsuttiin, päälle.

En ole Neuvostoliiton asiantuntija enkä kaikki tietävä. Avasin tämän ketjun siksi, että täällä joku trollasi asuneensa Neuvostoliitossa 17 vuotta ja kertoi aivan ufoja juttuja. Päätin puolestani kertoa faktoja, sen verran kuin pystyn niitä kertomaan.

Ja todella mielelläni kuulisin muidenkin vanhojen näkökantoja.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitään vaihto-ohjelmaa ei ollut tuohon aikaan. Suomalaisia opiskeli Neukuissa, mutta ei päinvastoin. Ap antaa sitä paitsi todella stereotyyppisen kuvan kaikesta. Neuvostoliitossa eli monenlaisia ihmisiä, joista joillakin oli hyvinkin paljon tietoa länsimaista. Mutta saahan sitä ketjuja rakentaa :)

Ei ollut vaihto-ohjelmia ei. En vain keksinyt parempaakaan ilmaisua, ajattelin että "opiskelijavaihto" on nykynuorisolle tuttu. Pahoittelen.

Varmasti antamani kuva voi tuntua stereotyyppiseltä. Olen kuitenkin vastannut niin rehellisesti kuin pystyn, enkä voi kertoa muista kuin omista vaikutelmistani.

Olisi kyllä todella mukavaa, jos sinäkin tulisit mukaan ketjuun kertomaan asioista omalta kantiltasi.

Ap

Kerrot juuri sellaista, mitä muutaman viikon tai kuukauden Neukuissa viettänyt suomalainen voi kertoa, viitaten siihen, että tiedät enemmän kuin joku jossain muualla. Mutta tiedät silti ilmeisen vähän, joten tämä ketju on vähän turhaa "asiantuntemuksella" röyhistelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten propaganda näkyi? Uskoivatko neuvosto-opiskelijat, että länsimainen hyvinvointi on kulissia? Oliko kiellettyjä puheenaiheita?

Vapaata tiedonvälitystä ei ollut. Kaikki lehtien, telkkarin ja radion uutiset olivat vahvasti väritettyjä. Tietyistä asioista ei kerrottu koskaan, tiettyjä väritettiin ja tietyistä suoranaisesti valehdeltiin.

Koko yhteiskunta oli erilaisten iskulauseiden kyllästämä. Niistä ei päässyt mitenkään eroon.

Neuvosto-opiskelijat olivat tietysti vähän valveutuneempia kuin ns. tavallinen kansa, mutta siitä huolimatta valtaosa heistäkin uskoi länsimaisen hyvinvoinnin olevan kulissia. Ymmärrän heitä; niin olisin varmasti heidän asemassaan uskonut itsekin.

Kahden kesken ja keittiökeskusteluissa ei oikeastaan ollut kiellettyjä puheenaiheita. Mutta lapsia myöten jokainen tiesi, mistä asioista voi puhua julkisesti ja mistä ei. Yksi oli juuri tuo kapitalismin ja sosialismin vertailu, jos siis sen teki kapitalismin hyväksi.

Johtajien julkinen arvostelu oli tietenkin täysin mahdotonta. Perestroika sitten räjäytti pankin.

Huomaatko mitään yhtäläisyyttä tämän päivän Suomen (tai länsimaiden) mediassa ja Nl-mediassa? Mietin tässä näitä Trumpin säännönmukaisesti kiekaisemia Fake News -kommentteja kaikkeen hänen politiikkansa vastaiseen, mutta toisaalta myös pelolle ei saa antaa valtaa -tyyppisiä iskulauseita tai ynnä muita vakiintuneita korulauseita, mitä valtaapitävät tapaavat sanoa.

No en kyllä huomaa. Neuvostoliitossa ei ollut mediaa journalistisessa mielessä oikeastaan ollenkaan. Media ei ollut tiedonvälityksen vaan ensisijaisesti propagandan väline.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaihdossa? Ja missä suomalaisessa oppilaitosessa vastaavasti oli neuvosto-opiskelijoita Brezhnevin ajan lopulla?

Huomaan tosiaan käyttäneeni väärää termiä. Suomesta pääsi opiskelemaan Neuvostoliittoon mutta ei toisin päin. En ollut siis vaihtari vaan "harjoittelija", kuten termi taisi kuulua.

Ap

Olit joko opintoihin kuuluvassa kieliharjoittelussa tai jollain SNS:n järjestämällä kurssilla. Muistat ihan hyvin, mutta haluat esittää asian omalla tavallasi. Meitä oli siellä satoja muitakin, joten et suinkaan ole ainoa. Lisäksi olivat ne, jotka suorittivat koko tutkintonsa NL:ssa, ja tietysti lukuisat töiden tai perhesyiden vuoksi NL:ssa asuneet.

Aivan, niin olin. Kahteen otteeseen kieliharjoittelussa ja kahdella lyhyemmällä kurssilla. Olen pahoillani, jos olen antanut väärän käsityksen. Asuin kuitenkin Neuvostoliitossa yhteensä vajaat kolme vuotta (kaksi työjaksoa siinä mukana).

Enkä ole - tietenkään - väittänytkään olevani ainoa. Meitä oli yhteensä satoja, ja sitten ne "elinkautiset", kuten heitä kutsuttiin, päälle.

En ole Neuvostoliiton asiantuntija enkä kaikki tietävä. Avasin tämän ketjun siksi, että täällä joku trollasi asuneensa Neuvostoliitossa 17 vuotta ja kertoi aivan ufoja juttuja. Päätin puolestani kertoa faktoja, sen verran kuin pystyn niitä kertomaan.

Ja todella mielelläni kuulisin muidenkin vanhojen näkökantoja.

Ap

OK, perustit Oikean Totuuden Ketjun, koska joku trollasi. Mutta ei se Intun Montussa istuskeleminen sinusta mitään suurta neuvostoelämän asiantuntijaa tee, kuten vastauksistasi on jo huomattu. Ehkä joku aloittaa uuden ketjun aiheesta :D

Itse tutustuin 80 luvun lomamatkoilla paikallisiin samanikäisiin nuoriin neuvostoliitossa ja minua ihmetytti se kiinnostus ja vilpittömyys sekä läsnäolo jota he tarjosivat minulle. Tunsin jotenkin oloni hieman pökkelöksi, vaikka olin sanavalmiimpi kuin muut ikäiseni Suomessa. Urheilullisuus ja yhteisöllisyys tuntui vahvana. 

T. Ei ap.