Olen asunut 17 vuoden ajan Neuvostoliitossa

Olin 13 vuotias kun tämä ilmestyi. Tämän jälkeen koko maailma alkoi matkia melankolista saundia, eikä sille ole oikein tullut päätöstä. Aika pian haikeiden bileiden jälkeen systeemi romahti. Ensin notkahti liitoksistaan Saksa. Sitten pieninä muruina meidän sydämet murenivat kuin Tetriksen palat isomummun kutomalle, pehmeän värikkäälle matolle. Se mikä on aikoinaan murentunut kyyneliin, voidaan rakentaa uudestaan uljaammaksi. Murtunut on kovempi murtumakohdastaan ja rikottu oli kerran rakennettu. Onneksi maailma on rikas ja aina voi ottaa ja rakentaa köyhille paremman tulevaisuuden. He ovat sen ansainneet.

https://www.youtube.com/watch?v=H6wl-EyhXl0&ab_channel=%D0%9E%D0%BB%D0%…%

Jos kutsuu itseään venäläiseksi ja on asunut jossain toisessa maassa pidempään kuin venäjällä, niin mikä oikeastaan silloin on?

Ei ainakaan venäläinen tai neuvostoliittolainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun isoisäni kanssa rukoiltiin illalla aina Neuvostoliiton puolesta ja sen puolesta että Suomeenkin saataisi edes sosialismi joskus.

Päivät tehtiin töitä rajusti ja opiskeltiin venäjän kieltä ja myös ruotsin kieltä tasapuolisuuden vuoksi.

Lueskelimme ruokatunnilla sanomalehtiä ja löysimme aina jotain Yhdysvaltojen roistojuonia.

Ilman Yhdysvaltojen roistomaista käytöstä minäkin olisin pitänyt Maon lakin päässä ja Neuvostoliitto ei olisi hajonnut.

Maailma vielä taipuu kommunismin alle ja kehitys on jo alkanut. Toivottavasti elän vielä sinä päivänä kun ihmiset kokoontuvat toreille räntäsateeseen karvalakit päässä neuvottelemaan siirtymästä kohti totalitääristä kommunismia.

 

Erikoista. Minun kommunisti-ukkini ei olisi ikimaailmassa rukoillut. Tai ylipäätään aika harvinaista olla uskovainen kommunisti.

 

Erikoista että tiedät sen varmaksi. Mistä sitä tietää että rukoilee?

Vähän sama kuin väittäisi että ei kyllä koskaan vetänt käteen.