Lue keskustelun säännöt.
Auttakaa nyt, etten löisi tuota per*****n kakaraa....!
17.05.2006 |
Nyt ollaan siinä pisteessä, että kohta jompikumpi lähtee hoitoon, minä tai toi penska. Kyseessä siis 2,5v esikoinen, josta on vauvan, 4kk, tulon myötä tullut uhmaikäinen paskiainen.
Ymmärrän, että kiukuttelu ja idioottimaisuus kuuluu ikään ja kuuluu uuden vauvan tulon aiheuttamaan normaaliin käytökseen. Tämä ymmärtämys ei vain minua lohduta, eikä auta tässä tilanteessa, kun jo vihaan lastani.
Poika potkii, hakkaa, puree ja raapii. Minua, vauvaa. Ja AINOASTAAN silloin kun olemme kotona kolmestaan. Vieraisilla ja mummoloissa käyttäytyy kuin enkeli, kuin ennen. Minun kanssani MIKÄÄn ei suju, ei pukeminen, riisuminen, pottaileminen, syöminen, leikkiminen, nukkuminen. Kun yritän laittaa vaippaa (johon palattiin vauvan myötä) hän potkii minua niin kauan, kunnes luovutan. Jos en laita vaippaa, hän pissaa ja kakkaa sänkyymme. Jos vien nukkumaan, hän juoksee sieltä pois niin monta kertaa, että viimein menetän hermoni (laskin kerran 21 kertaa) ja paiskaan hänet sänkyyn. Hän lyö minua kasvoille ellen pitele häntä väkisin puolta tuntia paikoillaan. Jos puhun päivällä puhelimessa, hän huutaa niin kauan että sanon jotakin, tai kuten viimeksi, alkoi heitellä kirjahyllyn kirjoja vauvan päälle. En voi jättää vauvaa hetkeksikään valvonnatta, sillä esikoinen varmaan tappaisi hänet.
Kaikkiin kieltoihini, jäähypenkkiin (" naughty step" ), selittämiseen jne poikani vastaa nauramalla paskaisesti ja jatkamalla typeryyksiään, tai tekemällä jotain muuta ehdottomasti kiellettyä.
Eikä auta huomion antaminen, olen yrittänyt. Aloitamme päivän aina yhteisellä leikkihetkellä, ja vauvan nukkuessa olemme yhdessä. Olen jättänyt kotityöt tekemättä, jotta voin olla pojan kanssa - ilman tulosta. Mies on reissuhommissa, nytkin 3vkoa pois, ja meidän arkemme täällä kotona on niin hirveää, että haluaisin antaa koko esikoisen pois. Vauva on kiltti, ei huuda ja nukkuu kaikki yöt, mutta hermostuu tietysti kotona vallitsevasta kaaoksesta.
Haaveilen lapseni lyömisestä - en tekisi sitä. Mutta välillä olen huomannut, että riuhdon ja kiellän ja retuutan lasta niin kovaa, että sitä voisi kai joku pitää väkivaltana. En tahtoisi tehdä sitäkään vähää, mutta en esim. voi poistua talosta ilman että vaatteet laitetaan päälle, ja ne täytyy laittaa niin, että istun lapsen päällä ja pitelen häntä kaikista raajoista samalla kun yritän epätoivon vimmalla pukea häntä. Toiset sanovat, että älä sitten pue lasta - mutta kun kaupassa/lääkärissäkin on joskus käytävä!
Mieheni ehdotti, että kun hän tulee kotiin, viettäisin pitkän päivän esikoisen kanssa - mutta en todellakaan halua. Olen niin kurkkuani myöten täynnä koko kakaraa. En enää tiedä, miten voisin hänestä tykätä, en näe enää hyviä puolia. Kaiken päivää haaveilen siitä, kun saisi vain kerrankin potkaista niin, että tuntuu... Ei ole tervettä, tiedän.
Pärjäisin vaikka 7 vauvan kanssa, mutta tämä yksi uhmisko minut nyt sitten vie terapiaan...????
LOPPUUUKO TÄÄ KOSKAAN?????
Kommentit (46)
Eikö se ole parempi kuin hoitoon?=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä esikoinen saisi puuhailla muiden kanssa ja sinäkin juttuseuraa. En missään nimessä suosittele kotiin jäämistä tuossa tilanteessa, koska se on loppupeleissä rankempaa, kuin kerhoihin raahautuminen. Kutsukaa vieraita (muita lapsia) kyläilemään, ja kyläilkää esim. mummulassa yms. miehen reissujen aikana. Koeta purkaa pahaa oloasi johonkin (jumppa, kuntopyörällä polkeminen tms.)
Koita kestää! Elän samaa vaihetta kolmen kanssa ja rankkaa on, mutta selviä, kun on pakko!
En tiedä mikä auttaa. Meillä ei tilanne ole yhtä paha kuin teillä, mutta esikoinen on aika mahdoton.
Olen yrittänyt nyt ratkaista tilannetta sillä, että panostaan omaan jaksamiseeni, eli vietän mahdollisimman paljon aikaan YKSIN tai ainakin ilman lapsia.
Kun saan viettää aikaa yksin, rentoudun ja jaksan parammin taas seuraavana päivänä.
Esikoinen reagoi suoraan omaan jaksamiseeni ja mielialaani, eli kun minä olen ärtynyt, hän tekee kaikkensa, että ärsyyntyisin vielä enemmän ja kierre on valmis.
Ja päinvastoin, kun olen hyvällä tuulella, on hänkin hyvällä tuulella.
Onko sinun mahdollista viettää aikaa yksin, käydä jumpassa, kaupassa tai tehdä jotain muuta? Jätä lapset miehesi hoitoon tai jos mahdollista, vie isovanhemmille tai jollekin muulle. Edes tunti pari kertaa viikossa?
Vierailija:
Kaikkiin kieltoihini, jäähypenkkiin (" naughty step" ), selittämiseen jne poikani vastaa nauramalla paskaisesti
Enpä ole noin fiksua parivuotiasta vielä koskaan tavannut.
Saisit levätä, ja ehkä hermotkaan ei ois niin tiukalla sitten. Miehen kanssa voisitte pohtia sitten jatkoa, kunhan mies taas on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän tekee selvästi kaiken vain ilkeyttään ja osaa siksi nauraa paskamaisesti kun häntä kielletään.
Tavallinen lapsi uhmaa, koska se kuuluu ikään. Hänellä on ikävä olo ja hän purkaa sitä uhmaamalla. Mutta fiksu lapsi naureskelee paskamaisesti ja tekee lisää ilkeyttä.
Not.
Vierailija:
Mitä fiksua on paskamaisesti nauram..
ja haluaa vain apua siihen et miten se paha olo joka on kai nyt sit äidilläki katkaistaan...??? plääh, tää on niin taas av:ta tuollainen kommentointi ja puuttuminen pikkuasioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa joskus vielä höhöttämään ja vääntelemään suutaan.
Voin sanoa, että se jos mikä saa sapen kiehumaan.
t. 9
että teillä on nyt täysin valmis kierre päällä. Sinä et nauti lapsestasi, ja lapsesi kerjää huomiota.
Olisi tärkeää, että saisit :
1) olla välillä ilman yhtään lasta kotona/jumpassa/hierojalla/kirjastossa tms.
2) saisit olla kotona välillä kahdestaan vauvan kanssa, ja nauttia vauvasta.
3) saisit olla kahden isomman lapsen kanssa ja käydä uimassa, puistossa, tai pelailla tms kotona
Jos miehesi ei auta, voisit vaikka palkata lastenhoitajaa viemään isompaa lasta ulos vaikkapa kerran viikossa pariksi tunniksi aamupäivällä.
Ja kun lapsi lähenee kolmea, kerho toiminta hänelle kerran kaksi viikossa muutaman tunnin kerrallaan. Ei enempää.
Viikonloppuisin ja iltaisin voit sitten jrjestää aikaa itsellesi, ja esikoiselle ja itsellesi yhteistä aikaa. Aikaa, milloin sun ei tarvitse kertaakaan keiltää lasta vauvan kiusaamisesta tms. Tarkoitus olisi että teillä olisi hauskaa keskenään, ja nauttisitte. Eli kannattaa mennä sellaiseen paikkaan, missä ei tarvitse komentaa lasta (eli ei tule sellaisia tilanteita eteen).
Kuvaamasi käytös menee ohi , mutta voi kestää 6-12kk.
Huolehdi siitä, että et ole väsynyt, eli että saat nukuttua. Ja käy lenkillä jne. yksin.
Kannattaa hankkia apua lastenhoitoon. Mutta päiväkotiin laittaminen ei ole ratkaisu, ttuskin kuitenkaan haluat antaa lapsellesi kuvaa, että hänet sysätään sivuun kun on " kamala" . Sitten voit olla varma, että lapsesi on sellainen myös tulevaisuudessa. (asenne leimaa).
Jaksamista sinulle. Kertomasi kuulostaa suhteellisen tavalliselta, näin neuvolaterkkarin näkökulmasta. Voit myös käydä juttelemassa neuvolapsykologin kanssa, jotta et polttaisi itseäsi loppuun ja saisit voimavaroja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä tais osua vauvan tulo juuri mehevään kohtaan uhman suhteen. Nythän se lapsi mittaa rakastettavuuttaan sekä suhteessa itsenäistymisensä että suhteessa uuteen sisarukseen. Kyllä se huolenpito sitä sisarustakin kohtaan sieltä tulee, vaikkakin sekaan jää tietty kilpailutilanteet. Etkä sä sitä lastas vihaa. Se saa sut vaan raivoihin. Luulisin, että kahdenkeskinen aika vanhemman kanssa saattas tehdä hyvää. En tiedä, en ole itse vielä sellaista saanut lapset 6kk ja 2v2kk. Nirhaamatta tuo vanhempi on vielä vaikka hammasta on saanut purra.
Tsemppiä!
Lapsi kerjää huomiota väärällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon vaiheen erittäin kirkkaasti. Vihankin omaa lasta kohtaan.
Olet väsynyt, tarvitset hengähdystauon. Mieluiten säännöllisen sellaisen. Kun sinulla on uhmisvapaata aikaa säännöllisesti, vihan tunne hälvenee ja alat jaksaa paremmin. Pian jo nautit esikoisen seurasta...usko pois.
Otat itsellesi jonkun harrastuksen ja hankit lapsille hoitajan siksi aikaa. Kysyt neuvolasta perhetyöntekijää, sukulaista tai naapuria.
Minulla paras motivaattori jaksaa vihan ja väsymyksenkin keskellä oli se, että tiedostin kiukun kierteen. Jos minä olen kiukkuinen, lapsetkin ovat, jos tiuskaisen, lapsikin tiuskaisee, jos tartun käteen rivakasti, lapsikin alkaa käyttäytyä uhmakkaammin. Paha tavallaan kertyy ja aina vaan on edessä vaikeampia ja vaikeampia juttuja. Jos siis jkasat nyt tsempata itsesi positiivisemmaksi, et ole niin syvällä suossa esim. vuoden kuluttua, kuin jos jatkaisti tätä samaa rataa.
Tiedän, että positiivinen ja hassuttelumainen ilmapiiri on erittäin vaikeaa, jopa mahdotonta luoda, jos tilanne on tarpeeksi paha.
Viimeiseksi: meitä on muitakin, et sinä ainoa " hullu akka" ole :D
Minäkään en kyllä sysäisi poikaa päiväkotiin.
Meillä esikoinen oli 3-vuotias kun vauva syntyi , ensimmäinen puoli
vuotta taisi olla tuollaista, ei voinut hetkeksikään kääntää silmiään, muuten oli heti vauvan kimpussa. Tästä on nyt kolme vuotta aikaa en enää niin muista (?!) , mutta kyllä se sitten varmaan helpotti koska kuitenkin halusin pitää esikoisen kotona, kerhossa tosin kävi kaksi kertaa viikossa.
Fiilikseni olivat samanlaiset kuin ap:llä , en oikein välillä kestänyt esikoista
silmissäni, sitten oli huono omatunto jne.
Kauhea vaihe , mutta kyllä se siitä , usko pois, kun vauva vähän kasvaa
ja hänestä on enemmän seuraa pojalle.
Jotain apua kyllä tarvisit lastenhoitoon jos olet kolmekin viikkoa yksin
lasten kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut samanlaista ja kyllä se ajan kanssa helpottaa. Lapselle tulee lisää ikää ja ymmärrystä ja sinäkin alat nähdä hyviä puolia lapsessa.
Nyt olisi hyvä jos saisit levätä ja tehdä jotain itsellesi mieluisaa ihan rauhassa. Saatko lapsille hoitajan?
Sitten lähtisin luomaan positiivisia kokemuksia yhdessä, vauvan ja isomman lapsen välille, itseni ja isomman välille ja kaikille yhdessä. Koittaisin saada itseni ja lapsen nauramaan yhdessä jollekin ja rakentaisin uudelleen hyvää sidosta välillemme.
Varustaudu etukäteen niihin hetkiin jolloin menetät hermot lapseen ja mieti miten voisit niissä tilanteissa toimia, että et löisi. Esim. menet pois tilanteesta tai jos on pakko pukea tms. niin laulat vaikka jotain samalla ja ajattelet ihan jotain muuta. Koita jättää tuossa tilanteessa tunteet pois ja mieti vaikka että olet mielisairaanhoitaja ja joudut pukemaan jonkun asiakkaan, joka ei ymmärrä omaa parastaan. Teet sen päättäväisesti, mutta lempeästi. Tiedän että on se vaikeaa, kun kyseessä on niin läheinen kuin oma lapsi.
Mitään et ole vielä menettänyt, asiat korjaantuvat varmasti, kun et nyt vaan luovuta. Tiedän miltä sinusta tuntuu. Jaksamista sinulle!
itse hakisin lapselle tarhapaikan. pystytkö järjestämään tarpeeksi touhuamista lapselle vai eletäänkö teillä vauvaarkea.
esikoisesi tarvitsee tekemistä.
Tilalle saat vittumaisen murkkuikäisen. Tosin sitäkin tekee mieli läväytellä, ja täysillä.
Meidän 16v esikoinen on jo ihan mukava tapaus! (Ei lohduta ei.) Jotenkin sulle pitäisi saada lomaa ja lapselle kahden keskistä aikaa. Olisiko joku harrastus yhdessä esim äiti veisi uimaan ja isä pyöräilemään, ihan kaksin.
No määkin komppaan viimesimpiä viestejä joissa huomioidaan enempi esikoista.. Ei se hoitoon lykkääminen mitään ratkaise.. Jos lapsi tarttee hoitoon laittaa niin pienempi mummolaan ja isomman kanssa aikaa!
Ja esikoiselle ei riitä aamulla yksi leikkihetki, huomioi pitkin päivää! Kehu hyvistä jutuista. Kerro rakkaudestasi ja halaa, pussaa..
Lapsi oppii nopeesti että äiti ei ole tosissaan käskyjen kanssa ellei ole karjunu hullunlailla 20 kertaa -sittenkin antaa periksi??? Siis sää oikeesti annat lapsen potkia?? Mikä ihmeen neuvo se on että älä pue?? Lapsi puetaan. Piste. Eikä se helpotu mitenkään jos karjut ja pitelet väkisin kiinni!
Ootko kokeillu ihan vastakkaista tyyliä: Oo rauhallinen, madanna ääntä ja pidä se pehmeänä. Pidä sylissä kun puet tai jos temppuilee (muutenhan se hyppelee seinille)mutta ole rauhallinen. Juttele mitä ollaan tekemässä, mihin mennään, nähtäisköhän matkalla lintuja tai rekkoja?? Ihailkaa hetki kivoja kuvia vaatteissa.. Laula, kerro joku runo, kutittele..
Älä vaadi ihan liikoja esikoiselta. Ota mukaan tutustuun vauvaan ja auttaan sua vaikka pyykeissä.
Laita pukiessa kaikki vaatteet lähelle ja varaa kunnolla aikaa, älä karju! Ihan varmasti lapsi vaistoaa ärtymyksesi ja sen kun olet vauvalle hellä.
Tiedän että hermo menee, jos lapsi kokoajan uhmaa, mutta ravistelusta ja sänkyynpaiskomisesta voi tulla vakavia vammoja, jotka ei välttämättä näy ennen kuin pitemmän ajan jälkeen, tai jos oikein huonosti sattuu, menee henki heti.
Lapsen aivot on herkät hölskymiselle ja pieni niska ei paljon tarvi.
Nyt sinuna miettisin vakavasti esikoisen päivähoitoon laittoa. saatte kaikki hengähdystaukoa ja tilanteen rauhoittumaan. Ihan vaikka osaviikko/puolipäivä. Ihan mitä vaan..