Ikävä entisen mieheni lapsia
Aloimme seurustelemaan kun hänen lapsensa olivat 4- ja 2-vuotiaita. Ja erosimme 10 vuotta myöhemmin. Olin lasten kanssa todella läheinen ja he olivat minulle ihan hurjan rakkaita. Eromme oli riitaisa ja surullinen, mies löysi uuden naisen ja halusi jatkaa elämäänsä hänen kanssaan. Ja en saanut enää tavata hänen lapsiaan. Lapset olivat usein mielessä ja ikävöin heitä, jotenkin kuitenkin yritin unohtaa ja antaa asian olla ajattelemalla sitä että ehdin vielä saada omia lapsia. Kunnes sitten vastikään minulle selvisi että se ei ole valitettavasti mahdollista minulle, en pysty saamaan lapsia. Ja melkein samantien ikävä noita lapsia kohtaa kasvoi satakertaiseksi. Mielsin heidän lapsikseni ja olin heille todella tärkeä. Toinen lapsista on nyt jo aikuinen ja toinenkin pian.
Olenko ihan kamala ihminen jos yrittäisin ottaa yhteyttä tuohon jo täysi-ikäiseen? Vai astunko täysin entisen mieheni varpaille? En saanut heitä enää koskaan eron jälkeen nähdä joten en tiedä miten mies on heille asian selittänyt.
Kommentit (30)
Kuulostat vähän siltä että haluat korvata noilla lapsilla sen ettet voi saada omia? Ehkä hieman itsekästä... Ne eivät ole sinun lapsia.
Et astu millekään varpaille jos otat yhteyttä täysi-ikäiseen ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin heitä kiinnostaa mikään isän vanha hoito.
10 vuotta kestänyt "hoito"?
Kunhan et odota liikoja. Lapsilla on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Kauanko erostabbe siis on?
Melkein 5 vuotta. AP
Et astu miehen varpaille koska asia koskee lapsia eikä häntä. Voisi jopa luulla että hekin ajattelevat sinua kun kerta kasvoivat kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et odota liikoja. Lapsilla on jo äiti.
Ei se tarkoita ettei ap olisi heille koskaan merkinnyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et odota liikoja. Lapsilla on jo äiti.
Lasten biologinen äiti oli kuvioissa aika harvoin, eroa edeltäneinä vuosina hän tuskin enää näki lapsia. En toki tiedä mikä tilanne on nyt. AP
Kuinka vanha olet? Ehkä voit vielä saada niitä omia lapsia niin ei tarvi haaveilla muiden.
Jos et ole Facebookissa, niin liity ja katso Löydätkö lapsen sieltä ja voit lähettää kaveripyynnön, niin lapsi voi päättää haluaako olla yhteyksissä
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha olet? Ehkä voit vielä saada niitä omia lapsia niin ei tarvi haaveilla muiden.
Olen pian 40. Ja en voi valitettavasti saada omia lapsia. AP
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole Facebookissa, niin liity ja katso Löydätkö lapsen sieltä ja voit lähettää kaveripyynnön, niin lapsi voi päättää haluaako olla yhteyksissä
Hän ei ole Facebookissa, nykynuoret ei taida siitä enää niin välittää? Instagramissa ehkä? Sitä minulla ei ole, mutta kaipa sen saisi tehtyä aika helposti. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et ole Facebookissa, niin liity ja katso Löydätkö lapsen sieltä ja voit lähettää kaveripyynnön, niin lapsi voi päättää haluaako olla yhteyksissä
Hän ei ole Facebookissa, nykynuoret ei taida siitä enää niin välittää? Instagramissa ehkä? Sitä minulla ei ole, mutta kaipa sen saisi tehtyä aika helposti. AP
Pystyy liittymään suoraan jos on Facebook.
Voi herran jestas! Aphan olisi täysin sydämetön jos ei ajattelisi noita lapsi. Totta kai tieto ettei omia saa nostaa vielä enemmän tunteita pintaan, se ei tee ap ikävästä yhtään sen vähempää näitä lapsia tai jo aikuisia kohtaan.
Aloita varovasti tunnustellen. Älä hyökkää. Asia voi tuntua lapsistakin oudolta, vaikkei heillä olisi mitään sitä vastaan. Voivat olla ihan iloisiakin yhteydenotosta.
Jos voit niin ehkä ota ensin vanhempaan yhteyttä. Hän on nyt 18-19? Ja muistaa asiat omasta näkökulmasta vaikka isä olisi sinua haukkunutkin.
Mullakin on välillä mielessä, mitä eksän tytölle kuuluu, vaikka olimme yhdessä vain alle viisi vuotta. Mutta en tosiaan halua ottaa yhteyttä, koska kokisin sen itsekin ehkä oudoksi, kun emme ole olleet juuri missään yhteyksissä eron jälkeen. Mutta kuitenkin hoitanut ja ruokkinut lasta. Kyllä siinä väkisinkin joku tunneyhteys syntyy. Ja siis olen eronnut miehestä, en lapsesta. Eikä ole mitään ikäviä tunteita lasta kohtaan, mitä hän isälleen ja tämän holtittomalle elämäntavalle voi. Mutta saattaisihan siinä tulla esille, etten hyväksy miehen tekemisiä, ja lapsi sattaa taas hyväksyäkin.
Laittaisin jouluna, synttärinä taai jonain muuna luontevana ajankohtana kortin, tekstarin, viestin messengerissä tms. Siitä voisi sitten jatkaa, jos lapsi haluaa.
Ota yhteyttä. Minusta olisi ihana kuulla isäni entisestä vaimosta, joka oli äitipuoleni 18 vuotta.