Aikuinen nainen! Millaisia tunteita vaadit itseltäsi halutaksesi seurustella vakavasti jonkun kanssa?
Otsikossa kysymys. Rupeaisitko seurustelemaan jonkun "ihan kivan" kanssa jos et ole ihan varma tunteistasi mutta vastapuoli on? Olen tilanteessa, jossa mies tuntee ilmeisesti monta kertaa minua vahvemmin. Mies ei tunnut kestävän sitä, että haluaisin edetä huomattavasti häntä varovaisemmin.
En varmaan ole rakastunut perusteluna se, että ilmeisesti minun pitäisi se itsenikin huomata. Miehessä on paljon hyvää, riittäkö se? En halua leikki kenenkään tunteilla mutta ahdistaa sekin, että omien epäröintieni takia päästän hyvän miehen jatkamaan etsintöjään.
Kommentit (11)
Minusta pitää tuntua siltä, että tyypin kanssa on kokonaisuutena hauskempaa kuin ilman (tai vaihtoehtojen kanssa). Minusta ei tarvitse tuntua siltä, että tämä tyyppi on aina ja ikuisesti se ykkönen, mutta jos päätän ryhtyä seurustelemaan ja jos seurustelu etenee vakavaksi, minä päätän samalla myös, että pidän tunteeni sellaisina, että hän pysyy ykkösenä. Uskon siihen, että tunteitaan voi hallita ja ohjata.
Lähinnä sen, että sillä hetkellä haluan olla sen ihmisen kanssa. En ole mitään kovin tunteellista ihmistyyppiä yleensäkään, en ole koskaan ihastunut tai rakastunut keneenkään. Minulle riittää sellainen että on mukava olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Nuoret naiset ovat yksinkertaisia
Miten liittyi kysymykseen?
Jos minä en seurustelun aloittamisen jälkeen parissa kuukaudessa rakastuisi siihen ihmiseen niin vetäisin siitä kyllä johtopäätökset. Kyllä siinä pitää voimakkaita tunteita olla jo alunperin, siis ihastuksen tunteita, en alkaisi edes seurustella kenenkään kanssa joka on ihan kiva. Niitä jotka on ihan kiva on maailma täynnä.
Olisin kerran rakastanut, joten vähempään kuin rakastumiseen en tyytyisi jatkossakaan.
Vaadin sellaisen "hyvän ja luontevan" tunteen siitä, että kuulumme yhteen. Jos on liian ihastunut ja rakastunut, jää moni tärkeä asia huomaamatta vaaleanpunaisten lasien takaa. Sellainen turvallinen ja varma olo on minulle paljon tärkeämpää, siitä tunteet syvenevät pikkuhiljaa tutustuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vaadin sellaisen "hyvän ja luontevan" tunteen siitä, että kuulumme yhteen. Jos on liian ihastunut ja rakastunut, jää moni tärkeä asia huomaamatta vaaleanpunaisten lasien takaa. Sellainen turvallinen ja varma olo on minulle paljon tärkeämpää, siitä tunteet syvenevät pikkuhiljaa tutustuessa.
Lisään tähän, että suuri seksuaalinen vetovoima pitää toki myös olla.
No en todellakaan! Kyllä siinä pitää olla heti suuria tunteita pelissä että parisuhteeseen alan. Mikään "ihan hyvä" ei riitä.
Viihdyn äärimmäisen hyvin yksin. Toisen pitäisi olla sellainen, että vietän aikaa mieluummin hänen kanssaan kuin yksin. Turvallinen ja hyvä olo, hyväksytyksitulemisen tunne ovat minulle tärkeitä parisuhteessa. Yhdessäolon tulee olla luontevaa. Toki toiseen pitää tuntea myös seksuaalista vetovoimaa, en pelkän kaverin kanssa lähtisi seurustelemaan.
Kyllä mä vaadin rakastumisen tunteen alkaakseni seurustelemaan vakavasti (so. monogaamisesti). Tiedän, että mun ei tarvitse olla yksin, ellen itse halua - siinä mielessä mulla on varaa olla ns. kranttu. Myös taloudellisesti asiat ovat sillä mallilla, että ei ole "pakko" alkaa seurustelemaan. N43