Rukoilen joka ilta ennen nukkumaanmenoa ja aamuisin kellon soidessa..

En osaa antaa kannustusviestiä, sillä itse aika samassa tilanteessa.

Joidenkin voi olla vaikeaa ymmärtää miten helvetin tiukoille ihmiset voidaan vetää. Henkinen kuormitus vie ihan kaikki mehut.

Vierailija kirjoitti:

En osaa antaa kannustusviestiä, sillä itse aika samassa tilanteessa.

Joidenkin voi olla vaikeaa ymmärtää miten helvetin tiukoille ihmiset voidaan vetää. Henkinen kuormitus vie ihan kaikki mehut.

Just niin. Ja näistä ei voi puhua ilman, että ollaan jonnekin laitokseen sulkemassa tai viemässä lapsia, eläimiä ja mitä sulla nyt sattuu olemaan, tai että tuomitaan ja katsotaan kieroon ja arvostellaan..

ap

Ikävää, että tilanteesi on tuollainen. On tietysti hienoa, että sinulla on työpaikka, joka auttaa sinua toimeentulemaan. Oletko miettinyt, mikä työssäsi on sellaista, jota inhota? Työkaverit, asiakkaat, itse työ, ympäristö? Voisiko siihen vaikuttaa tai voisitko opetella uuden suhtautumistavan? Kyllähän moni muukin tekisi töitä muutaman päivän viikossa ja omia hommia loput, mutta sillä ei oikein elä (jos sellaisen työn löytäisi).

Et ole lusmu, mutta suosittelen sinulle menemistä jonkun alan ihmisen puheille juttelemaan asioistasi. Aivan turhaan pelkäät kommentteja ja sanomisia. Niin monella on nykyaikana jos jonkinlaista ongelmaa, että sinä et varmasti erotu joukosta mitenkään. Ja eihän sinun tarvitse kertoa käynneistäsi kenellekään ulkopuoliselle. Ammattihenkilöt eivät taatusti vattuile, sitä ei tarvi miettiä.

Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät jonkinlaista ratkaisua elämäsi mietteisiin.

Anders kirjoitti:

Ikävää, että tilanteesi on tuollainen. On tietysti hienoa, että sinulla on työpaikka, joka auttaa sinua toimeentulemaan. Oletko miettinyt, mikä työssäsi on sellaista, jota inhota? Työkaverit, asiakkaat, itse työ, ympäristö? Voisiko siihen vaikuttaa tai voisitko opetella uuden suhtautumistavan? Kyllähän moni muukin tekisi töitä muutaman päivän viikossa ja omia hommia loput, mutta sillä ei oikein elä (jos sellaisen työn löytäisi).

Et ole lusmu, mutta suosittelen sinulle menemistä jonkun alan ihmisen puheille juttelemaan asioistasi. Aivan turhaan pelkäät kommentteja ja sanomisia. Niin monella on nykyaikana jos jonkinlaista ongelmaa, että sinä et varmasti erotu joukosta mitenkään. Ja eihän sinun tarvitse kertoa käynneistäsi kenellekään ulkopuoliselle. Ammattihenkilöt eivät taatusti vattuile, sitä ei tarvi miettiä.

Tsemppiä sinulle ja toivottavasti löydät jonkinlaista ratkaisua elämäsi mietteisiin.

Itse työ on niin kuivaa, tylsää, persoonatonta. Työkaverit on kaikki mukavia, ja tilat joissa työskentelen ovat aivan uudet. 

En voi näin pienen paikkakunnan tallustelijana mennä ammattilaisen juttusille, kaikki täällä tuntevat toisensa joten..

ap

Vakipaikastakin voi lähteä, se ei ole vankilasi. Ota apu vastaan, hae sairaslomaa, välitä itsestäsi. Kuulostele, mitä tarvit. Muutoksia voisit tehdä, ettet kuormittuisi tähän pisteeseen asti uudestaan sen jälkeen kun olet saanut levätä. Eikä tarvitse olla aina iloinen ja pirteä, sinä olet kiinnostava aitona itsenäsi, rikkinäisenä, kolhiintuneena. Olet sinä. Sinun äänesi ja jälkesi saa kuulua ja näkyä tässä maailmassa, ajatuksissasi, sinussa, elämässäsi. Voitko vähentää kulutusta ja pärjätä pienemmillä tuloilla? Onko työn vaihdos mahdoton askel? Aito hyvinvointisi ja ilosi on todella tärkeää sinulle, Luojallesi ja ihmisille ympärilläsi.

Kannattaa lähteä aktiivisesti muuttamaan tilannettasi, ennen kuin rukouksistasi tulee totta. Ammattiapua saa eri sivustoilta myös netin kautta. Aloita keskustelu vaikka tuolla ensimmäisellä viestilläsi. Siitä käy tilanteen vakavuus hetkessä selville.

Lakkaa esittämästä reipasta ja puhu rehellisesti asiasta läheistesi kanssa. Miten he tilanteesi näkevät? Miten he voisivat tukea sinua ja auttaa etsimään toimivampia vaihtoehtoja? Puhu tilanteesta myös työpaikalla. Miten tehtävääsi voisi tuunata värikkäämmäksi tai innostavammaksi? Kaipaisitko enemmän uusia haasteita vai tahdin höllentämistä?

Muuta rukoustasi: Voi kunpa työpäivänä tapahtuisi jotain niin ihanaa, että taas sen voimin jaksaisin koko viikon. Kunpa löytäisin sen saman innon ja palon, joka sai minut lähtemään tälle alalle. Tai kunpa keksisin, mille alalle vaihtaisin, ja saisin riittävästi rohkeutta muutokseen. 

Lusmumoitteet kaikuvat luultavasti äänekkäämmin omassa päässäsi kuin kenenkään toisen ajattelemana. Ylipäätään toisten ajatuksien miettimiseen sinun ei kannata nyt tuhlata voimavarojasi. Käytä ne siihen, että pääset eteenpäin ja vältät totaalisen romahduksen. Hirvikolarin tai muun tuhofantasian toteutumisen jälkeen palasia on paljon vaikeampi lähteä kasaamaan oman elämän näköiseksi.

PS. Pienellä paikkakunnalla voi hyvin tulla toimeen myös osa-aikaisilla puusepän hommilla, jos perhe, talovelka ja muut menot eivät ole kovin isot. 

Vierailija kirjoitti:

.

En kehtaa kertoa kellekään tästä enkä hakea ammattiapua, koska pelkään ihmisten arvostelua, silmien pyörittelyä ja huokailua, millainen luuseri olenkaan.

Ammattilainen ei arvostele eikä tuomitse sinua vaan auttaa. 

Avainasia on, että mikä siinä työnteossa on niin ahdistavaa? Ihmisten kohtaaminen,työnkuva, liikaa työtä, liikaa vastuuta, oma olo muuten yleisesti ahdistunut?

Tulisitko toimeen vähemmällä, jos vaihtaisit paikkaa? Tai kokeilisit vaikka opiskelua välillä?

Vierailija kirjoitti:

Vakipaikastakin voi lähteä, se ei ole vankilasi. Ota apu vastaan, hae sairaslomaa, välitä itsestäsi. Kuulostele, mitä tarvit. Muutoksia voisit tehdä, ettet kuormittuisi tähän pisteeseen asti uudestaan sen jälkeen kun olet saanut levätä. Eikä tarvitse olla aina iloinen ja pirteä, sinä olet kiinnostava aitona itsenäsi, rikkinäisenä, kolhiintuneena. Olet sinä. Sinun äänesi ja jälkesi saa kuulua ja näkyä tässä maailmassa, ajatuksissasi, sinussa, elämässäsi. Voitko vähentää kulutusta ja pärjätä pienemmillä tuloilla? Onko työn vaihdos mahdoton askel? Aito hyvinvointisi ja ilosi on todella tärkeää sinulle, Luojallesi ja ihmisille ympärilläsi.

Jos ilmaantuisi jossain vaiheessa sellainen työpaikka auki, joka ei olisi mahdottoman matkan päässä (minulla on oma auto, täällä päin välttämätön, joten voisin kulkea myös toisella paikkakunnalla) johon pääsisin, vaihtaisin heti. En voi irtisanoutua ennenkuin uusi paikka olisi tiedossa, sillä olen yksin lasten kanssa, joten pakko tienata. Lasten isä on kyllä kuvioissa mukana, mutta ei voi ottaa lapsista juurikaan vastuuta, vaan lapset ovat hänellä pari viikonloppua kuukaudesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Avainasia on, että mikä siinä työnteossa on niin ahdistavaa? Ihmisten kohtaaminen,työnkuva, liikaa työtä, liikaa vastuuta, oma olo muuten yleisesti ahdistunut?

Tulisitko toimeen vähemmällä, jos vaihtaisit paikkaa? Tai kokeilisit vaikka opiskelua välillä?

Työ ei itsessään ole haastavaa, en kohtaa työssäni juurikaan asiakkaita. Teen töitä toimistossa (omassa, ei avo) ja tämä työ ei todellakaan ole unelmani, vaan otin vastaan koska töitä oli saatava. Olen käsillä tekijä, en istuja tyyppiä.

Opiskelu olisi vaihtoehto, jos löytyisi monimuotona sopiva ala. Sellainen, joka ei vaadi lähipäiviä juurikaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa lähteä aktiivisesti muuttamaan tilannettasi, ennen kuin rukouksistasi tulee totta. Ammattiapua saa eri sivustoilta myös netin kautta. Aloita keskustelu vaikka tuolla ensimmäisellä viestilläsi. Siitä käy tilanteen vakavuus hetkessä selville.

Lakkaa esittämästä reipasta ja puhu rehellisesti asiasta läheistesi kanssa. Miten he tilanteesi näkevät? Miten he voisivat tukea sinua ja auttaa etsimään toimivampia vaihtoehtoja? Puhu tilanteesta myös työpaikalla. Miten tehtävääsi voisi tuunata värikkäämmäksi tai innostavammaksi? Kaipaisitko enemmän uusia haasteita vai tahdin höllentämistä?

Muuta rukoustasi: Voi kunpa työpäivänä tapahtuisi jotain niin ihanaa, että taas sen voimin jaksaisin koko viikon. Kunpa löytäisin sen saman innon ja palon, joka sai minut lähtemään tälle alalle. Tai kunpa keksisin, mille alalle vaihtaisin, ja saisin riittävästi rohkeutta muutokseen. 

Lusmumoitteet kaikuvat luultavasti äänekkäämmin omassa päässäsi kuin kenenkään toisen ajattelemana. Ylipäätään toisten ajatuksien miettimiseen sinun ei kannata nyt tuhlata voimavarojasi. Käytä ne siihen, että pääset eteenpäin ja vältät totaalisen romahduksen. Hirvikolarin tai muun tuhofantasian toteutumisen jälkeen palasia on paljon vaikeampi lähteä kasaamaan oman elämän näköiseksi.

PS. Pienellä paikkakunnalla voi hyvin tulla toimeen myös osa-aikaisilla puusepän hommilla, jos perhe, talovelka ja muut menot eivät ole kovin isot. 

Olen aivan liian ankara itselleni, sen tiedostan ja myönnän. Pyrin täydellisyyteen niin töissä kuin kotonakin, ja tällä olenkin kuluttanut lankani aivan loppuun. Kun talo hiljenee, istun huoneessani pimeässä yksin ja mietin miten selviän tästä elämästä. Kaikki on periaatteessa hyvin, minulla on työpaikka, lapset ovat terveitä ja meillä on hyvä ja kaunis koti hyvällä paikalla, jota kohtelen kuin kukkaa kämmenellä. Olen silti vain aivan lopussa..

Ap