Mies lähti omien lastensa kanssa laskettelemaan, mun lapsi jäi yksin kotiin. Mitä mieltä?

Itse olen tehnyt saman monta kertaa, miehen lapsi nuorempi ja lasketellut vähän. Omat lasketelleet 3v alkaen, miehen lapsi pärjää nippanappa lasten rinteessä. Mä haluan mennä kunnon mäkiin omien lasten kanssa, rakastan itsekkin laskettelua. Saa tulla mukaan kun tulee ikää ja taidot karttuu.

Juttele miehesi kanssa, kun hän tulee. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että asiasta olisi pitänyt puhua ennen lähtöä. Siinä voi olla niikin, etteivät ne miehen lapset ole halunneet sinun lasta mukaan, koska halusivat olla isänsä kanssa tai siksikin juuri, että ovat parempia laskijoita.

Uusperheen kuviot on moninaiset ja totuus on se, mitä kaikki ei myönnä, että usein biologiset lapset etusijalla. Asuuko nämä 2 lasta teidän kanssanne. Jos ei, ymmärrän oikeastaan, vaikka sinun lapsesi jätettiin kotiin.

Lapsesi on kuitenkin jo 11, sen ikäinen ymmärtää kyllä asioita. Minusta tämä olisi hyvä puhua. Voithan sinäkin (tyttö?) vaikka lähteä pelkästään hänen kanssa jonnekin, uimaan tai mihin hän haluaa ja jutella asiasta. Kyllä se voi kaivella, jos tuntee itsensä torjutuksi.

Mikä siinä sitten oli syynä etteivät voineet mennä laskettelemaan loppuviikosta, kun lapsesi ei tarvitsisi olla yksin?

Tuntuu kyllä kovasti ajattelemattomalta miehesi toiminta. Ja välinpitämättömältä. Mutta en nyt tietenkään tiedä hänen ajatuksiaan asiasta.

Olen todella yllättynyt, jos ette puhuneet asiasta mitään!

Miten sinä ehdotit miehelle, että toimisitte?

Tosimies kirjoitti:

Kaksi piipuinen homma. Mutta jos se sun lapsi on huonompi lasketteleen ja ei olis pysynyt muiden matkassa niin olisin miehenä tehnyt samoin. Mies haluaa viettää aikaa omien lasten kanssa ja sun lapsen paapominen olis leikannut sitä. Nää on näitä uusioperheiden juttuja ja kaikille se ei sovi. Parempi olis odottaa vaan että lapset aikuisia....

pöö kirjoitti:

Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.

Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/

lasketteluretken olisi voinut sopia loppuviikolle, kun ap ei ole töissä.

Törkeää pudottaa yksi lapsi pois ja jättää hiihtolomalla yksin kotii.

En kattelisi.

No olisin hämmästynyt jos meidän uusperheessä mies tekisi noin. En tekisi itsekään, kummallakin siis 1 lapsi.

Ymmärrän toki perustelun, että huonompaa on tylsää kuljettaa mukana, mutta onhan yleensä laskettelupaikoissa mahdollisuus saada opetustakin. Se heikompi opettajan kanssa pariksi tunniksi, sitten yhdessä syömään ja lopuksi vähän yhdessä rinteessä kaikki. Ja 11v pystyy parin tunnin opetuksen jälkeen yksinkin sahaamaan helppoja rinteitä, kun muut ovat vaikeammissa, kunhan treffaillaan välillä kahvilla yms.

Miksei voinut sopia reissua silloin, kun sinäkin olet vapaalla? Toisaalta ymmärrän, että ei ole kovin nautinnollista laskettelua, jos yksi vaatii opetusta ja jatkuvaa valvontaa, koska ei osaa ja siinä voi sattua vaikka mitä. Toisaalta taas miehesi käytös oli hyvin kylmää, kun pystyi vaan jättämään yhden kotiin yhtään välittämättä, miltä tästä mahtaa tuntua.

Ehkä kannattaisi tosiaan miettiä tuota tilannetta sen isän ja hänen latensa kannalta. Heillä on mahdollisuus viettää yhdessä laatuaikaa tehden sitä, mistä tykäävät. Kuinka kivaa luulet, että noilla lapsilla olisi, jos heidän isänsä aika menisi siihen, että paimentaisi sinun laskutaidotonta lastasi jossain lasten rinteessä ja nuo taitavamma laskijat joko sitten menettäisivät laskemisen ilon, kun joutuisivat roikkumaan siellä pikkurinteessä tai menettäisivät isänsä seuran, jos itse lähtivisät kunnon rinteisiin, kun heidän isänsä, jonka kanssa he lähtivät viettämään kivaa hiihtolomapäivää, joutuisi kuitenkin hengailemaan sen sinun lapsesi kanssa siellä pikkurinteessä. Olen lähinnä sitä mieltä, että sinä olet nyt itsekäs ja ajattelet vain itseäsi ja omaa lastasi, koska ilmeisesti miehen lapset ja heidän tarpeensa viettää aikaa isänsä kanssa, on sinulle täysin toissijaista, ja heidän pitäis olla mielestäsi valmiita uhraamaan tuo mahdollisesti harvinainen yhteinen aika sinun lapsesi takia. Ota se pää pois sieltä pöyllystä, oepettele ajattelemaan muitakan, muista, että miehesi lapset ovat aivan yhtä tärkeitä ihmisinä kuin sinun lapsesi ja isälleen tärkeämpiä kuin sinun lapsesi. Tee sinä oman lapsesi kanssa jotain kivaa tai pyydä, että lapsesi isä tekee hänen kanssa jotain kivaa.

Parempi ku ei lähteny mukaan. Saa isä laatuaikaa omiensa kans.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo kurja juttu. Miehen lasten iät? Äitinä sinun pitää sitten loppuviikosta pitää oman lapsesi kanssa oma yhteinen päivänne. Muista se. Ehkä avaa miehen silmiä, kun viet vain oman lapsesi jonnekin huippukivaan paikkaan, jonne miehenkin lapset haluaisivat.

Pelkästään oman lapsesi takia, tuo sinun pitää tehdä.

Menkööt he sitten kahtena päivänä keskenään.

Lapsesi tarvitsee yhtälailla aikaasi ilman että joudut huomioimaan muita.

Vaikka myös laskettelemaan tai onko jokin muu mikä on teidän kahden juttu?

Nyt jos loppuloman vietätte koko porukalla, sinun lapsi sää täkyt mitä muilta jää...

En tiedä, kuinka itse olisin toiminut, saati kuinka kuuluisi toimia, mutta todella ikävä tilanne silti.

Väärin ap:n lasta kohtaan nyt, toisaalta toisin toimien olisi saattanut olla väärin miehen lapsia kohtaan.

Tämän takia meille ei uusperhettä tule, olen tyttöjeni kanssa niin kauan keskenään, että muuttaavat pois aikanaan. Sitten on minun aikani taas.

-Yh-isä

Kyllä 11v voi tehdä ominkin päin asioita, harrastaa.

Ainako pitäisi taluttaja olla?

Täällä on tullutkin esille että asiaa voi nyt katsoa kahdelta kantilta.

Voi jäädä mököttämään ja harmittelemaan että yksi jätettiin ulkopuolelle. Mutta kyllä tuossa on pointtinsa että isä haluaa olla omiensa kanssa, jotka jo osaavat lasketella.

Tai sitten voi kääntää asian tosiaan niin, että tarjoat 11-vuotiaallesi jonkun oman ekstran ettekä jää mököttämään. 11-vuotias ehtii vielä oppia ja ehtii tehdä vielä paljon kivoja asioita, mutta nyt ei ollut oikea aika.

Asiat menevät välillä niin että tehdään sen mukaan että jokainen saa jotain, eikä se aina ole samaan aikaan tai edes samaa asiaa, vaan kullekin vuorollaan jotain. Sinua saa harmittaa ja lastasi saa harmittaa, mutta älkää jääkö märehtimään siihen harmitukseen. Asialla on se toinenkin puoli, se positiivinen puoli. Tämä on sitä ihmisenä olemista ja kasvamista. Pettymyksiä mutta myös mahdollisuuksia tehdä joku toinen hetki jotain itselle mukavaa.

Nyt positiivista mieltä kasvattamaan!

Ehkä mies ajatteli, että nyt kun ap on töissä, niin mies viettää aikaa omien lastensa kanssa, jotta sitten loppuviikolla ehditään viettää aikaa koko perheenä. Olisihan sekin tylsää, jos loppuviikolla, kun koko perheellä on lomaa, niin mies lähtisi omien lastensa kanssa rinteeseen. Siinä menisi mahdollisuus koko perheen yhteiseen aikaan.

Isäpuolelle näyttää löytyvän täältä ymmärrystä enemmän kuin kotiin jätetylle 11-v tuhkimolle. Olisi mielenkiintoista tietää ap:n perheestä enemmän. Esim. miten ap äitipuolena huomioi miehen lapset, ottaako järjestämiinsä aktiviteetteihin mukaan, huomioiko laittamalla lempiruokia ym ym? Veikkaanpa että kyllä. Siihen peilaten mies toimi töykeästi. Lasta kohtaan.

Jätä se SIKA!

Anteeksi, mutta vaikka olisi kuinka isän laatuaikaa omien kanssa ja blaablaa, ei ole reilua jättää yhtä yksin kotiin, jos tämä haluaisi mukaan. Se on kuitenkin 11v lapsi, jolle tulee kurja olo tästä.

Asia olisi pitänyt keskustella ja antaa mahdollisuus keksiä sitten tälle lapselle jotain muuta kivaa. Tai sitten siirtää isän ja lasten reissu johonkin, kun ap pystyy omansa kanssa olemaan. Tai juurikin tuo, että huonompi laskija mukaan ja opetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tosimies kirjoitti:

Kaksi piipuinen homma. Mutta jos se sun lapsi on huonompi lasketteleen ja ei olis pysynyt muiden matkassa niin olisin miehenä tehnyt samoin. Mies haluaa viettää aikaa omien lasten kanssa ja sun lapsen paapominen olis leikannut sitä. Nää on näitä uusioperheiden juttuja ja kaikille se ei sovi. Parempi olis odottaa vaan että lapset aikuisia....

pöö kirjoitti:

Mä joudun nyt hiihtolomalla olemaan alkuviikon töissä. Mies suunnitteli laskettelureissun tälle päivälle. Otti mukaan omat lapsensa, ja mun 11-vuotias jäi kotiin. Syy tähän on se, että mun lapsi on lasketellut vain kerran, eli tarvitsee enemmän apua ja seuraa, eikä pysy muiden lasten mukana. Ymmärrän, että heilläkin saa olla kolmestaan yhteistä aikaa, mutta vituttaa että mun lapsen pitää tästä kärsiä ja tuntea olonsa kurjaksi kun on yksin siellä. Hän muutenkin on kärsinyt pitkään ulkopuolisuuden tunteesta suhteessa mieheen ja hänen lapsiinsa.

Näkökulmia asiaan? Yritin suhtautua tosi lungisti tähän, mutta kyllähän se vitutus eilen sit vähän purkautui... :/

lasketteluretken olisi voinut sopia loppuviikolle, kun ap ei ole töissä.

Törkeää pudottaa yksi lapsi pois ja jättää hiihtolomalla yksin kotii.

En kattelisi.

Tarina ei kerro onko miehellä loppuviikko vapaata ja ovatko lapset heillä/äidiltään jne.

Siinäpä ihana yh! Lapset etusijalla. Mutta ehkäpä me tavataan sitten kun...