Lue keskustelun säännöt.
Sopivan kumppanin löytämisen mahdottomuus
17.02.2019 |
Olen kolmeakymppiä lähestyvä nainen, ja olen ollut suurimman osan elämästäni sinkkuna tai hyvin löyhissä ihmissuhteissa osin tahtomattani. Nyt olen tapaillut samaa miestä jo puoli vuotta, mutta mies ei kaikesta yrittämisestä ja tutustumisesta huolimatta tunnu "omalta". En tiedä saako kukaan muu tästä kiinni? Kun tarkoitus olisi löytää se sopiva tyyppi, jonka kanssa voisi kuvitella olevansa hamaan loppuun asti, mutta sellaista ei vaan ole tullut vastaan. Voin kertoa, että on hyvin vaikeaa tulla leimautumatta nirsoksi, mutta ainakin olen yrittänyt! Olen tässä koko ajan toivonut, että se tunne yhteenkuuluvuudesta tulisi, mutta kun ei. Viihdyn miehen seurassa kyllä hyvin, mutta minusta tuntuu että sovitaan paremmin kavereiksi kuin pariskunnaksi. Tuntuu vaan hirveältä, kun olen puoli vuotta panostanut tähän ja pidänkin miehestä, mutta edelleen tuntuu ettei tästä ehkä tule mitään vakavaa, vaikka haluaisinkin jo vakiintua.
Olen luonteeltani introvertti ja samoin on tapailemani mies, mutta hän on jopa minulle vähän liian outo? kumppaniksi. En halua mennä yksityiskohtiin, mutta se on oma fiilikseni tästä miehestä. Hänellä tuntuu olevan myös jotain sellaisia ongelmia, joita itselläni oli myös nuorempana ja siksikin suhde häneen tuntuu vaikealta, kun ne asiat on sellaisia etten niiden kanssa jaksaisi enää taistella.
Tuntuu vaan, että tätä menoa jään täysin yksin. Olen vähän erakkotyyppiä, mutta kaipaan omaa sielunkumppania ja puolisoa ja haluaisin varmaan lapsenkin tai kaksi. Ajatus täysin yksin jäämisestä on ihan hirveä, mutta en haluaisi myöskään olla miehen kanssa, joka ei tunnu oikealta. Pelkään, että tässä tulee seinä joka tapauksessa jossain vastaan ja mieluummin se saisi tulla ennen kuin meillä on yhteisiä lapsia, asuntolainaa ym.
Onko täällä muita samojen asioiden kanssa painiskelevia, oletteko löytäneet omalta tuntuvan miehen? Kaiken luonteiset saa vastailla!
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
No esim. Minä olin opiskelemassa ja samalla kurssilla oli ekstrovertti mies, joka halusi välttämättä naimisiin kanssani. Lievä vastahakoisesta ei ollut hänelle este.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että ongelma on siinä, että halutaan "täydellinen valmis pakkaus". Vaikka sellaista ei voi valmiiksi vaan olla.
Täytyy löytää ihminen, jota rakastaa ja sen jälkeen pistää itsensä sopeutumaan. Keskustella ja tehdä töitä. Kaiken sen keskellä muistaa se, että nimenomaan haluaa olla yhdessä eikä yksin.
Nim. 20-vuotta yhdessä kasvettu ja hiouduttu. Ja kaikki sen arvoista!
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että ongelma on siinä, että halutaan "täydellinen valmis pakkaus". Vaikka sellaista ei voi valmiiksi vaan olla.
Täytyy löytää ihminen, jota rakastaa ja sen jälkeen pistää itsensä sopeutumaan. Keskustella ja tehdä töitä. Kaiken sen keskellä muistaa se, että nimenomaan haluaa olla yhdessä eikä yksin.
Nim. 20-vuotta yhdessä kasvettu ja hiouduttu. Ja kaikki sen arvoista!
Mä yleensä yritän tota mutta mies ei niin eipä hyödytä kun aina jätetään.
Kelpaisiko tällainen tavallinen 40+ duunarimies, ei ole mitään diagnooseja ja pää tuntuu olevan kunnossa.
1 koululainen lapsi löytyy yhteishuoltajuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nro 4, Mulla ei mielestäni ole tuota ajatusta että tarvii olla täydellinen. Lähinnä siis kyse siitä että mies ei vai tunnu omalta? Varmaan kyse on siis hormoneista ja biologiasta.
nro2, netissä seuranhakusivustolla tapasin tän introvertin miehen.
-ap
Mulla on sun kanssa saman ikäinen kaveri, introvertti, vähän erakkotyyppi, outo ja on sillä niitä ongelmiakin. Joten välttämättä ei mitään parannusta nykyiseesi, mutta jos vaikka jollain tuurilla osuisikin tähdet paremmin kohdilleen. Kiinnostaako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo olisi voinut olla 28-vuotiaan itseni kirjoittama teksti. Tapailin silloin miestä joka oli "paperilla" hyvä, mutta selkeästi kipuili vanhoja asioita ja ei muutenkaan tuntunut oikealta. Tuo kipuilu ei olisi tietenkään haitannut, jos olisi tuntunut oikealta.
Päätin jättää miehen, koska ajattelin etten halua tyytyä mihinkään yksinäisyyden pelossa. Lopetin edes parisuhteen miettimisen, keskityin töihin, harrastuksiin jne. Samana kesänä kun täytin 30, tapasin miehen joka vei jalat altani ja yhdessä olemme olleet siitä asti.
Enkä nyt tosiaankaan halua sanoa aloittajalle, että lakkaa stressaamasta, kyllä se oikea löytää luoksesi. Ei välttämättä löydä, voit jäädä yksin, toisaalta voit tavata jonkun ja rakastua. Sanon vain, että älä tyydy huonoon suhteeseen yksinäisyyden pelossa. Huonossa suhteessa suljet oven niiltä hyviltä mahdollisuuksilta.
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
Olen erakkonainen ja joskus nuorena hetkellisessä uteliaisuuden puuskassa menin jututtamaan miestä baarissa. Siitä seurasi pitkä ja elämäni ainoa parisuhde. Nyttemmin erakkoillut jo vuosia, mikäs tässä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sulla on kuitenkin sitoutumiskammo. Silloin kukaan ei alakaan tuntumaan oikealta.
nro 11, voihan se toki olla, että en vaan itse tiedosta asiaa. En vaan jotenkin usko, että kyse on tuostakaan vaan yksinkertaisesti ei natsaa- yleensä ne miehet joista olen ollut kiinnostunut, eivät olleet kiinnostuneita minusta. Siksi olen yrittäny tämän nykyisen kanssa nän pitkään. Ajattelin, että riittää että joku kiinnostuu välillä minusta, että yritetään nyt ja että ehk olen vaan nirso, mutta ei se vaan taida riittää, jos sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ei synny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
No, kaikkialta. Kun se tilanne on naisena vähän eri kuin miehellä ja erakkonainen löytää helposti miehiä kotoaankin poistumatta esim. sieltä nettisovelluksista. Erakkomies nuolee siinäkin useimmiten käsiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
No, kaikkialta. Kun se tilanne on naisena vähän eri kuin miehellä ja erakkonainen löytää helposti miehiä kotoaankin poistumatta esim. sieltä nettisovelluksista. Erakkomies nuolee siinäkin useimmiten käsiään.
No lähinnä tässä erakkomiehenä sitä ihmettelin että jos on aito erakko, niin tuskin parisuhdekuviot mielessä niin paljoa pyörivät että niille jotain konkreettista tekisi. Ilmeisesti naisilla sitten on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jää tuhlaamaan aikaa enää tuollaiseen, jos ei tunnu omalta niin ei sitä voi pakottaa. Et voi tehdä muuta kuin deittailla -paljon- jos haluat omalta tuntuvan kumppanin löytää. Kannattaa muistaa, että huonossa suhteessa olet onnettomampi kuin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
No, kaikkialta. Kun se tilanne on naisena vähän eri kuin miehellä ja erakkonainen löytää helposti miehiä kotoaankin poistumatta esim. sieltä nettisovelluksista. Erakkomies nuolee siinäkin useimmiten käsiään.
No lähinnä tässä erakkomiehenä sitä ihmettelin että jos on aito erakko, niin tuskin parisuhdekuviot mielessä niin paljoa pyörivät että niille jotain konkreettista tekisi. Ilmeisesti naisilla sitten on eri asia.
Siskoni on yksinviihtyvää tyyppiä, eikä minun tarvinut kuin mainita eräälle tyypille että minulla on sisko ja jo oli tyyppi FB:ssä laittelemassa viestiä. Toisella kertaa toinen kaveri näki minut siskoni kanssa kaupungilla ja taas sama juttu. Ei miehillä tällaista tapahdu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
No, kaikkialta. Kun se tilanne on naisena vähän eri kuin miehellä ja erakkonainen löytää helposti miehiä kotoaankin poistumatta esim. sieltä nettisovelluksista. Erakkomies nuolee siinäkin useimmiten käsiään.
No lähinnä tässä erakkomiehenä sitä ihmettelin että jos on aito erakko, niin tuskin parisuhdekuviot mielessä niin paljoa pyörivät että niille jotain konkreettista tekisi. Ilmeisesti naisilla sitten on eri asia.
Siskoni on yksinviihtyvää tyyppiä, eikä minun tarvinut kuin mainita eräälle tyypille että minulla on sisko ja jo oli tyyppi FB:ssä laittelemassa viestiä. Toisella kertaa toinen kaveri näki minut siskoni kanssa kaupungilla ja taas sama juttu. Ei miehillä tällaista tapahdu.
No ei tapahdu ei, mutta pakkoko sitä on niiden yliaktiivisten häntäheikkien kanssa mitään alkaa duunailemaan?
Ei se väkisin yrittämällä parane.
Rentoutua pitäisi jollain tapaa. Rationaalisuutta korostavalle ihmiselle se on usein vaikeaa.
Tee lapset tämän miehen kanssa, etsi sielunkumppani sitten myöhemmin, jos on vielä ajankohtaista! t. Tahtomattaan lapseton
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.
No, kaikkialta. Kun se tilanne on naisena vähän eri kuin miehellä ja erakkonainen löytää helposti miehiä kotoaankin poistumatta esim. sieltä nettisovelluksista. Erakkomies nuolee siinäkin useimmiten käsiään.
No lähinnä tässä erakkomiehenä sitä ihmettelin että jos on aito erakko, niin tuskin parisuhdekuviot mielessä niin paljoa pyörivät että niille jotain konkreettista tekisi. Ilmeisesti naisilla sitten on eri asia.
Siskoni on yksinviihtyvää tyyppiä, eikä minun tarvinut kuin mainita eräälle tyypille että minulla on sisko ja jo oli tyyppi FB:ssä laittelemassa viestiä. Toisella kertaa toinen kaveri näki minut siskoni kanssa kaupungilla ja taas sama juttu. Ei miehillä tällaista tapahdu.
No ei tapahdu ei, mutta pakkoko sitä on niiden yliaktiivisten häntäheikkien kanssa mitään alkaa duunailemaan?
Se ei ollutkaan pointti, vaan että erakkomiehille ei tule näitä tilaisuuksia "alkaa duunailemaan" samaan malliin kuin naisilla.
Olen erakkomies ja ihmettelen että mistä ne erakkonaiset aina niitä miehiään löytävätkin.