Rajaton äiti? Pitää "yhteisiä" tavaroita

Siis pari viikkoa *sitten toi sukset. Sukset on kymmenen, parikymmentä vuotta vanhat. Ap

Tuota, kuulostaa siltä että sinä otit joskus äitisi/isäsi joskus ostamat sulkkismailat teille kotiin ja aloit vaan pitää niitä ominasi. Eli sinänsä äitisi oli ihan oikeutettu ottamaan ne takaisin (en tosin tajua kuka jaksaa vääntää jostain iänkaikkisen vanhoista mailoista). Myös nuo sukset olivat äitisi ja hän sai ottaa ne takaisin.

Mä näen tuon niin, että äitisi ajatteli, että olisi kiva mennä pojan kanssa hiihtämään ja koska tiesi, ettei hänellä ole suksia, toi vaarin vanhat (eli nyt äitisi?) sukset pojalle testattavaksi. On ihan eri asia antaa jotain omaa toisen käytettäväksi tai lainaksi kuin omaksi.

Lahja on eri asia, toki silloinkin on mielestäni ihan normaalia perheen kesken jakaa tavaroita, tietenkin vain silloin, kun lahjansaajalle sopii ja hänellä itsellään ei ole sille sillä hetkellä käyttöä.

Esimerkiksi siskoni voisi ostaa sukset jotain reissua varten ja sanoisi, että koska niillä tuskin on sen jälkeen paljoa käyttöä, voin hakea ne häneltä, jos tarvitsen. En kuitenkaan olettaisi, että sukset muuttuisivat tämän jälkeen minun suksikseni, vaikka olisi hyvin mahdollista, että ne jäisivät meidän varastoon pyörimään pitkäksikin aikaa.

Jollei äitisi ole niitä mailoja sinulle lahjana antanut, ei ne sinun mailoiksesi muutu, vaikka ne olisivat unohtuneet nurkkiisi kaksikymmentä vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, kuulostaa siltä että sinä otit joskus äitisi/isäsi joskus ostamat sulkkismailat teille kotiin ja aloit vaan pitää niitä ominasi. Eli sinänsä äitisi oli ihan oikeutettu ottamaan ne takaisin (en tosin tajua kuka jaksaa vääntää jostain iänkaikkisen vanhoista mailoista). Myös nuo sukset olivat äitisi ja hän sai ottaa ne takaisin.

No tästä ei ole kyse, ymmärsit väärin. Kyse on siitä, että en halua enää aikuisena pitää äitini kanssa yhteisiä tavaroita ja ennenkaikkea minua v-tuttaa etsiä niitä iänkaikkisen vanhoja mailoja kotoa, jos en tiedä missä ne ovat, sen vuoksi että äitini on yhtäkkiä päättänyt että ne voi ihan hyvin olla hänen asunnollaan. Mieluummin haluan, että niiden paikka on siellä äitini luona ja ostaa omat mailat,kuin etsiä puhelimitse mailoja varastokierroksen päätteeksi.

Samoin nuo sukset; äidin käytös ja sanat viittasi siihen, että hän _antaa_ ne sukset meille, mutta sitten hän tarvitsee niitä ja lainaa niitä x ajaksi, haluaa tuoda ne minulle kun pyydän, eli sukset onkin nyt ilmeisesti yhteiset ja kuuluvat suvulle/kaikille siitä huolimatta, että ne annettiin meille. Nimittäin jos minulla olisi itse ostetut sukset, niin lainaisin kyllä niitä, mutta odotan että niiden pääsääntöinen paikka on kotonani ellei muuta sovita. Itse kun haluan, että jos minulla sukset on, niin ne on kaapissa valmiina käyttöön,eikä puhelinsoiton ja äidin tapaamisen takana. Täytyy varmaan lakata vastaanottamasta "lahjoja", jotka merkitsevät äidilleni käytännössä tavaroiden yhteisenä pitämistä.Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä näen tuon niin, että äitisi ajatteli, että olisi kiva mennä pojan kanssa hiihtämään ja koska tiesi, ettei hänellä ole suksia, toi vaarin vanhat (eli nyt äitisi?) sukset pojalle testattavaksi. On ihan eri asia antaa jotain omaa toisen käytettäväksi tai lainaksi kuin omaksi.

Lahja on eri asia, toki silloinkin on mielestäni ihan normaalia perheen kesken jakaa tavaroita, tietenkin vain silloin, kun lahjansaajalle sopii ja hänellä itsellään ei ole sille sillä hetkellä käyttöä.

Esimerkiksi siskoni voisi ostaa sukset jotain reissua varten ja sanoisi, että koska niillä tuskin on sen jälkeen paljoa käyttöä, voin hakea ne häneltä, jos tarvitsen. En kuitenkaan olettaisi, että sukset muuttuisivat tämän jälkeen minun suksikseni, vaikka olisi hyvin mahdollista, että ne jäisivät meidän varastoon pyörimään pitkäksikin aikaa.

Jollei äitisi ole niitä mailoja sinulle lahjana antanut, ei ne sinun mailoiksesi muutu, vaikka ne olisivat unohtuneet nurkkiisi kaksikymmentä vuotta sitten.

Nimenomaan ne mailat on annettu meille, eikä ole vaan epämääräisesti jääneet olemaan meillä. Ja kun ne on annettu meille, olisi kiva edes tietää, jos ne ovat joskus unohtuneet jonkun autoon ja sijaitsevatkin eri paikassa. Ap

Toi on ihan normaalia jos on hyvät välit äitiin mutta ns. kiristäjä-äidin kanssa ei tule onnistumaan. Nää kiristäjät kyllä ottaa jossain vaiheessa kun haluavat jotain puheeksi kuinka paljon ovat "auttaneet" tuomalla pyytämättä sitä ja tätä.

Voit olla onnellinen, että murheesi on tuota tasoa.

Aikuinen ihminen kiukuttelee jostain ikivanhoista suksista ja mailoista. Äly hoi, älä jätä.

Ongelma on siis että äitisi ottaa tavaroita varastostanne pyytämättä ja edes kertomatta sinulle tai ei palauta lainaamiaan tavaroita? Joo, se on väärin. Sano että ei tee enää niin ja jos jatkaa niin et jätä enää häntä valvomatta teille/et lainaa hänelle enää.

Vierailija kirjoitti:

Toi on ihan normaalia jos on hyvät välit äitiin mutta ns. kiristäjä-äidin kanssa ei tule onnistumaan. Nää kiristäjät kyllä ottaa jossain vaiheessa kun haluavat jotain puheeksi kuinka paljon ovat "auttaneet" tuomalla pyytämättä sitä ja tätä.

Äitini on tullut lapsenvahdiksi välillä lyhyellä varoitusajalla. Jonkun muun esille ottamani probleeman yhteydessä hän yllättäen huomautti, että hän on kyllä auttanut mua hyvin lyhyelläkin varoituksella. Minulle olisi ihan käynyt, että olisi sanonut ei, jos kysymäni aika oli epäsopiva. Olisin kysynyt jotain muuta, en ole koskaan pyytänyt äitiä uhraamaan suunnitelmiaan takiani. Ap

Mun mielestä tuommoset harvemmin tarvittavat urheiluvälineet on juuri hyvä jos ovat yhteiskäytössä.Oletan ettette aktiivisesti harrasta hiihtoa tai sulkapalloa.

Äitisi on ihailtavan nykyaikainen. Ei tarvitse jokaisen säilöä nurkassa pölyttymässä samoja harvemmin tarvittavia kamppeita.

Miten voi olla noin yksinkertainen ihminen. Tuohan on kuin jostakin sketsistä: ikivanhojen mailojen ja vaarin suksien omistamisesta elämän tärkein sisältö. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Voit olla onnellinen, että murheesi on tuota tasoa.

On kummallista, että jos on joku pieni ongelma esille tuotu niin jotkut luulee, että se on kyseisen ihmisen ainoa ongelma. Oikeasti usein on niin, että ihminen keskittyy mieluummin johonkin pieneen ja helpompaan huoleen, vaikka isojakin olisi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Aikuinen ihminen kiukuttelee jostain ikivanhoista suksista ja mailoista. Äly hoi, älä jätä.

Tässä ei ole kyse suksista ja mailoista, vaan rajoista.

Äitisi toimii ja ajattelee ihan oikein.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siis että äitisi ottaa tavaroita varastostanne pyytämättä ja edes kertomatta sinulle tai ei palauta lainaamiaan tavaroita? Joo, se on väärin. Sano että ei tee enää niin ja jos jatkaa niin et jätä enää häntä valvomatta teille/et lainaa hänelle enää.

Hän tekee juuri näin, mutta vain niille tavaroille jotka ovat minun sitä kautta, että ovat hänen tai suvun vanhoja. No, ehkä hänellä on vaan eri käsitys omistamisesta kuin minulla ja lakkaan tosiaan ottamasta vastaan enää mitään. Ja kysyn aina takaisin tavarat,joita hän on lainannut enkä anna niiden unohtua autoon. Itse otan aika kirjaimellisesti, jos on sanottu että saan jotain, niin se on minun eikä kaikkien, vaikka alkuperä olisi mikä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitisi toimii ja ajattelee ihan oikein.

Miksi?

Suksien "saamisesta" ei tähän mennessä ole ollut juuri mitään hyötyä tai iloa. Ensin jouduin vakuuttamaan lapsen siitä, että vaarin sukset ovat liian isot ja hän tarvitsee itselleen sopivan kokoiset sukset. Sukset olivat täällä jonkin aikaa ja en ollut kertaakaan vielä ehtinyt hiihtämään, kun äitini vei ne. Se ilo siitä nyt oli,että äiti pystyi hiihtämään pojan kanssa, mutta jos olisi antanut sukset suoraan itsellensä niin helpommalla olisi päästy. Ap

Oonko mä ainoa, joka ei nyt ymmärrä ongelmaa? Joo, on ärsyttävää etsiä tavaraa sieltä ja täältä ja todeta, että sitä ei ole koko huushollissa. En tiedä sulkiksesta ja hiihdosta mitään, mutta eikö niissäkin ole teknologia parantunu vuosikymmenten saatossa? Ostaisin vain omat (hyi minä!) ja jatkaisin elämääni. Sit on helppo sanoa, et kiitos meillä on jo. Eri asia, jos kysyisin jotain lainaan kokeilleksani, toimiiko se. Sitten voi palauttaa ja ostaa oman, jos kokee tarpeelliseksi. Tai palauttaa ja todeta et lainaa uudestaan, jos tarvii.

Ei äitisi ole rajaton. Sulla sen sijaan ne tuntuvat olevan ihmeellisen kireinä, äitisi selvästi ajatteli että em tavarat olisivat yhteisiä. Eri asia jos veisi jotain teidän omaa tai uusia, erikseen lahjaksi hommattuja tavaroita

Vierailija kirjoitti:

Ei äitisi ole rajaton. Sulla sen sijaan ne tuntuvat olevan ihmeellisen kireinä, äitisi selvästi ajatteli että em tavarat olisivat yhteisiä. Eri asia jos veisi jotain teidän omaa tai uusia, erikseen lahjaksi hommattuja tavaroita

No mutta, ajatellaan vaikka, että kaverini antaa mulle takin. "Saat sen, en hirveästi käytä sitä". Käytän sitten takkia, en joka päivä mutta aina välillä ja säilytän sitä naulakossa. Kaverini tulee sitten kylään ja pois lähtiessä laittaakin vanhan takkinsa päälle, kun muistaa että kyllä hänkin välillä sitä on käyttänyt ja se onkin ihan hieno. Kyllä mä sen takin annan takaisin, mutta en kyllä enää ottaisi kaverini vanhoja kamppeita, jos ei voi edes kysyä että saako antamansa vaatteen takaisin tai itselleen lainaan. Ap