Lue keskustelun säännöt.
Oletko yleensä ilkeä?
16.02.2019 |
Ja vahingoniloinen. Vai palstalla vain?
Miksi se on sinusta mukavaa?
Kommentit (10)
Vain jos mulle ollaan eli valitettavan usein joutuu olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan oikeassa elämässä ilkeä. En edes osaa enkä uskaltaisi vaikka osaisin. Kaikki vähänkään naseva tulee mieleen puolen tunnin viiveellä ja toisaalta elän muiden ihmisten hyväksynnästä. Never.
Netissä sitten välillä puran kohtaamaani epäoikeudenmukaisuutta ja toisaalta kerjään hyväksyntää niillä nokkelilla letkauksilla tai iskevällä sarkasmilla (jota olen muotoillut sen puoli tuntia), koska niillä sitä täällä saa. Asiallinen, perusteltu vastaus usein ohitetaan tai jää ketjun viimeiseksi, pisteliäisyydellä saa huomiota.
Ja jälkikäteen häpeän.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan oikeassa elämässä ilkeä. En edes osaa enkä uskaltaisi vaikka osaisin. Kaikki vähänkään naseva tulee mieleen puolen tunnin viiveellä ja toisaalta elän muiden ihmisten hyväksynnästä. Never.
Netissä sitten välillä puran kohtaamaani epäoikeudenmukaisuutta ja toisaalta kerjään hyväksyntää niillä nokkelilla letkauksilla tai iskevällä sarkasmilla (jota olen muotoillut sen puoli tuntia), koska niillä sitä täällä saa. Asiallinen, perusteltu vastaus usein ohitetaan tai jää ketjun viimeiseksi, pisteliäisyydellä saa huomiota.
Ja jälkikäteen häpeän.
Lisään vielä että olen ilkeä yleensä vain selkeästi trollilla alkaneissa ketjuissa tai niissä joissa aloittaja itse aloittaa muiden arvostelun ja halveksunnan tai puhuu muista rumasti.
Olen. Olen erityisilkeä ja toivoisin, että minua ymmärrettäisiin paremmin työelämässä ja perheen ulkopuolisissa ihmisuhteissa. Oma perhe onneksi ymmärtää ja tukee minua elämässäni tämän erityispiirteen kanssa.
Monesti nauran kun luen vauva palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olee ilkeä. Olenn tomera tonttu.
En todellakaan. Joskus on kiva olla sarkastinen tai jotain sinnepäin.
Eihän keskustelu voi olla. Kyllä, kyllä. Joo just.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Olen huomannut, että mun on vaikea olla ilkeä edes silloin, kun siihen annetaan syytä. Saatan pienessä mielessäni kirota ja suunnitella miten pistän takaisin jos minulle ollaan ilkeitä tai minua ärsytetään, mutta se jää yleensä juurikin vaan mietinnän tasolle. Joskus jälkikäteen harmittaa, etenkin silloin kun ex jäi kiinni pettämisestä enkä osannut olla tarpeeksi ilkeä.
Oikeassa elämässä en koskaan ole tahallani ilkeä, eikä mun tarvitse edes mitenkään ponnistella etten sanoisi mitään ilkeää, koska ei tule mieleenkään sanoa. Se kyllä täytyy myöntää että täällä palstalla joskus olen, koska annan itseni provosoitua joistain keskusteluista, ja joskus vastaan ihan liian kärkkäästi "typeriin" kysymyksiin, ja vasta viestin lähettämisen jälkeen mietin että ei vitsi, olisin voinut vastata nätimmin. Yritän kyllä ihan aktiivisesti muuttaa käytöstäni anonyymina netissäkin, koska itsellenikin tulee usein paha mieli kun menen sanomaan jotain inhottavaa jollekin, vaikka aluksi saattaa tuntuakin että olenpa nokkela kun sanon näin.
Olen ilkeille ilkeä.