Kumpi on sinusta helpompaa, parisuhde vai sinkkuna eläminen?

Parisuhde on paljon helpompi. Jos ei tule hakatuksi jne.

Minulla on parisuhde, mutta asumme erillään. Parasta tämä. Hyvät puolet molemmista vaihtoehdoista.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on parisuhde, mutta asumme erillään. Parasta tämä. Hyvät puolet molemmista vaihtoehdoista.

Juu, samaa mieltä. Suomeksi tämä on erillissuhde, englanniksi living apart together. Ap

Millainen on parisuhde, jossa ei ainakin välillä olisi riitaa ja hankaluuksia?

Vierailija kirjoitti:

Millainen on parisuhde, jossa ei ainakin välillä olisi riitaa ja hankaluuksia?

Lapseton.

Parisuhde on helpompi juuri tuosta syystä. Sinkkuna menee älyttömästi aikaa kaikkeen, mikä suhteessa on todella vaivatonta.

Riippuu suhteesta. Huonno suhde tekee kaiken vaikeaksi. Hyvässä suhteessa taas molemmat tukevat toisiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on helpompi juuri tuosta syystä. Sinkkuna menee älyttömästi aikaa kaikkeen, mikä suhteessa on todella vaivatonta.

Kuten?

Sinkkuus totta kai. Saa viettää vapaa-aikansa miten haluaa eikä mies häiritse kodin rauhaa. 

Sinkkuna pitäisi olla se tietty luonne, että haluaa seikkailla ja kokea jatkuvasti jotain uutta. Silloin sinkkuudesta saa kaiken irti. Toista se on silloin jos on mielikuvitukseton ja sen kautta aikaansaamaton tyyppi joka ei oikein näe mieltä missään tehdä yksin. Tällöin parisuhteessa voisi olla helpompaa esim. lähteä johonkin matkalle toisen kanssa.

Riippuu niin siitä kumppanista.

Ihanaa on herätä kahvin tuoksuun ja tassutella keittiöön, kun mies on laittanut aamupalan.

Samoin on ihanaa lähteä kolatulta ja hiekoitetulta pihalta lämpimällä autolla, jonka mies on myös putsannut lumesta.

Onhan näitä kivoja juttuja, turvallista seksiä, seuraa, ei yksinäisyyttä, avun saanti kun sairastat, kodissa oma remppamies ja laitteiden asentaja jne.

Mutta asioista on myös päätettävä yhdessä, erimielisyyksiä on esim. raha-asioista, sisustamisesta, yleensä hankinnoista jne.

Tuo  erillään yhdessä kuulostais aika mukavalta.    Saisi olla yksin aina niin halutessaan. Mies olikin ennen muualla töissä puolet kuukaudesta, tykkäsin, oli omaa aikaa ja rauhaa. Syömisetkin oli yksinkertaisia ja helppoja, hedelmilläkin joskus mentiin.

Kyllä yksin oli kaikki helpompaa nykyiseen avioliittoon verrattuna, vaikka miehessä ei ole mitään vikaa. Oli oma rauha ja itse sai päättää kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna pitäisi olla se tietty luonne, että haluaa seikkailla ja kokea jatkuvasti jotain uutta. Silloin sinkkuudesta saa kaiken irti. Toista se on silloin jos on mielikuvitukseton ja sen kautta aikaansaamaton tyyppi joka ei oikein näe mieltä missään tehdä yksin. Tällöin parisuhteessa voisi olla helpompaa esim. lähteä johonkin matkalle toisen kanssa.

En ihan allekirjoita tätä. Nautin sinkkuudessani juuri siitä tasaisesta rauhallisuudesta ja tuntuu kaukaa haetulta, että minun pitäisi seikkailla saadakseni tästä jotain irti. Pidän siitä, että minulla on arkirytmi, koti on hiljainen ja minun ei tarvitse tehdä kenenkään kanssa kompromisseja.

Sinkkuus on minulle helppoa myös siksi, etten ole erityisen läheisyydenkipeä. Minulla on muutama nk. fuckbuddy joista saan halutessani fyysistä seuraa ja läheisyyttä. Kukaan heistä ei kuitenkaan rajoita arkeani tai jää nurkkiin pyörimään.

Itse olen todennut, että yksin on helpointa. Olen satuttanut itseni monesti suhteissa ja enemmän niistä on surua ollut kuin iloa. 

Silti: jos rakastun vielä, luulen että alan suhteeseen. Tämä tasaisuus on sitten muisto vain.

Läheisyydenpuutteeseenkin tottuu - minulta se vei pari vuotta. Seksiä varten en halua ketään, koska ihastuisin ja satuttaisin itseni. Hoidan sen homman itse. 

Sinkkuus tietenkin! Saa päättää kaikesta itse ja hommat voi hoidella itse jos on tarvis.

Minun teki niin mieli valita tuo "Mies söi vanukkaat", mutta valitsin silti sinkkuuden. Sinkkuus on epäilemättä helpompaa, mutta tämä parisuhteessa eläminen on vaikeuksista huolimatta paljon mukavampaa.

Olin sinkku 32 vuotta ja nyt olen ollut parisuhteessa 20 vuotta enkä ikinä vaihtaisi takaisin. Minulla tosin on ollut onnea saada erityisen hyvä mies ja tasapainoinen parisuhde.

Jos nyt aloitetaan hyvin arkipäiväisestä ja joidenkin mielestä kylmältä kuulostavasta asiasta: raha-asiat. Olemme mieheni kanssa molemmat töissä, ja tienaamme hyvin, molemmat suunnilleen saman verran. Joten kun aloitin parisuhteen, niin astuin samalla tilanteeseen jossa todella monesta asiasta saa automaattisesti 50 % alennuksen! Siis tämähän on aivan mahtavaa. Kaikki kiinteät elinkustannukset tippuivat välittömästi puoleen. Rahaa alkoi jäädä todella paljon säästöön. Sinkkuna minulla ei ikinä olisi varaa sellaiseen elintasoon kuin on nyt.

Mitkä muut asiat ovat helpompia: seksin saaminen, hellyyden saaminen, hauskan ja kiinnostavan puhekumppanin saaminen, se että saa seuraa elokuviin, teatteriin, taidenäyttelyihin yms. yms., se että saa seuraa ravintolassa syömiseen.

Elämässä on jotenkin tavattoman paljon enemmän järkeä ja mielekkyyttä kuin oli sinkkuna. En silloinkaan ollut onneton, kaukana siitä. Mutta jos nyt joutuisin palaamaan siihen tilanteeseen, niin silloin takuulla olisin onneton.

Riippuu tilanteesta. Jos esim. itsellä on vaikeaa, niin kumppanin läsnäolo voi auttaa, samoin vaikka talous voi olla parempi. Toisaalta, vaikka parilla ei olisi keskenään mitään ongelmia, niin parisuhde voi silti tuoda haasteita. Jos työajat ovat täysin erilaiset, tulee joku sairaus, sukulaiset heittää kapuloita rattaisiin jne. niin sinkkuus voi vaikuttaa helpommalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on helpompi juuri tuosta syystä. Sinkkuna menee älyttömästi aikaa kaikkeen, mikä suhteessa on todella vaivatonta.

Kuten?

Se, että saa seksiä ja läheisyyttä, rohkaisevan halauksen tai jonkun, jonka kanssa jakaa päivän tapahtumia.

Kyllä minulla on ainakin ollut todella vaikeaa saada tarpeeksi seksiä ja läheisyyttä sinkkuna. Tätä voi naisten olla vaikea ymmärtää.