Onko vanhojentanssit käytännöasä taas yksi tilaisuus erotella menestyjät ja luuserit?

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Luulin eka et tää ois keskustelu rahasta niin sanonpa siitäkin sanasen. Koulussamme oli paljon erittäin hyvätuloisten perheiden lapsia mutta myös köyhistä perheistä tulevia (tuloerot olivat siis suuria). Tansseissa tämä ei häirinnyt kenenkään menoa. Halukkaat kyllä osallistuivat ja esim. kaverini lainasi tätinsä vanhaa mekkoa eikä kaikki todellakaan käynyt kampaajalla. Nättejä olivat kaikki eikä ollut mitään kilpavarustelumeininkiä :) hyvä yhteishenki vie pitkälle

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Luulin eka et tää ois keskustelu rahasta niin sanonpa siitäkin sanasen. Koulussamme oli paljon erittäin hyvätuloisten perheiden lapsia mutta myös köyhistä perheistä tulevia (tuloerot olivat siis suuria). Tansseissa tämä ei häirinnyt kenenkään menoa. Halukkaat kyllä osallistuivat ja esim. kaverini lainasi tätinsä vanhaa mekkoa eikä kaikki todellakaan käynyt kampaajalla. Nättejä olivat kaikki eikä ollut mitään kilpavarustelumeininkiä :) hyvä yhteishenki vie pitkälle

Sama täällä! Mä pyysin pariksi lapsuudenkaveria kotipihoilta lapsuuden kotikaupungistani, koska poikia meidän lukiossa oli ehkä yksi kymmentä tyttöä kohden. Myöskään mekoilla ja muilla ei kilpavarusteltu, vaan idea oli pitää hauskaa yhdessä ja tehdä jotain arjesta poikkeavaa. :)

Aina ollut. Ne joilla on rahaa ovat yleensä suosittujen kärkikastia. Heillä on rahaa panostaa ulkomuotoon, he ovat näyttäviä, he tanssivat eturivissä jne.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijakkaa. Kaikesta sitä voikin ihminen mielensä pahoittaa ja traumatisoitua. Multa jäi väliin, ihan omasta halusta, enkä tuntenut itseäni luuseriksi silloin saati nyt. Tanssiparikin olisi ollut ja mekko, muttei vain kiinnostanut, ei silloin eikä nyt.

Minäpä en saanut paria, koska olin muiden mielestä yleisesti luuseri jo valmiiksi, joten kyllä se oli taas yksi ahdistava koulumuisto muiden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut. Ne joilla on rahaa ovat yleensä suosittujen kärkikastia. Heillä on rahaa panostaa ulkomuotoon, he ovat näyttäviä, he tanssivat eturivissä jne.

Juu..u. Ainakin mä luulen niin....

Meillä aikanaan laitettiin parit pituusjärjedtykseen ja lyhyemmät eteen (vaikka mitä välii, kun katsojia on joka puolella) ja lapsen koulussa laitettiin tanssitaitoisimmat ’johtamaan’ .

Sinällään tunnistan APn ongelman. Vaikka vastaus on: pyydä itse. Jos on jo valmiiksi mielessään ’ei suosittu’ niin kynnys kysyä on varmasti korkea. Ei halua kokea mitään ’no en todellakaan ainakaan sun kanssa tanssi’ -pakkeja.

Itse sanoin pojalle ykkösen keväällä että nyt katsot jonkun mukavan tytön jonka kanssa olis ihan kiva treenata ne tanssit ja käyt pyytämässä - sillä jos joku ’ei niin kiva’ käy kysymässä et sitten todellakaan voi sanoa ’ei’ tai ’ehkä, jos en mä ketään parempaakaan saa’.... mutta tytöt oli kyllä pitänyt huolta ei-seurustelevien poikien jakamisesta sen verran nopeaan että pojat pääsi kyllä aika vähällä vaivalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pyydä?

Mikset itse pyytäisi?

Siis mitä??? Onko Amerikan Prom-kulttuuri tullut Suomeen?

80-luvulla meille määrättiin parit opettajien toimesta.

Mulla kävi hyvä tuuri. Sain tanssitaitoisen parin, vaikkei ennestään tuttu ollutkaan. 

Meillä ei määrätty. Mutta miksi noin vanha ihminen kirjoittaa opettajan toimesta? Huonoa kieltä! Lyhyempi versio on parempi.

Opettaja määräsi

Meille määrättiin opettajan toimesta

Nykykieli tarttuu vanhaankin.  :)

Joo, kielletään ne! Kielletään myös lasten juhlat kun jotkut marttyyrimammat ovat keksineet, että ne epätasa-arvoistavat. Kielletään kaikki kiva kaikilta. Yhtä tylsää kaikilla, se on sitä tasa-arvoa!

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut. Ne joilla on rahaa ovat yleensä suosittujen kärkikastia. Heillä on rahaa panostaa ulkomuotoon, he ovat näyttäviä, he tanssivat eturivissä jne.

Meillä oli lukiossa tyttö, joka kävi päivittäin koulussa niin kalliilla maastoautolla, ettei mulla ole aikuisenakaan varaa ostaa sellaista. Hän oli todella kaunis, aina kuin suoraan kampaajalta ja kosmetologilta tullut. Saattoi ollakin. Joillakin on asiat vaan paremmin kuin toisilla. Mutta eihän tuollaiset yhteishenkeä kohota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut. Ne joilla on rahaa ovat yleensä suosittujen kärkikastia. Heillä on rahaa panostaa ulkomuotoon, he ovat näyttäviä, he tanssivat eturivissä jne.

Juu..u. Ainakin mä luulen niin....

Meillä aikanaan laitettiin parit pituusjärjedtykseen ja lyhyemmät eteen (vaikka mitä välii, kun katsojia on joka puolella) ja lapsen koulussa laitettiin tanssitaitoisimmat ’johtamaan’ .

Sinällään tunnistan APn ongelman. Vaikka vastaus on: pyydä itse. Jos on jo valmiiksi mielessään ’ei suosittu’ niin kynnys kysyä on varmasti korkea. Ei halua kokea mitään ’no en todellakaan ainakaan sun kanssa tanssi’ -pakkeja.

Itse sanoin pojalle ykkösen keväällä että nyt katsot jonkun mukavan tytön jonka kanssa olis ihan kiva treenata ne tanssit ja käyt pyytämässä - sillä jos joku ’ei niin kiva’ käy kysymässä et sitten todellakaan voi sanoa ’ei’ tai ’ehkä, jos en mä ketään parempaakaan saa’.... mutta tytöt oli kyllä pitänyt huolta ei-seurustelevien poikien jakamisesta sen verran nopeaan että pojat pääsi kyllä aika vähällä vaivalla...

Miksi ihmeessä poika ei saisi kieltäytyä tanssimasta jonkun kanssa jonka kanssa ei halua tanssia??

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Niin meilläkin. Erotuksena vain se, että ykkösiä ja kumminkaimoja kysyttiin mieluummin kuin minua ja kaveriani, vaikka oltiin ihan hyviä tanssijoita. Opettaja ei oikein arvostanut, kun oli random jengiä tulossa ja samaan aikaan parittomia poikia. No antoi hyvän opetuksen työelämää varten, että osaaminen ei ole loppupeleissä niin tärkeää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pyydä?

Mikset itse pyytäisi?

Siis mitä??? Onko Amerikan Prom-kulttuuri tullut Suomeen?

80-luvulla meille määrättiin parit opettajien toimesta.

Mulla kävi hyvä tuuri. Sain tanssitaitoisen parin, vaikkei ennestään tuttu ollutkaan. 

Meillä ei määrätty. Mutta miksi noin vanha ihminen kirjoittaa opettajan toimesta? Huonoa kieltä! Lyhyempi versio on parempi.

Opettaja määräsi

Meille määrättiin opettajan toimesta

Nykykieli tarttuu vanhaankin.  :)

Huono kieli on huonoa kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pyydä?

Mikset itse pyytäisi?

Siis mitä??? Onko Amerikan Prom-kulttuuri tullut Suomeen?

80-luvulla meille määrättiin parit opettajien toimesta.

Mulla kävi hyvä tuuri. Sain tanssitaitoisen parin, vaikkei ennestään tuttu ollutkaan. 

Sama. Yhdellä liikuntaryhmän opettaja sanoi, että nyt pojat tulee samoille tunneille ja pituusjonoon järjesty. Pojille sama juttu ja siitä sitten parit jaettiin pituusjärjestyksessä.

Monesti on paljon omastakin käytöksestä kiinni. Jos antaa ikävästi pakit jonkun kysyessä pariksi, niin sana kyllä leviää nopeasti ja saa jäädä itsekseen tanssimaan. Tiedän yhden nuorempana kilpatanssia harrastaneen, jolle kävi näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut. Ne joilla on rahaa ovat yleensä suosittujen kärkikastia. Heillä on rahaa panostaa ulkomuotoon, he ovat näyttäviä, he tanssivat eturivissä jne.

Juu..u. Ainakin mä luulen niin....

Meillä aikanaan laitettiin parit pituusjärjedtykseen ja lyhyemmät eteen (vaikka mitä välii, kun katsojia on joka puolella) ja lapsen koulussa laitettiin tanssitaitoisimmat ’johtamaan’ .

Sinällään tunnistan APn ongelman. Vaikka vastaus on: pyydä itse. Jos on jo valmiiksi mielessään ’ei suosittu’ niin kynnys kysyä on varmasti korkea. Ei halua kokea mitään ’no en todellakaan ainakaan sun kanssa tanssi’ -pakkeja.

Itse sanoin pojalle ykkösen keväällä että nyt katsot jonkun mukavan tytön jonka kanssa olis ihan kiva treenata ne tanssit ja käyt pyytämässä - sillä jos joku ’ei niin kiva’ käy kysymässä et sitten todellakaan voi sanoa ’ei’ tai ’ehkä, jos en mä ketään parempaakaan saa’.... mutta tytöt oli kyllä pitänyt huolta ei-seurustelevien poikien jakamisesta sen verran nopeaan että pojat pääsi kyllä aika vähällä vaivalla...

Miksi ihmeessä poika ei saisi kieltäytyä tanssimasta jonkun kanssa jonka kanssa ei halua tanssia??

No minä olen ollut lapsena tyttö, joten muistan vielä miten paljon sitä sai rohkaista itseänsä kysymään niinkin perusjuttua kuin tanssiparia (siis eihän siinä mitään seurustelukumppania haeta) - se pakkien saamisen pelko oli ahdistava.

Mielestäni se nyt vain olisi ollut hyvää käytöstä suostua pariksi vaikka tyttö olisi ollutkin joku jota itse ei olisi pariksensa kysynyt. (Enkä minä tiedä, miten paljon omalla pojallani olisi ollut ’valinnan varaa’ jos ylipäätänsä parin halusi - Olisi ehkä ollutkin, oli häntä kuulemma jo ysillä ja ekallakin kysytty pareiksi mutta ei ollut pojalla tuolloin kantti riittänyt - ai niin ja ainakin heillä hän olikin jossain pelimatkalla tanssien aikaan että oli siitä saanut ’hyvän syyn’ kieltäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Niin meilläkin. Erotuksena vain se, että ykkösiä ja kumminkaimoja kysyttiin mieluummin kuin minua ja kaveriani, vaikka oltiin ihan hyviä tanssijoita. Opettaja ei oikein arvostanut, kun oli random jengiä tulossa ja samaan aikaan parittomia poikia. No antoi hyvän opetuksen työelämää varten, että osaaminen ei ole loppupeleissä niin tärkeää

Kysyittekö te? Vai ’annoitte periksi ’ kun ei kukaan kuitenkaan suostu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Niin meilläkin. Erotuksena vain se, että ykkösiä ja kumminkaimoja kysyttiin mieluummin kuin minua ja kaveriani, vaikka oltiin ihan hyviä tanssijoita. Opettaja ei oikein arvostanut, kun oli random jengiä tulossa ja samaan aikaan parittomia poikia. No antoi hyvän opetuksen työelämää varten, että osaaminen ei ole loppupeleissä niin tärkeää

Sinä itse ja kaverisi ette voineet itse kysyä ketään, koska...???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Niin meilläkin. Erotuksena vain se, että ykkösiä ja kumminkaimoja kysyttiin mieluummin kuin minua ja kaveriani, vaikka oltiin ihan hyviä tanssijoita. Opettaja ei oikein arvostanut, kun oli random jengiä tulossa ja samaan aikaan parittomia poikia. No antoi hyvän opetuksen työelämää varten, että osaaminen ei ole loppupeleissä niin tärkeää

Sinä itse ja kaverisi ette voineet itse kysyä ketään, koska...???

Koska ajateltiin kuten lainaamani kirjoittaja. Tyttöjä oli niin paljon enemmän kuin poikia, joten ajateltiin, että pakostikin jonkun täytyy tulla kysymään, jotta eivät jää ilman paria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina ollut. Ne joilla on rahaa ovat yleensä suosittujen kärkikastia. Heillä on rahaa panostaa ulkomuotoon, he ovat näyttäviä, he tanssivat eturivissä jne.

Meillä oli lukiossa tyttö, joka kävi päivittäin koulussa niin kalliilla maastoautolla, ettei mulla ole aikuisenakaan varaa ostaa sellaista. Hän oli todella kaunis, aina kuin suoraan kampaajalta ja kosmetologilta tullut. Saattoi ollakin. Joillakin on asiat vaan paremmin kuin toisilla. Mutta eihän tuollaiset yhteishenkeä kohota.

Sitten on ihmisiä, jotka eivät edes tiedä mitä joku maastoauto maksaa, pitää sitä vaan hirvittävän epäkäytännöllisenä kaupungissa tai ei kiinnitä huomiota millä toinen tulee kouluun /töihin.

Mun työkaveri tulee töihin ilmeisen hienolla Mersulla, meidän lähihoitajan palkoilla ei sellaista osteta, hyviä kavereita ollaan työajan ulkopuolellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Niin meilläkin. Erotuksena vain se, että ykkösiä ja kumminkaimoja kysyttiin mieluummin kuin minua ja kaveriani, vaikka oltiin ihan hyviä tanssijoita. Opettaja ei oikein arvostanut, kun oli random jengiä tulossa ja samaan aikaan parittomia poikia. No antoi hyvän opetuksen työelämää varten, että osaaminen ei ole loppupeleissä niin tärkeää

Sinä itse ja kaverisi ette voineet itse kysyä ketään, koska...???

Täytyy lisätä, että oma tytär meni lukioon, josta ei tuntenut ketään aiemmin. Pian kävi ilmi, että kakkosidta kaikki tanssihaluiset pojat olivat varattu tansseihin jo ykkösen syksyllä. Hän ei tästä lannistunut vaan kysyi reippaasti niin monelta suunnilleen itsensä pituiselta (180 cm) ykköseltä viime syksynä koulun alkaessa haluaisiko nämä tanssia vanhat hänen kanssaan. Monien masentavia pakkien jälkeen kavaljeeri löytyikin. Tosin kaikki nämä pakit olivat olleet ihan asiallisia ja kohteliaita tyyliin, ettei se kurssi mahdu lukujärjestyksen koska x ja y tai ettei tanssi kiinnosta. Viimeksi mainittu vielä anteeksipyynnön kera.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin paljon enemmän tyttöjä kuin poikia että ei tytöt todellakaan jääny odottelemaan että joku pyytää pariksi :D kaikki lukion ykkösetkin, tutut, sukulaiset jne. käytiin läpi että kaikille löyty pari.

Niin meilläkin. Erotuksena vain se, että ykkösiä ja kumminkaimoja kysyttiin mieluummin kuin minua ja kaveriani, vaikka oltiin ihan hyviä tanssijoita. Opettaja ei oikein arvostanut, kun oli random jengiä tulossa ja samaan aikaan parittomia poikia. No antoi hyvän opetuksen työelämää varten, että osaaminen ei ole loppupeleissä niin tärkeää

Sinä itse ja kaverisi ette voineet itse kysyä ketään, koska...???

Koska ajateltiin kuten lainaamani kirjoittaja. Tyttöjä oli niin paljon enemmän kuin poikia, joten ajateltiin, että pakostikin jonkun täytyy tulla kysymään, jotta eivät jää ilman paria

Kyllä meillä pojatkin kysyi. Monesti vain tytöt ehtivät ensin koska oli pulaa pareista. Mutta vasta sitten kun oli kaikki meidän vuosikurssin pojat varattu alkoi muiden metsästys.

T. Lainaamasi kirjoittaja