Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko joku diagnosoida mut, en enää jaksa
Ihaa-aasi
15.02.2019 |
Oireet:
- jatkuva alakulo
- jatkuva ulkopuolisuuden tunne
- jatkuva tyhjyyden tunne
- valtava padottu viha, joka aiheuttaa fyysisiä oireita (esim hampaiden pureminen yhteen, kehon jännittyminen, käsien puristuminen nyrkkiin)
- valtava himo alkoholia kohtaan (perittyä, isä ja isovanhemmat oli alkoholisteja)
- kyynisyys
- jatkuva hylätyksi tulemisen pelko ja pelko läheisten kuolemasta
- seksin ja tunteiden erottaminen toisistaan: en pysty harrastamaan seksiä ihmisen kanssa, jonka tunnen tai jota kohtaan on tunteita
- paljon satunnaisia seksikumppaneita, vapaan seksin ihannointi
- halveksunta avioliittoa, rakkautta yms kohtaan (koska uskon että kaikki huijaa ja pettää lähtökohtaisesti)
- itsetuho (viiltely, itsen polttaminen)
- passiivis-aggressiivisuus, johtuu padotusta vihasta
- itsen lohduttaminen shoppailemalla
- loputon unen tarve
- aikaansaamattomuus
- kyvyttömyys nähdä ihmiset moniulotteisina kokonaisuuksina, esim. kaikki eksäni ovat mielestäni läpeensä pahoja saatanoita joiden pitäisi joutua kärsimään kunniani loukkaamisesta, ystävät tai ihastuksen kohteet taas täydellisiä enkeleitä joissa ei ole virheitä
- tunnustuksen ja ihailun janoaminen
- kyvyttömyys pitää kiinni aikatauluista, olen aina myöhässä kaikkialta
- vaihteleva suhtautuminen itseen: välillä olen mielestäni maailman upein ja kaunein nainen joka voi saavuttaa mitä vain, välillä maan alhaisin matonen jonka pitäisi kadota tellukselta
- kyvyttömyys antaa anteeksi toisten virheitä
- stressiherkkyys
- vaikeus ylläpitää kestäviä ystävyyssuhteita
Jotain saattoi unohtua mutta jotainhan tuossa jo tuli. Tämä ei ole vitsi, elämä on aika kuluttavaa kun en tiedä mikä mua vaivaa. Käyn terapiassa, hain apua kun itsetuhoisuus meni pahaksi. Välillä vaan tekee mieli jättää terapia kesken kun siellä edetään niin hitaasti.
Tarkennuksena että en ole hormonimyrskyissä pärskivä teini vaan kolmekymppinen ihminen joka oireillut aina.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”- kyvyttömyys nähdä ihmiset moniulotteisina kokonaisuuksina, esim. kaikki eksäni ovat mielestäni läpeensä pahoja saatanoita joiden pitäisi joutua kärsimään kunniani loukkaamisesta, ystävät tai ihastuksen kohteet taas täydellisiä enkeleitä joissa ei ole virheitä
- tunnustuksen ja ihailun janoaminen”Nämä viittaa myös vahvasti narsistiseen puoleen. Kyseessä on varmaankin sekamuotoinen persoonallisuushäiriö, epävakaa/narsistinen tms.
Narsistinen henkilö tuskin pohtii, mikä hänessä on vikana.
Minusta ap kuulostaa enemmänkin siltä, ettei hänelle ole lapsuudessa muodostunut normaalia kiintymyssuhdetta tai jotain muita ongelmia lapsuudessa, joiden vuoksi ongelmia ihmissuhteissa (ei osaa luottaa ihmisiin) ja tunteiden säätelyssä.Kyllä ohutnahkainen narsisti (läheisriippuva) nimenomaan pohtii, ja tuntee vian olevan aina hänessä itsessään. Paksunahkainen taas näkee pahan aina muissa.
Onko tuo jokin virallinen jaottelu? Onko ohutnahkaiselle eri diagnoosi kuin paksunahkaiselle icd-10n mukaan? Vai onko kyse jostain muusta persoonallisuushäiriöstä, johon liittyy narsismin piirteitä? Ihan mielenkiinnosta kysyn
Tsemppiä ap:lle. Älä ainakaan lopeta terapiaa. Se ei ole mikään taikakeino, jolla asiat heti muuttuisivat. Se vie aikaa ja tarvitsee myös omaa motivaatiota muuttaa asioita.
Tässä hyvä artikkeli ohut- ja paksunahkaisen narsismin synnystä ja ilmenemisestä:
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck106.htm
Ovat kuin ääripäät toisistaan. Terve narsismi on sitten siinä niiden välissä. Ohutnahkainen narsismi on sitä, mitä maallikko kutsuu läheisriippuvuudeksi. Asiantuntijat taas käyttävät läheisriippuvaisista termiä ohutnahkainen narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä toinen:
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/hyrck309.htm
Ohutnahkaiselle narsismille ei ole omaa diagnoosia.
Ja joku asiaan liittyvä vanha ketju:
https://www.vauva.fi/keskustelu/2898513/epavakaa-vai-ohutnahkainen-nars…
Pitääpä jutella aiheesta terapeutin kanssa. Ehkä olenkin narsisti. :D
Ap
Ihaa-aasi kirjoitti:
Kiitos kaikille kommenteista. Turhaan tätä palstaa mollataan, täällähän on tullut oikein fiksuja ja tsemppaavia kommentteja.
Luin epävakaasta persoonallisuudesta ja kyllä, moni oire täsmää. Ainoat joista ehdottomasti en tunnista itseäni on kyvyttömyys hallita vihaa - mulla kun se menee niin että ihan kaikki viha on padottua ja kääntyy itseen - ja toiseksi se että kokisi jotenkin itsestä/ruumiista irtautumista ja olisi epätodellinen olo, sitä mulle ei ole tapahtunut ikinä. Luin myös ihmisten kokemuksia epävakaasta persoonasta ja olen kyllä onnekas sikäli, että esim rahan tuhlailu ei ole koskaan mennyt ihan täysin överiksi vaan pidän kyllä omaisuudestani kiinni kynsin hampain vaikka välillä shoppailen suruun. Pitää koputtaa puuta...
Vaikea hyväksyä, miten mulla voisi olla persoonallisuushäiriö, kun lapsuus oli kuitenkin aika keskiverto, aina oli taloudellinen turva, vanhemmat yhä yhdessä jne. Isälle maistui vaan se alkoholi turhan kanssa koko mun lapsuuden ja nuoruuden ja äiti oli liian väsynyt jaksaakseen kantaa mun suruja ja murheita.
Tuo artikkeli narsistin ja epävakaan persoonan yhtäläisyyksistä oli myös mielenkiintoinen. En usko olevani narsisti koska mun empatiakyky on ihan valtava (paitsi niitä ihmisiä kohtaan jotka on mua loukanneet, ne saa kernaasti kuolla), mutta eikös se niin mee ettei narsisti tunnista omaa narsismiaan. :D
Kunpa joskus vielä pystyisi elämään vähän tasapainoisempaa elämää ja pystyisi vaikka terveeseen parisuhteeseen jossa mua ei kohdella huonosti.
Ap
Kasvaakseen vinoon ei tarvita erityistä kaltoinkohtelua. Ihan jo etäiset ja tunnekylmät vanhemmat aiheuttavat ongelmia. Puolustelet kovasti lapsuuden olojasi, koska et tiedä muusta. Olet vain saanut kasvatuksena vanhempiesi ja isovanhempiesi ongelmat kantaaksesi. Enkä tarkoita, että sun pitäisi kantaa kaunaa heille vaan hakea apua, että oppisit rakastamaan itseäsi ja huolehtimaan itsestäsi. Nämä on opittavia asioita! Toiset vaan saa ne jo äidinmaidossa. Olen oman terapian käynyt parikymppisenä ja se teki minusta kokonaisemman ihmisen. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisasperger?
Taitavat olla aika kovia pitämään puoliaan. Usein niin kiusattuja lapsena, että sieltä tulee turpaan _jos_ se hermo lopulta menee. Ei yleensä mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano terapeutille, että susta tuntuu, että etenette liian hitaasti. Kuinka kauan olet nyt siellä käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Naisasperger?
Jahas ja mikäs tämä on?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on selkeä "olen laiska, koska olen läski " tilanne. Maha pois housuista sinä senkin tylsimys. #yhyhyhyhyyyeiooominunsyy #
Alue: Aihe vapaa
Onko tuo jokin virallinen jaottelu? Onko ohutnahkaiselle eri diagnoosi kuin paksunahkaiselle icd-10n mukaan? Vai onko kyse jostain muusta persoonallisuushäiriöstä, johon liittyy narsismin piirteitä? Ihan mielenkiinnosta kysyn
Tsemppiä ap:lle. Älä ainakaan lopeta terapiaa. Se ei ole mikään taikakeino, jolla asiat heti muuttuisivat. Se vie aikaa ja tarvitsee myös omaa motivaatiota muuttaa asioita.