Puuttuuko joiltakin ihmisiltä omatunto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä ihmisiä ilman omaatuntoa löytyy esim varattuihin sotkeutujat ja pettäjät.

Ei pidä paikkaansa tuo yhteys. Olen itse pettänyt ja koin siitä kovimman piston omatunnossani koskaan. Ei se, että tietää tekevänsä väärin, estä tekemästä niin. Tahallaan tai vahingossa. Joskus vaan ei enää välitä tai sitten pelissä on jotain suurempaa. Joskus kontrollin sumentaa jokin muu. Joskus on ajautunut tilanteeseen josta ei ole siistiä ulospääsyä. Varsinkin tuo varattuihin sotkeutuminen nyt on itsestäänselvästi täysin ylihysteeristä ja subjektiivista moralisointia.

Huh huh. Tällainen axlsmithläinen selittely aiheuttaa puistatuksia! "mä oon tosi herkkä, niin et pettäminen on mulle tosi vaikeeta". Vaikeaa tuntea sympatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä ihmisiä ilman omaatuntoa löytyy esim varattuihin sotkeutujat ja pettäjät.

Ei pidä paikkaansa tuo yhteys. Olen itse pettänyt ja koin siitä kovimman piston omatunnossani koskaan. Ei se, että tietää tekevänsä väärin, estä tekemästä niin. Tahallaan tai vahingossa. Joskus vaan ei enää välitä tai sitten pelissä on jotain suurempaa. Joskus kontrollin sumentaa jokin muu. Joskus on ajautunut tilanteeseen josta ei ole siistiä ulospääsyä. Varsinkin tuo varattuihin sotkeutuminen nyt on itsestäänselvästi täysin ylihysteeristä ja subjektiivista moralisointia.

Huh huh. Tällainen axlsmithläinen selittely aiheuttaa puistatuksia! "mä oon tosi herkkä, niin et pettäminen on mulle tosi vaikeeta". Vaikeaa tuntea sympatiaa.

Mulla omatunto kolkuttaa niin herkästi, että kun olimme herkkulakossa niin kävin salaa hampurilaisella mieheltäni ja kerroin heti kun mies palasi töistä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa luultavasti puuttuu. En nimittäin tunne mitään tunneperäistä ahdistusta tai syyllisyydentunnetta esim. tekemistäni virheistä tai edes tahallani tekemistä rikkomuksista. Sitä kai omallatunnolla yleensä tarkoitetaan, että tavalla tai toisella paha olo "rankaisee" heti, jos tekee väärin.

Mutta minulla on kyllä moraaliset periaatteeni, joten en koe käytännössä olevani mitenkään erityisen paha ihminen, vaikka luultavasti tosiaan tunneperäisesti en kokisi kauheasti mitään vaikka esim. huijaisin joltain rahaa tai varastaisin tms. Tiedän sen kuitenkin järjelläni olevan väärin, ja että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki toimisi niin, joten en toimi itse niin. 

No jos se on noin järkiperäistä, niin eihän pieni paha teko mitään haittaa. Yhteiskunta toimii vaikka vähän kiusaisi jotain pientä ja vähäpätöistä.

Olen tuo jolle vastasit ja minun on jotenkin omasta ajattelu- ja kokemistavastani vaikea ymmärtää, miksi järki ja tietoinen ajattelu moraalin lähteenä olisi jotenkin ailahtelevaisempi kuin tunteet. Olen melkeinpä taipuvainen ajattelemaan toisin päin, että vahvat moraaliset periaatteet tietoisen ajattelun tasolla on vahvempi pidäke kuin vaihtelevat tunteet.

Selväähän on että kukaan ihmienn ei kuitenkaan ole täydellinen. Tässäkin ketjussa on myös sellaiset huonoa omaatuntoa voimakkaastikin kokevat ihmiset kertoneet esim. pettäneensä, vaikka omatunto kolkuttaa pahasti. Ei siis tunneperäinenkään omatunto näytä mitenkään estävän väärin tekemistä.

Järkeen pohjautuvan kanssa taas on niin, että se oma moraalikoodisto ei aina vastaa kaikilta kohdin yhteiskunnan vastaavaa täysin. Esim. itse saatan jossain tilanteissa kävellä päin punaisia tai ajaa hieman ylinopeutta, vaikka tiedänkin että yhteiskunnan mielestä niin ei saa tehdä, koska oma arvomaailmani sanoo että siinä harkitussa tilanteessa asiasta ei ole mitään haittaa kellekään. Minulla moraalintaju ei juuri tuota suurempia rikkomuksia sulata, mutta periaatteessahan voisi ihmisellä jolla järki ohjaa tekojen valintaa olla hyvinkin kierutunut taju siitä mikä on oikein. Esim. joku voisi saada päähänsä, että ihmisiä on planeetalla liikaa ja että siis sellaisen hävittämisen täytyy olla hyvä teko kokonaisuuden kannalta, eikä välttämättä tuntisi mitään muuta pidäkettä kuin lain antaman rangaistuksen pelko vaikka tap_paa.

Vierailija kirjoitti:

Psykopaatit eivät kärsi omantunnontuskia.

Tätä tulin itsekin sanomaan.

Eräs ex-kollegani taas tuntuu pelaavan koko maailman kanssa omanlaistaan peliä: menossa on hänen mielestään jonkinlainen taistelu jossa häntä loukataan ja sorsitaan jatkuvasti ja sen takia hän tekee jatkuvasti pikkumaisia "kostoja" yhteiskunnalle ja esim. työpaikalleen. Hän on juuri se jonka jäljiltä kaikki paikat jäävät ikävään kuntoon ja joka näpistelee esineitä kun tilanne tarjoutuu.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mulla on aiemmin ollut todella vahva moraali ja herkkä omatunto, liiankin kanssa. Nykyään en vaan enää jaksa välittää, laskut menee ulosottoon ja matkustan pummilla jne. 

Omalla kohdalla tapahtui jonkinlainen kyynistyminen elämää kohtaan pikkuhiljaa. Lisäksi tuli huomattua, miten asioista pääsee kuin sika veräjästä vaikka kuinka perseilisi, joten ihan turhaa stressata tuollaisista. 

Öö.. mutta kun perseilee, niin ei tule koskaan saavuttamaan mitään. Jää auto, vene ja asunto ostamatta.

Luonnonvalinta näköjään toimii .. 

Sinccis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä näitä ihmisiä ilman omaatuntoa löytyy esim varattuihin sotkeutujat ja pettäjät.

Ei pidä paikkaansa tuo yhteys. Olen itse pettänyt ja koin siitä kovimman piston omatunnossani koskaan. Ei se, että tietää tekevänsä väärin, estä tekemästä niin. Tahallaan tai vahingossa. Joskus vaan ei enää välitä tai sitten pelissä on jotain suurempaa. Joskus kontrollin sumentaa jokin muu. Joskus on ajautunut tilanteeseen josta ei ole siistiä ulospääsyä. Varsinkin tuo varattuihin sotkeutuminen nyt on itsestäänselvästi täysin ylihysteeristä ja subjektiivista moralisointia.

Huh huh. Tällainen axlsmithläinen selittely aiheuttaa puistatuksia! "mä oon tosi herkkä, niin et pettäminen on mulle tosi vaikeeta". Vaikeaa tuntea sympatiaa.

Ehkä kuvittelet minun hakeneen sympatiaa. En hakenut. Ei pettämisessä ole mitään sympatisoitavaa. Vastasin vain tekstiin joka oikoi aika pahasti mutkia ja yleisti päin mäntyä siinä oikaistessaan. En ole myöskään selitellyt mitään, miksipä selittelisinkään tuntemattomalle tekojani. Pointti oli se, että löysin itseni tilanteesta, jossa valitsin pettää. Se oivallus, että tämä on nyt vakava ja peruuttamaton päätös ja teko, iski suunnilleen siinä kohtaa kun heppi oli noin 10 cm päässä kohteestaan. Tuossa vaiheessa oli käytännössä jo myöhäistä perua mitään. Totuus vaan iski lujaa ja kipeästi.

Omatunto se on semmoinen poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Multa luultavasti puuttuu. En nimittäin tunne mitään tunneperäistä ahdistusta tai syyllisyydentunnetta esim. tekemistäni virheistä tai edes tahallani tekemistä rikkomuksista. Sitä kai omallatunnolla yleensä tarkoitetaan, että tavalla tai toisella paha olo "rankaisee" heti, jos tekee väärin.

Mutta minulla on kyllä moraaliset periaatteeni, joten en koe käytännössä olevani mitenkään erityisen paha ihminen, vaikka luultavasti tosiaan tunneperäisesti en kokisi kauheasti mitään vaikka esim. huijaisin joltain rahaa tai varastaisin tms. Tiedän sen kuitenkin järjelläni olevan väärin, ja että yhteiskunta ei toimisi jos kaikki toimisi niin, joten en toimi itse niin. 

No jos se on noin järkiperäistä, niin eihän pieni paha teko mitään haittaa. Yhteiskunta toimii vaikka vähän kiusaisi jotain pientä ja vähäpätöistä.

Olen tuo jolle vastasit ja minun on jotenkin omasta ajattelu- ja kokemistavastani vaikea ymmärtää, miksi järki ja tietoinen ajattelu moraalin lähteenä olisi jotenkin ailahtelevaisempi kuin tunteet. Olen melkeinpä taipuvainen ajattelemaan toisin päin, että vahvat moraaliset periaatteet tietoisen ajattelun tasolla on vahvempi pidäke kuin vaihtelevat tunteet.

Selväähän on että kukaan ihmienn ei kuitenkaan ole täydellinen. Tässäkin ketjussa on myös sellaiset huonoa omaatuntoa voimakkaastikin kokevat ihmiset kertoneet esim. pettäneensä, vaikka omatunto kolkuttaa pahasti. Ei siis tunneperäinenkään omatunto näytä mitenkään estävän väärin tekemistä.

Järkeen pohjautuvan kanssa taas on niin, että se oma moraalikoodisto ei aina vastaa kaikilta kohdin yhteiskunnan vastaavaa täysin. Esim. itse saatan jossain tilanteissa kävellä päin punaisia tai ajaa hieman ylinopeutta, vaikka tiedänkin että yhteiskunnan mielestä niin ei saa tehdä, koska oma arvomaailmani sanoo että siinä harkitussa tilanteessa asiasta ei ole mitään haittaa kellekään. Minulla moraalintaju ei juuri tuota suurempia rikkomuksia sulata, mutta periaatteessahan voisi ihmisellä jolla järki ohjaa tekojen valintaa olla hyvinkin kierutunut taju siitä mikä on oikein. Esim. joku voisi saada päähänsä, että ihmisiä on planeetalla liikaa ja että siis sellaisen hävittämisen täytyy olla hyvä teko kokonaisuuden kannalta, eikä välttämättä tuntisi mitään muuta pidäkettä kuin lain antaman rangaistuksen pelko vaikka tap_paa.

Tuota noin. Tunne ja järki eivät tässä liene vastakohtaisia. Moraalikoodisto on joka tapauksessa pääasiassa opittu ja jollain tasolla järjellä laadittu tai hyväksytty. Ei sen tarvitse olla itse pähkitty eikä edes looginen, se voi olla myös uskontoon perustuva tms. ideologisen aivopesun tuotos ja sinänsä irrationaalinen, mutta järkeiltävissä kuitenkin esimerkiksi niin, että jos rikkoo sääntöä, joutuu helvettiin, mikä on tosi ikävä juttu, eli ei kannata. 

Tunne on puolestaan se palautemekanismi, jolla ihminen motivoi, palkitsee, sanktioi, hillitsee, kannustaa, jne säätelee omia tekojaan ja ajatuksiaan. Tunne kumpuaa jostain syvemmältä, mutta se perustuu kuitenkin opittuihin ja vaikkapa järkeiltyihinkin moraalisääntöihin. Tunne, esimerkiksi nyt omatunnon pisto, on vain heijastus siitä, kun toiminta ja moraalikoodi ovatkin ristiriidassa. Tai vastaavasti tunnereaktio ristiriitoihin voi olla vihaa, surua jne, jos vaikkapa kokee tulleensa loukatuksi tai menettää jotain tärkeää. Kun maailma, ihmiset, omat teot jne ovat ristiriidassa sisäisten ideaalien ja tarpeiden kanssa, siitä syntyy tunteita, jotka saavat meidät toimimaan tai joskus lopettamaan toiminnan. Luultavasti omatunto ei perustu yksistään moraalikäsityksiin vaan myös empatian yms. tunteisiin. Silloin oman moraalin mukaan sallittu käytös voi kuitenkin tuottaa omatunnon pistoksen negatiivisena palautteena/tunteena jos tajuaa että käytös vahingoittaa jotakuta. Usein näitä oivalluksia tulee jälkikäteen. Ihminen on tehnyt ensin jotain ajattelamtta seurauksia sen kummemmin, mutta voi potea huonoa omatuntoa myöhemmin, kun tajuaa seuraukset laajemmin. 

Kun omatunto on heikko tai sitä ei ole, niin se on silloin yksi vajavaisuus tällaisessa palautemekanismissa. Se ei tarkoita että henkilön moraali olisi välttämättä sen huonompi. Hänellä voi olla pyhimyksen moraalikoodisto jota noudattaa orjallisesti. Omatunnon puute vain tuottaa sellaista, että silloin kun koodista huolimatta tulee vahingoittaneeksi jotakuta, tämä ei soitakaan mitään kelloja vaan henkilö katsoo yhä toimineensa täysin oikein. Esimerkikiksi pettäjä voi päätellä sinänsä oikein, että jos pettää, eikä puoliso koskaan saa tietää, käytetään ehkäisyä ja niin edelleen, eikä pettäminen ole mitenkään pois puolison nauttimista eduista, yhteisestä ajasta tai muusta, niin se on ihan OK. Siitä on itselle pientä lisäkivaa mutta puoliso ei menetä mitään. Pettäjän moraali on looginen ja rationaalinen jos se näin on määritelty. Tämä on lisäksi ihan kelvollinenkin moraali. Tosin ehdollisesti. Ehtojen tulee täyttyä aina, muutoin koko kompleksi romahtaa. epätäydellisessä maailmassa on riskinsä siihen, että petos paljastuu ja kaikki menee pieleen. Siitä huolimatta omatunnoton rationaalismoraalikko ei koe itse syyllistyneensä mihinkään, koska joku muu sotki suunnitelmat esim. paljastamalla pettämisen puolisolle. Omatuntoinen henkilö voi toki noudattaa ihan samaa moraalia ja tehdä saman teon, mutta hän ymmärtää tekonsa vääryyden jo ilman kiinnijäämistäkin ja siitä tulee hänelle paha tunnetila, katumusta, kenties moraalinsa uudelleen määrittelyn tarve tai kenties halu helpottaa taakkaansa tunnustamalla petos, tai tarve esimerkiksi päättää parisuhde jossa meni itse pettämään.

Sanoisin, että omatunto ei estä tekemästä vääryyksiä, mutta se on väkevä motiivi korjaamaan moraalin puutteita tai korjaamaan tekojensa seurauksena syntyneet haitat. Näin ollen jatkossa huonot teot vähenevät ja jälkeen jäävä vahinko pienenee.